Tähän kysymykseen tekisi mieli vastata, että ei mitenkään, kun kaikki roska heitetään tien pientareelle tai jonnekin metsäpolun ojiin, mutta ei se ole koko totuus vaan kertoo joistain välinpitämättömistä alueen asukkaista. Tien varsilta olenkin bongannut mm. kenkiä, Super Man -repun, taaperokärryn, sukkia, polkupyöriä, potkulautoja ja kahvimukin.  Tuossa tammikuun puolella olimme vierailulla ystäväni luona astetta fiinimmällä alueella ja siellä taas ei näkynyt repun reppua tai roskan roskaa missään. Mutta niin se juuri onkin. Riippuu täysin alueesta ja paikkakunnasta, että miten kierrätys toimii. Jo pelkästään täällä Dublinin alueella on suuria eroja.

Irlannissa kaikenlainen käyttötavara on aika edullista ja maassa on paljon uusrikkaita. Tämä yhtälö taas johtaa siihen, että monet ostavat vaatteet ja tavarat uutena, eikä kirppikset paljon kiinnostele. Paikallisissa asunnoissa on hyvin vähän minkäänlaista varastotilaa, joten esim. kausikoristeista tulee kertakäyttökamaa. Joulun jälkeen olen nähnyt muutaman muovikuusen kurkistavan roskapöntöistä. Se ei kai mahtunut mihinkään ja halvalla saa taas seuraavana jouluna uuden. Pahaa tekee tietysti, mutta ei auta kuin keskittyä omaan tekemiseen.

Käyttötavaran edullisuuteen liittyen vielä haluan mainita sen, että Neelan ollessa vauva, saimme tutuilta ja myös tuntemattomilta aivan todella paljon tavaroita ja vaatteita ilmaiseksi, sillä harva viitsii nähdä vaivaa myydäkseen jotain, jota saa puoli-ilmaiseksi kaupoista, eikä tavaraan ole itsekään laittanut paljoa rahaa. Itsekin mielelläni lahjoitin niitä sitten eteenpäin.

Ruokakaupoissa on hedelmät ja vihannekset usein pakattu valmiiksi pussiin tai muovirasiaan, jolloin myös roskaa kertyy aivan super paljon. Lidlissä onneksi on mahdollista tehdä hieman ekologisempia valintoja ja kerätä hevi-osaston tarjontaa kestopusseihin.

Kengät bongattu tien varresta.

Asumme n. 10km päässä Dublinin keskustasta ja meidän alueella roska-asiat hoidetaan mielestäni aika toimivasti, mikäli myös kaikki asukkaat toimisivat ohjeiden mukaan.

Meidän ja kunkin naapurimme pihalta löytyy kolme roska-astiaa: musta sekäjätteelle, vihreä kaikelle kierrätettävälle  (paitsi lasille, jonka lähin kierrätyspiste on meiltä n. 2km päässä) sekä ruskea biojätteelle. Meidän alueen roskafirma on Panda, an animal for recycling. Olemme rekisteröityneet Pandan sivuille ja puolen vuoden välein maksamme heille 55€. Jokaisesta tyhjennyksestä maksetaan erikseen. Eli mitä vähempi roskaa tulee sitä edullisempaa. Mustan tyhjennys maksaa n. 9€, vihreän n. 2€ ja ruskea on kuulemma vielä ilmainen. On hyvin yleinen näky, että joku seisoo roska-astiassa ja painelee roskia pienempään tilaan, jotta tyhjennysväli pitenee.

Vihreään astiaan saa laittaa puhtaana ja kuivana alla olevassa kuvassa näkyviä asioita. Ne sitten erotellaan jäteasemalla.

Meidän alueella roska-astioita tyhjennetään aina maanantaisin. Musta viikottain ja vihreä ja ruskea sitten vuorotellen joka toinen viikko. Tästä kalenterista voi tarkistaa milloin mikäkin.

Tyhjennyksen tarpeessa olevat roska-astiat raahataan sieltä omasta pihasta lähimmän kadun varrelle kuvan osoittamalla tavalla. Kuvassa vuorossa ”brown bin day”, kuten sitä kutsutaan meidän taloudessa.

