Viime päivinä olen…

…Syönyt super hyvää hampurilaista, jonka tärkeimmät täytteet ovat Lidlistä löytynyt vegaanipihvi sekä Dunnestoresin Smoky Applewoods cheddar-juusto. Muulla ei ole niin väliä, paitsi erittäin tärkeää on töräyttää väliin myös sinappia ja ketsuppia.

…Askarrellut Neelan joulukalenterin, johon olen käärinyt mm. palapelejä, herkkuja, tehtävä-/tarrakirjat, sukkia, hiusrusetteja, pinnejä, pikkuautoja, popcornia ja tulostettuja värityskuvia.

…Laatinut meille Aimén kanssa yhteisen joulukalenterin, jossa on jokaiselle päivälle jokin pieni tehtävä, kuten esimerkiksi: He makes dinner / Send each other compliments /  Plan your next holiday / Watch a movie / Workout together / Go for a date / Create a bucket list together / Play board games.

…Saanut ihanan postipaketin, kun äiti oli lähettänyt meille mukavia yllätyksiä Suomesta.

…Ihmetellyt, että miten vaikeasti päiväkoti voikaan ilmoittaa vuodenvaihteen aukioloajat.

…Uskaltautunut meidän kylän kampaamon asiakkaaksi, sillä pitkä liehuletti alkoi olemaan ainoastaan tiellä eikä ollenkaan iloksi. Leikkaus oli ohi alta aikayksikön, mutta pari sanaa ehdimme kuitenkin kampaajan kanssa vaihtamaan. Niiden perus ”mistä oletkaan kotoisin” ja ”miten olet viihtynyt Irlannissa” tylsimyshorinoiden jälkeen tuli puheeksi, että minulla on tytär, jonka jälkeen kysyin kampaajalta onko hänellä lapsia. Irkuilla on hauska tapa vastata kysymykseen näin:”No, but I have two nieces and a nephew”, mikäli heillä ei ole omia, mutta sisaruksilla kuitenkin sattuu olemaan.

…Käynyt lähiostarin TkMaxxissa hakemassa kosmetiikkaa, kun kaikki shampoosta kasvovoiteeseen oli päässyt loppumaan lähes samanaikaisesti. Siinä lähtötohinoissa oltiin vahingossa koko perhe päädytty pukeutumaan vaaleanpunaiseen.

…Ihastellut näitä meidän toimiston koristuksia. Rakastan!

…Huvittunut siitä, kun Neela jätettiin hetkeksi Aimén äidin kanssa juttelemaan videopuhelun välityksellä ja Aimén palattuaan huoneeseen he vain olivat tuijottaneet toisiaan ja Neela oli todennut, että ”Daddy, she’s not talking.” Olivat vain tuijottaneet toisiaan.

…Fiilistellyt Neelan kanssa sateettomia, mutta kosteita aamupäiviä tyhjässä lähileikkipuistossa. Neela osasi kertoa, että kaikki muut olivat lähteneet kauppaan ostamaan leipää, puuroa ja riisipuuroa, eikä siitä syystä ehtineet puistoilemaan. Okei!

…Tilannut kotiin sellaisen dehumidifierin, joka kerää kosteutta sisäilmasta. Me tilattiin niitä oikein urakalla kolmen suomalaiskolleegan kesken ja vertailtiin kosteustasoja. Se on kyllä tainnut olla viime aikojen paras investointi. Litratolkulla on saanut kaataa vettä pois säiliöstä parin päivän sisään.

…Maalannut myös tällaiset pienet talvikauden taulut.

…Odottanut meidän jo traditioksi muodostunutta Kanarian all inclusive lomamatkaa, jonne aivan näillä näppäimillä lennetään. Ritva-mummo ja Matti meitä siellä jo odotteleekin mestoilla. Myös Henkka-veli ja Iida saadaan sinne Neelan lastenhoitajiksi meidän lomaseuralaisiksi.

