Sain viime viikolla odotetut vieraat vihdoin kylään tänne Dubliniin. Ei vain siksi, että he kuljettivat mukanaan minulle uuden läppärin (pikkuvaatteita, aikakausilehtiä, ruisleipää, kauraleipää ja Aimelle maksalaatikkoa), vaan myös siksi, että on aina yhtä ihana saada pala koti-Suomea näille huudeille.

Tyttörukat saivat heti aluksi kokea Dublinin taksikuskien urpouden. Siitä huolimatta, että kuskille oli annettu tarkka osoite ja screenshot tarkasta sijainnista kartalla, ei hän kyennyt löytämään perille omin avuin. Itseasiassa hän ei löytänyt perille ollenkaan. Ensin taksikuski oli neljän kilometrin päässä meiltä, kun hän ensimmäisen kerran oli hukassa. Neuvoin hänet suorinta tietä (kirjaimellisesti tie oli meille suora sieltä missä he olivat) meille, mutta silti hän oli päätynyt ajamaan koko kylän ympäri kun hän seuraavan kerran tarvitsi ajo-ohjeita. Hänellä ei ollut karttaa, hän ei kyennyt kertomaan minulle sen hetkistä sijaintiaan ymmärrettävästi puhelimitse ja sen lisäksi hän ei kyennyt noudattamaan maailman selkeimpiä ajo-ohjeita. No, onneksi on puhelimet ja saimme kun saimme väsyneet, mutta kaikesta hässäkästä huolimatta hyväntuuliset tytöt meidän luo. 

Ainon ja Saanan kanssa aika meni todella nopeasti, vaikka mitään sen suurempia aktiviteetteja tai päiväohjelmia ei ollutkaan. Pyörimme Blanchardstownin ostoskeskuksessa yhtenä päivänä ja Dublinin keskustassa toisena. Kolmas päivä oli kunnon kotoilupäivä, jolloin olimme ihan emäntinä keittiössä ja teimme ruokia ja leivonnaisia pakkaseen tulevia baby showereita sekä vauva-arkea varten. 

Hienosti olimme saaneet asummekin mätsäämään yhteen! Omat lenkkarini ostin silkasta kateudesta tyttöjen mukavan näköisiä kenkiä kohtaan. Olihan nuilla lenkkareilla tuhat kertaa pehmeämpi lyllertää eteen päin kuin converseilla. 

Hotelliaamiaisten suurina faneina lähdimme perjantaina hyvissä ajoin kohti keskustaa ja Ashling hotellin buffetia. Voi sitä hetkeä kun seilaat pöytien välillä kokoamassa juuri sinulle sopivan annoksen, jättäen tietysti santsausvaraa. 

Ashling hotellin täysi aamiainen maksaa n. 13 euroa ja ilman lämpimiä (pavut, makkarat, munat ja puuro) vain 10 euroa. Tarjolla on leipiä ja päällisiä, leikkeleitä, juustoja, kalaa, myslejä, jogurttia, hedelmiä, smoothieita, pähkinöitä ja juomia joka lähtöön. Jälkiruoaksi saa paistaa oman pannukakun vain yhtä nappia painamalla tai ottaa valmiin vohvelin siitä vierestä. Se vohveli oli pala taivasta! 

Aamiaisen jälkeen kiertelimme Teble barin alueella ja istuskelimme Trinity collegen penkillä. Piipahdimme parissa kaupassakin Henry streetillä. 

Lauantaina meidän keittiössä puuhasteli kolme emäntää ja tehtiin kasvissosekeittoa ja makaronilaatikkoa, leivottiin sämpylöitä, porkkanapiirakkaa, mokkapaloja sekä paistettiin vielä munkkejakin. Tämän urakan jälkeen meikäläinen oikaisi selkää sohvalla lukien suomalaisia aikakausilehtiä, mutta tytöt jaksoivat vielä kaivaa imurinkin esille. Mitä ystäviä olenkaan elämääni saanut! Vähemmälläkin työllä saa meillä olla yötä, mutta täytyy sanoa, että olihan tämä aivan mieletöntä, että tulevat nyt Lapista asti Dubliniin viettämään aikaa kanssani ja auttamaan kotiaskareissa oman olon ollessa jo pienesti normaalia raskaampi. Kiitos vielä käynnistä Saana ja Aino <3 

Täällä minä vietän vielä viimeisiä lomapäiviäni ennen itse äitiyslomaa ja mietin, miten saisinkaan nämä kiitollisuuden velat tasoitettua 😉