Meillä oli suuri kunnia osallistua Kongolaisen kaveripariskuntamme hulppeaan hääjuhlaan. Olin odottanut tätä iltaa siksi, että luvassa oli yhdessäoloa Aimén kanssa, mutta myös siksi, että häät vaan ovat niin ihania ja Kongolaiset häät aivan omaa luokkaansa.

Tuore aviopari oli sanonut Tahdon aiemmin päivällä ja osallistuimme sitten vasta illan juhlallisuuksiin.

Kutsun mukaan coctail-tunti alkoi kuudelta ja tuoreen avioparin sisääntulo oli alkava kahdeksalta. Saavuimme paikalle seitsemältä ja paikalla oli kaksi muuta vierasta meidän lisäksi. Menimme taas samaan lankaan. Siinä odotellessamme ihastelimme säkenöivää juhlapaikkaa, joimme coctailit ja napsimme alkupalapöydän antimia. Hääpari saapui paikalle siinä kympin aikaan, kun muu juhlaväki oli saatu paikan päälle.

Olin tilannut Quiz nettikaupasta tämän huippumukavan, laskeutuvan ja sileänä pysyvän kukkamekon itselleni tätä juhlaa varten. Aion kantaa sen mukaani myös seuraavalle etelän lomalleni ja downgreidata sen kesäarkimekokseni. Tukan olin letittänyt kahdelle letille ja tupeerannut ne kahdelle ysärisykkyrälle. Luomiväriäkin laitoin, kun oli näin juhlalliset menot tiedossa. Irtoripsetkin olin hankkinut, mutta en kerennytkään niitä asetella paikoilleen siinä lähtötohinoissa.

Parin tanssillisen sisääntulon jälkeen pääsimme illallisen äärelle. Tarjolla oli ihan super maukasta kongolaista ruokaa: erilaisia lihoja, kalaa, mikate (munkkipalleroita), plantain ja riisiä. Lisäksi tarjolla oli raikkaita salaattiasetelmia ja hedelmiä. Jälkiruoaksi napostelimme karkkibuffan antimia. Ruokajuomaksi sai tilata listalta melkein mitä tahansa viinistä väkeviin. Tilasin rosé-viiniä ja Aimé skumppaa. Molemmille tuotiin pullolliset molempia ja muillekin juhlavieraille jaettiin pullo sitä sortimenttia mitä sinä iltana halusi siemailla. Katselin hetken ympärilleni, eikä pulloja näytetty jaettavan usean juhlavieraan kesken. Onneksi oltiin muistettu laittaa lahjakirjekuoreen tarpeeksi kahisevaa.

Juhlapaikka oli Dublinin lentokentän läheisyydessä oleva urheilukeskus, jonka sali oli vuorattu upeasti valkoisella kankaalla ja koristeltu erinäisin asetelmin.

Kongolaisissa häissä kaikki näyttää tapahtuvan tanssien: Sisääntulo, lahjojen antaminen, kakun sisääntulo, toinen sisääntulo, itse häätanssi totta kai ja välitanssiesitykset. Ja se on ihanaa!

Kaikki oli niin suurta ja kimaltelevaa. Monikerroksinen hääkakku saapui paikalle sädetikkuja täynnä. Kakku leikattiin, muttei sitä sen perästä sitten näkynytkään. Ehkä se todella ei ollutkaan syötävää, mitä hieman jo epäilin sen ulkomuodon perusteella. Niin hulppean näköinen se oli.

Lahjojen anto tapahtui niin, että musiikki soi ja hääpari vanhempineen seisoivat tanssilattialla ja vieraat asettuivat jonoon heidän eteensä. Yksitellen kukin vieras lahjoineen tanssahteli parin luo tavallaan, ojensi lahjan ja otettiin kuva. Tämä oli ainoa tilaisuus vieraille jutella hääparin kanssa, mutta toki vain hetken, sillä sata muuta odotti jonossa. Kierroksen viimeisenä ohjelmanumerona oli kirkkoporukan lahjan anto, joka oli ainakin kahden biisin pituinen tanssipiiri hääparin edessä.

Juhlat olivat niin kauniit, kimmeltävät ja hulppeat, että oli kunnia olla kutsuttujen listalla.

Meillä oli super mukava ilta, minkä kruunasi vielä seuraavan päivän pitkät unet, jotka Neelaa hoitamaan tullut työkaverini meille mahdollisti.