Sydämeni pakahtui, kun löysin Neelan repusta kutsun syntymäpäiväjuhlille. Hänen parhaan kaverin, Vanessan, 3-vuotissynttäreitä juhlittiin HopLopin tyyppisessä sisäleikkipuistossa viime lauantaina.

Tämähän oli koettava koko perheen voimin ja niin me matkattiin kahdella bussilla juhlapaikalle.

Edellisenä päivänä Aimé oli hoitanut sankarille lahjan, mutta 1000:n palan prinsessapalapeli käytiin kuitenkin vaihtamassa kolmeen puiseen 24 palan peliin matkan varrella.

Synttäritukkakin oikein letitettiin ennen lähtöä ja niin oli sievänä neiti sitten juhlissa. Tokihan hän siinä lahjanvaihtoreissulla kerkesi kompastua jalkoihinsa ja sukkahousuihin tuli polven kohdalle reikä. Ei kai ne ole juhlat eikä mitkään, jos ei sieltä palata reikäisissä sukkiksissa kotiin.

Paikalle olivat tulleet myös päiväkodista tutut kaksoset, joten sankarin lisäksi Neelalla oli juhlissa muitakin tuttuja.

Minulla ei oikein ollut ennalta mitään käsitystä mitä tällaisissa synttärijuhlissa oikein tapahtuu, mutta lopulta tämä osottautui oikein käteväksi juhlintatavaksi. Lapset saivat kiipeillä, pomppia ja liukua siihen asti, että juhlahuone vapautui edellisen porukan jäljiltä.

Isokokoisella leikkiradalla saattoi välillä eksyä kaverista ja voi miten suloista se jälleennäkemisen riemu olikaan, kun se kamu sieltä sitten löytyi taas. Myös yksi isompi lapsi otti asiakseen leikittää tätä pikkuisten jengiä. Niin mahtavaa seurattavaa nuo touhut kyllä!

Nämä söpöäkin söpömmät 3-vuotiaat istutettiin pöydän ääreen syömään uppopaistettuja asioita kukin omasta lootastaan, jonka jälkeen paikalle kiikutettiin Baby shark -kakku. Toki koristeena ollut numero kolmen rikkoutuminen pilasi sankarin tunnelman alta aika yksikön, eikä siitä oikein tahdottu päästä yli ennen kuin päästiin takaisin kiipeilypuuhiin.

Kakun leikkauksen jälkeen pikkuiset saivat mukaansa yllätyspussukat, joista löytyi mm. legendaarisia dippijauhetikkareita, suklaata ja karkkia. Syöntitouhuihin ei ollut paljoa aikaa hukattavaksi, kun leikit jatkuivat. Lapset  olivat ensimmäistä kertaa päässeet vapaa-ajallaankin viettämään yhteistä aikaa, eikä heitä hennonnut erottaa aivan pian. He saivat vielä jatkoaikarannekkeet ranteisiinsa.

Samaan aikaan pääsimme muiden vanhempien kanssa vaihtamaan puhelinnumeroita ja pottatarinoita. Saimme luotua myös Whatsapp-ryhmän, jossa keskustelu on käynyt jälkeenpäin kuumana päiväkodin uusista tuulista. Silloin vauva-vapaiden jälkeen olin jopa vähän innoissani tällaisesta mahdollisuudesta pondailla muiden vanhempien kanssa, mutta vasta nyt parin vuoden jälkeen alkaa näyttää jo lupaavalta sen suhteen. Kyllä tässä pian kootaan taas bestikset yhteen ja lähdetään leikkitreffeille. Mukavia tyyppejä oli nuo parit muutkin vanhemmat.

Hauska, että kukaan meistä kuudesta vanhemmasta ei ole irlantilaista syntyperää. Ymmärtääkseni irkut hoidattavat lapsensa omilla vanhemmillaan tai isovanhemmillaan, eikä överisuuriin päiväkotimaksuihin tuhlailla rahoja.

Mutta että aivan ihanat 3-vee bileet oli Vanessalla (tai Panessalla, niin kuin Neela häntä kutsuu). Niin ja tarralapuissa luki Varessa’s party. Kai se sitten riittää kun on vähän edes sinne päin.