Toki kaikki eivät toimi näin, vaan olen nähnyt perheiden raahaavan roska-astoitaan lähimpään metsään ja sinne tuupanneet ne ja ehkä myöhemmin sitten polttaneet ne pois, ainakin savusta päätelleen. Mikäli jätät tyhjennetyn astiasi kadun varteen useammaksi päiväksi, voi olla että naapurisi ottaa sen omaan pihaansa ja täyttää sitä hieman omilla roskillaan. Kun haet sitä takaisin, osaa hän hienosti esittää sen olleen vahinko. Joinain päivinä sinun astiasti voi olla jätetty tyhjentämättä ja ottaessasi yhteyttä asiakaspalveluun, he sanovat, että ”sorry abou that. hopefully it will get collected next time”. Ei se ole niin justiinsa.

Kaikilla alueilla näin ei ole, vaan esimerkiksi Dublinin keskustassa useiden taloyhtioiden pihalla on vain yksi iso roska-astia, johon heitetään aivan kaikki jätteet. Mikäli astut ulko-ovesta suoraan kadulle, eikä ns. roskakatosta ole taloyhtiön puolesta, tarvitset roskapussiisi lapun, jonka olet ostanut kioskilta. Lapulliset pussit sitten kerätään kadun varrelta.

Tässä olen paikassa, jota en ajatellut olevan olemassa Irlannin mantereella, nimittäin super toimivassa kierrätyskeskuksessa. Se sijaitsee Avocan kylässä, jonne yksi ystäväni vastikään muutti. Vain kaltaiseni kierrätysintoilijat voivat samaistua innostukseeni, kun näin ne kaikki kierrätysastiat ties mille esineille, kuten:

• postimerkit
• silmälasit
• tulostimen värikasetit
• kännykät
• viinipullon korkit
• halogeenilamput
• juomatölkit

Kirjat voi jättää pieneen kirjastoon, josta niitä saa ottaa mukaansa kaksi kerrallaan per vierailukerta. Voi kun meidänkin lähellä olisi tuollainen paikka. Vierailisin siellä viikottain kassini kanssa ja tiputtelisin roskia eri astioihin. Miten tyydyttävä viikkorutiini se olisikaan 😀

Kun asuu Suomen rajojen ulkopuolella, tulee usein käytettyä suurin osa lomapäivistä, jos ei paikallisiin pyhäpäiviin, kun päiväkoti on kiinni, niin sitten Suomeen tai Itävaltaan perheen ja ystävien luo matkustamiseen. Suomilomat on aina tosi ihania, kun yhteen viikkoon voi tiivistää kaikki se ihanuus: irtokarkit, ihmiset ja itsensä ilmaisu omalla äidinkielellä. Kuinka ihanaa se onkaan, niin on ne lomat hyvin aikataulutettuja ja jopa kiireisiä.

Olimme nyt joulukuussa jo toistamiseen Gran Kanarialla all inclusive lomalla, jossa saatiin yhdistää perheen näkemistä ja rentoa lomailua. Ritva-mummo ja Matti ovat jo ties kuinka monet vuosikymmenet vannoneet tämän Kanarian saarella lomailun nimeen ja me nyt sitten päätettiin ottaa hyvästä vinkistä koppi ja yhtälailla tehdä sinne reissu vuosittain. Myös veljeni Henkka tyttöystävänsä Iidan (Neelan bestis) kanssa liittyivät seuraamme samaan hotelliin, mikä oli ihan huippua!

Me oltiin tosiaan hoidettu tämä loman varaus kutakuinkin näin: Asteltiin samaan matkatoimistoon (Cassidy travel) kuin viime vuonna ja kerrottiin, että halutaan mennä samaan hotelliin, samalla viikolla kuin viime vuonna. Näpyttelyn päätyttyä maksoimme takuusumman ja pari viikkoa ennen lomaa kävimme maksamassa loput ja saimme matkaliput boarning passeineen mukaamme. Helpointa ikinä!

Viime vuonna Neela sai keuhkoputken tulehduksen loman puolivälissä ja tällä kertaa olimme extrahysteerisiävarovaisia mitä tuli altaalla oleiluun. Neelan lempiasioita ikinä on kalat ja Iida oli kuin ihmeen kaupalla löytänyt käytetyn lelukalastussetin kirpparilta ja toi sen Neelalle mukanaan. Edelleenkin nuo samat pikku kalaset seikkailee tuolla meidän kylpyammeessa Neelan kaverina iltaisin. Best thing ever!

Ritva-ylämummo ja Matti asusteli meidän hotellilta noin vartin ajomatkan päässä Puerto Ricon kaupungissa, jonne oli juuri valmistunut uusi ostoskeskus. Kävimme Aimén kanssa tutkimassa kauppoja sillä aikaa, kun Neela laski liukumäkeä leikkipaikalla. Kokoonnuttiin sitten kaikki yhdessä jäätelölle. Löydettiin Neelalle uusi värityskirja ja kaksi pientä lentokonetta, jotka ovat myös olleet hitti!

