Meidän ihana pikku neiti täytti jo kolme vuotta. Itse synttärijuhlia vietettin aika pienesti, mutta viikon sisään oli menoa ja meininkiä vaikka minkälaista.

Neelan kummisetä Antoine lensi Ranskasta meille pariksi päiväksi. Hän löysi tällaisen sisäleikkipuiston aika meidän läheltä. Sellainen aarre ihan kävelymatkan päässä on ja me ei oltu kuultu siitä aiemmin. Neelalle tämä oli aivan eka kerta paikassa, jossa saa kiivetä, hyppiä ja laskea liukumäkeä sydämensä kyllyydestä ilman, että tarvii koko ajan varoitella terävistä kulmista tai kovasta maasta. Tuonne mennään ehdottomasti toisenkin kerran.

Oikeana synttäripäivänä päiväkodissa laulettiin Neelalle onnittelulaulu ja kuvioon kuuluivat myös jäätelötötteröt. Hän sai vielä mukaansa tätien askarteleman kortin. Äitini saapui Dubliniin iltapäivällä ja haimme Neelan yhdessä päiväkodista. Neela ja mummi saivat viettää laatuaikaa kahdestaan, kun me vanhemmat olimme töissä. Itse sairastin flunssaa vähän reippaammin pari päivää ja sain liittyä heidän seuraan kotioloihin. Helatorstain sain töistä vapaaksi ja lähdimme pikku retkelle suklaatehtaalle.

Butlersin suklaatehtaalle matkustimme meiltä reilun tunnin päähän parillakin eri bussilla. Ovella meille vieraille annettiin valkoiset takit puettavaksi ja kierros sai alkaa. Neelan takki hipoi lattiaa, mutta ylpeänä hän kantoi kaapuaan kierroksen loppuun asti.

Aluksi pääsimme katsomaan lyhyen videopätkän yrityksen perustamisesta maistellen samalla pieniä palasia suklaata. Videon jälkeen oli pieni huone hoitamassa museon ominaisuutta, ja siellä sai lueskella seinällä olevia infotauluja suklaan valmistuksesta ja tehtaan historiasta. Tässäkin kohtaa jaettiin konvehdit.

Tämän jälkeen pääsimme kurkkaamaan itse tehtaan toimintaa ylätasanteen ikkunoiden läpi. Minulle kiehtovin osuus oli nähdä, kun konvehteja pakattiin neljän työntekijän voimin ah niin ihanan järjestelmällisesti konvehtirasioihin.

Kierroksen paras osuus koitti sen lopussa, kun pääsimme koristelemaan suklaanorsut valkosuklaalla. Samalla sai siemailla kaakaota ja syödä konvehtia. Neela oli niin keskittyneenä toteuttamassa taiteellista näkemystään. Norsut sai sitten totta kai ottaa kotiin mukaan.

Tehdaskierrosliput saa ostettua etukäteen netistä sopivaan ajankohtaan. Kierros kannattaa tehdä viikolla, jolloin näkemistä on enempi, sillä tehtaassa ei ole viikonloppuna toimintaa.

Suklaisen aamupäivän jälkeen kävimme vähän TKmaxx:ssa pläräämässä vaatteita, jonka jälkeen siirryimme lounaalle Milanoon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä mozzarellapizza oli aivan taivaallisen maukasta.

Perjantaina me päästiin Aimén kanssa deiteille keskustaan. Illallistimme 10 Fleet street hotellin ravintolassa, johon olin etukäteen hankkinut kupongin Groupon:n kautta. Kolmen ruokalajin illallinen fiinissä ympäristössä oli oikein mukava kokemus. Ruoka oli oikein maukasta, muttei mitään makujen ilotulitusta. Oli kuitenkin ihana päästä nauttimaan ravintolan tunnelmasta hyvän seuran ja viinilasillisen äärellä. Yön vietimme hotellissa, jossa myös Neela ja äiti olivat meidän viereisessä huoneessa. Aamiaista nautittiin rauhassa ja käväisimme vielä ennen kotimatkaa hakemassa synttärijuhlia varten pari kakkua Marks&Spencers:ltä.

 Lauantaina vietimme sitten Neelan synttäreitä pizzojen, kakkujen ja hedelmäcoctailtikkujen äärellä. Äitini ja ystäväperheemme olivat juhlistamassa meidän kanssa rennoissa merkeissä. Neela sai paljon ihania lahjoja, joita oltiin lähetetty meille postissa, verkkopankissa sekä meidän ja muiden tänne päin matkustavien mukana lentolaukuissa.

Hän sai lahjaksi kaikkea mukavaa puuhasteltavaa, kuten palapelejä, kirjan, puuhakortit, muistipelin, vesivärit, tarrakirjan ja värityskirjan väreineen. Sai hän myös päällepantavaa: ystävän lapsen pieneksi jääneitä vaatteita (näitä toivottiin), t-paitaa, housua, shortsipukua ja sukkahousut. Ainoa lelulahja taisi olla kauko-ohjattava auto. Saipa hän myös vilkkuvat lenkkarit, joista itse haaveilin lapsena.