Matkusta perhelomalle jonnekin lämpimään. Näin lukee minun 30 before 30 listalla.

Meillä on ollut aikeissa vierailla Neelan kummisedän Antoinen perheen luona Ranskassa jo ties kuinka monta vuotta, kun vihdoin elokuussa saimme kalenterimme sopimaan yhteen ja lähdettyä matkalle.

Nyt seuraa kiusallisen suuri määrä lomakuvia ängettynä yhteen postaukseen.

Kun menee toisen luo viikoksi, menee myös osaksi heidän arkeaan. Niinpä ensimmäisenä päivänä talon väen ollessa toisessa kaupungissa, lähdimme me läheiseen ostoskeskukseen ostoksille. Siellähän me viihdyttiin oikein mainiosti välillä juoden väliaikakakkukahvit ja jatkaen sitten kiertelyä päiväuniaikaan asti.

Päivärytmi muotoutui kivan leppoisaksi: Aamiainen -> Ihmettelyä, oleilua ja mitä sitä tänään tehtäisiin mietiskelyä -> Lounas -> Päiväunet -> Päivän aktiviteetti -> Illallinen -> Lapset kylvyn kautta nukkumaan -> Aikuisten napostelubuffa ja viintä. En ole ikinä edes yhden vuoden aikana juonut niin paljon viiniä, kuin tällä lomalla viikon aikana. Sehän aivan melkein meni janojuomasta, kun vähän miksasi Mojito 7up:in kanssa. Nyt on viinikiintiö täytetty hetkeksi. Aivan hyvä, ettei viinin litrahinta täällä Irlannissa ole samaa tasoa Ranskan kanssa.

Yksi päivä ajoimme rantakylään, jossa oli vaikka mitä kojua ja karusellia. Neela raukka on näköjään perinyt minulta matkapahoinvoinnin ja laattasi heti noustuaan autosta ulos. Onneksi paha olo unohtui nopeasti ja karusellin ja miniautoradan kyydit kelpasivat pikku matkalaiselle.

Tovin ehdimme nautiskella ilta-auringon lämmöstä rantahietikolla. Niin siistiä miten hiekkaleikit voikaan viedä mukanaan pitkäksikin aikaa. Söimme päivällistä rantaravintolassa, jossa sai upottaa jalat hiekkaan.

Aimé ja Antoine ovat tavanneet yli kymmenen vuotta sitten täällä Irlanissa. Molemmat olivat tulleet töihin pieneen kaupunkiin Länsi-Irlantiin.

Nantesissa oli koko viikon aivan ihanan lämmin ja aurinkoinen sää. Niin siistiä miten alle parin tunnin lentomatkan päässä on niin ihana paikka ja ihmiset, joiden luokse mennä. Ja mehän ollaan aina ihan fiiliksissä, kun majaillaan muiden täydellisyyttä hipovissa kodeissa täältä meidän Irlannin standardien mukaisesta kodista. Suihkusta tulee lämmintä vettä juuri sopivalla paineella, ympärillä on tilaa ja pyykitkin kuivuvat aivan hetkessä ulkona auringossa. Ai että!

Lauantaina alkuillasta kävimme fiilistelemässä Jazz-festareilla. Joen varteen oli pystytetty useita esiintymislavoja sekä ruoka- ja juomakojuja. Iltaan toi jännitystä yhden meistä vessaan hukattu lompakko, joka kuin ihmeen kaupalla löysi tiensä omistajalleen rahoineen päivineen.

Yksi toiveistani reissulla oli päästä johonkin galleriaan. Hulinaa ja touhua sisältäneiden lomapäivien jälkeen oli ihanaa päästä hiljaisuuteen, suureen taidemuseoon, Musée d’arts de Nantes:iin.

Museo oli valtavan kokoinen täynnä mitä upeampia teoksia, ja kuinka ollakaan, sekä minun että Aimén suosikiksi osoittautui tämä kuvan keskimmäinen teos.

Suurin osa teoksista oli uskonnollisia ja selostukset olivat ainoastaan Ranskaksi, joten minulta meni vähän ohi ne hommat. Nautiskelin rauhallisesta meiningistä ja kuuntelin Neelan höpötyksiä.

Nantes oli kaupunkina todella siisti ja puhdas, mikä yllätti positiivisesti.

Oli niin suloista, kun miesten tullessa ruokakauppareissulta, oli heillä molemmilla mukanaan kukkia meille naisille. En kestä!