Henkka ja Iida olivat päättäneet viedä Neelan päiväretkelle Las Palmasiin katsomaan kaloja aivan upouuteen akvaarioon, josta olivat jo saaneet hyvät arvostelut kaveriltaan. Alkoi sen verta hyvältä vaikuttaa tuo paikka, että lähdimme sitten mekin Aimén kanssa messiin. Oli ihan super hieno paikka! Niistä kolmesta akvaariosta, joissa olemme Neelan kanssa käyneet, oli tämä ehdottomasti paras.

Tällainen all inclusive -tyyppinen lomailu on ollut meidän mieleen monestakin syystä. Kuinka rentoa onkaan se, että ruokaa voi vain kerätä lautaselleen vaihtuvasta valikoimasta sen sijaan, että arvailee tilausta tehdessä mitä lapseni haluaisikaan syödä ja huomata, ettei sillä nyt ollutkaan juuri ollenkaan nälkä. Myös minulle sopii paljon paremmin monien eri makujen lautanen, kuin suuri annos yhtä makua.

On myös ihana ajatus, että loma on jo maksettu etukäteen, eikä lomabudjettia tarvitse venyttää ollenkaan sitten itse loman aikana.

Mikäli arki on hektistä eikä loman päiväohjelmia ole juurikaan ehtinyt suunnitella, ei se haittaa. Periaatteessa kaikki aktiviteetit ja viihdykkeet löytyy hotellialueelta, eikä sieltä ole pakko poistua mihinkään, jos laiskottaa. All inclusive lomalle voi vain mennä ja olla tekemättä mitään.

Meillä oli Aimén kanssa viides vuosipäivä! Oltiin ihan, että ”nyt kyllä mennään jonneki veneretkelle ja vesiskootteriajelulle”. No me sitten ei oikein saanukaan aikaiseksi järkätä mitään semmosia hienouksia ja loma jotenki vaan hujahti ja päiville tuli muita suunnitelmia. Mutta kyllä me pelattiin biljardia ja pingistä ja laitettiin Neela kattoon piirrettyjä siksi aikaa. Ja se oli oikeastaan aika mukavaa sillä tavalla viettää meidän päivää!

Illaksi me oltiin kutsuttu Ritva-mummo ja Matti syömään illallista meidän hotelliin. Vähän siinä juotiin alkudrinksuja terassilla ja sitten siirryttiin buffetin puolelle.

Meidän hotelli on Mogan Princess hotel + beach club, ja sinne johtaa tuollainen jäätävä ylämäki, jonka kävely tekee aivan hyvää kenelle tahansa, joka syö aamusta iltaan hotellin buffet-herkkuja. Beach clubille taas pääsee joko kävellen, bussilla tai vuokra-autolla ja sielläkin saa syödä ja juoda tiettyyn aikaan päivästä ilmaiseksi. Me ei viime vuonna yhtään otettu tästä iloa irti, mutta senkin edestä sitten tänä vuonna. Minun 30 ennen 30 -listalla lukee, että ”Ui meressä”, ja sain siihen mahdollisuuden tällä lomalla. Vähän sinne aaltojen mukaan meni Aimén silmälasit ja minun aurinkolasitkin, mutta aaltojen yli ja ali uiminen oli siisteintä pitkään aikaan.

Olin jo vähän innoissani, että saadaan vähän niistä kadonneista laseista rahaa takaisin matkavakuutuksesta, mutta irkkuvakuutusfirman systeemi olikin tyyliä ”tulosta tämä lomake, teetä valokuvat kadonneista tavaroista, faksaa ne sitten, postita kuitteja ja lähetä vielä muutama savumerkki perään”. Ajattelin, että aika on rahaa ja minun aika kalliimpaa kuin kyseiset lasit, joten se jäi nyt tekemättä tällä kertaa.

Meillä ei ole kotona ollenkaan televisiota, niin ollaan aina nokka kiinni sellaisessa, kun ollaan hotellissa tai ystävien luona kylässä. Kuinka innoissaan Neela olikaan, kun aamuisin siitä näkyi maailman kaikkeuden paras ohjelma PjMasks sekä bossbaby.

Mikään  etukäteen pelkäämistäni skenaarioista (sairastuminen, lennolta myöhästyminen, lapsen pissahätä lentokenttäbussissa) ei tapahtunut ja loma oli aivan super ihana!