Voisi sanoa, että aika täydellinen päivä Dublinin keskustassa oli tuo parin viikon takainen lauantai, kun istahdin paikallisjunaan kuunnellen Laurrennan Honesty talk -podcastia suuntana Connollyn asema.

Empun kanssa yritettiin jo kerran aikaisemmin mennä Happy foodiin hampurilaiselle, mutta paikka oli suljettu vain puolta tuntia ennen. Happy food on jooga-salin yhteydessä oleva lounaskahvila/-ravintola, jossa luvataan kaiken olevan terveellistä. Tällä kertaa oltiin hyvissä ajoin jo lounasaikaan paikalla ja saatiin aika hitokseen täydelliset vegaaniset burgerit nenämme eteen.

Burgeri oli kyllä niin vimpan päälle mietitty. Oli coleslawta, papupihviä, cheddaria, ”pekonia”, aiolia ja karamellisoitua punasipulia mehevän sämpylän väliin aseteltuna. Ja siihen kylkeen jaettiin vielä ranskikset ja nekin oli ihan super herkulliset. Jälkkäriksi vielä makusteltiin banoffeeta ja ”Snickers”-palaa. Näistä suosittelisin sitä banoffeeta.

Meidän molempien to-do listalla on ollut jo jonkin aikaa tämä National Gallery of Ireland. Paikka on ihan valtava! Ensimmäisessä huoneessa vietettiin pitkäkin tovi ihastellen taiteilijan käden jälkeä, mutta ylimmän kerroksen viimeisissä kamareissa jo edettiin hieman nopeampaa tahtia todeten, että ”synkkä, synkkä, synkkä”.

Ei nyt ole luvassa mitään taideanalyysiä tässä, mutta minusta sellaiset taulut, jossa tapahtuu paljon, on kaikista kiehtovimpia. Tässäkin siinä vain puun juurella imetetään vauvaa ja kaivetaan kuoppaa. Tosi randomia. 

Eihän sitä oikein voi käsittää, miten joku pystyy maalaamaan jotain näinkin valokuvamaista.

Minusta olisi hirveän vitsikästä vastaanottaa kotiin vieraita, kun tämä patsas olisi siinä eteisessä portaiden juuressa kertomassa minkälaisia olosuhteita on luvassa sekä ulkona että sisällä. Hauskaa, että usein marmoripatsaiden kehon kieli on sellaista herkkää, kevyttä ja liitelevää, kun tämä taas on aivan jotain päinvastaista.

Tässä oli ihan hurjasti elämää ja yksityiskohtia tutkiskeltavaksi.

Tässä riittää dramatiikkaa. Katsokaa nyt vaikka tuota anelevaa naista, pullaa mussuttavaa poikaa ja roska silmässä kamppailevaa nuorta miestä. Taustallakin on siellä joku kompastunut ja pudottanut hattunsa. 

Muotokuvahuoneessa oli tällainen siisti kolmiulotteinen taulu. 

Tämä muotokuva on maalattu ihan parisen vuotta sitten. Blurrattu tausta ja takin kankaan yksityiskohdat oli ihan mielettömän hienosti tehty. Ihan kuin valokuvaa olisi katsonut.

Tämä oli toinen tosi dramaattinen ja vois sanoa, että jopa meluinen maalaus: Ennustusta, keppostelua ja musiikkia. Niin super mielenkiintoinen!

Taideähkyssä sitten lähdettiin drinksuille vasta avattuun baariin, nimeltä The Virgin Mary. Kyseessä on baari, josta saa hienoja drinksuja, viiniä, siideriä ja olutta, kuten mistä tahansa baarista, mutta kaikki juomat ovat alkoholittomia.

Kokemus oli just tämmönen niinkö kuva kertoo, eli vähä semmonen jännä, ihan kiva, mutta jotakin nyt kuitenkin taisi puuttua. Drinkit maksaa 7-8 euroa, niillä on hienoja nimiä ja hienon kuuloisia ainesosia, mutta maistuu vähän mehulta. Voisin myös mainita tähän väliin, että tuon puseron löysin joku tovi sitten kirpparilta. 

Virgin Marysta me sitten kuitenkin päädyttiin pubiin, Bonoboon, jossa oli kaljan inhoajalle maailman parasta kaljaa tarjolla.

Belgialainen kirpeän karpalon makuinen Lindemans oli aivan super huippuhyvää. Suosittelen!

Illalla näiden kaikkien elämysten päätteeksi mentiin Empun luo nämä Il Capon kuuden euron mättöpaketit kainalossa. Parasta pizzaa, jonka kaverina ranskiksia, dippiä ja limua ihan kolikoilla hankittuna maistui erittäin hyvältä.

Aika optimaalinen päivä oli tämä kaikkine kulttuuri- ja makuelämyksineen kyllä! Kiitti vielä seuralaiselle 🙂