Maaret Kallio: Lujasti lempeä Maaretin pehmeä ja rauhallinen ääni ja mullistavia selostuksia ihmisyydestä, käytösmalleista ja niiden alkuperistä oli ihanaa kuunneltavaa. Kirjaa kuunnellessa selostin näitä kirjan antamia oppeja poikaystävälle ja ystäville aivan innoissaan. On niin kiinnostavaa saada selityksiä sille miksi ihmiset ovat juuri sellaisia kuin ovat ja mikä ajaa heidät käyttäytymään tietyllä tavalla. Kirjaa lukiessa ymmärtää itseä ja muita paremmin. Mitä enempi ymmärtää näitä asioita, sitä helpompaa on olla, elää ja kommunikoida toisten ihmisten kanssa.

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista Tämä on yksi suosikeistani. Uransa lopettaneen julkisen puolen lääkärin tarinoita työvuosiensa varrelta, hullunkurisia kohtaamisia, tilanteita ja keskusteluja potilaiden ja työkavereiden kanssa. On niin kiinnostavaa kuulla tarinoita ammatista, jota ei voisi itse ikinä kuvitella harjoittavansa.

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun  Jouluinen jatko-osa kirjalle Kohta voi vähän kirpaista.

Trevor Noah: Laiton lapsi – Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa Myöskin yksi lempikirjoistani. Vakavia aiheita, hurjia tarinoita ja huumorillista kerrontaa. Paras elämänkerta, jonka olen tähän mennessä lukenut.

Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut Rehellisiä ajatuksia vauvavuoden aikana käydyistä fiiliksistä, joita itse ei olisi osannut pukea sanoiksi asti.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt Kympin tyttöydestä, uupumuksesta ja täydellisyyden tavoittelusta. Kolu on huikea kirjoittaja ja kirja oli mielenkiintoista kuunneltavaa alusta loppuun.

Aki Hintsa : Voittamisen anatomia Hintsa on tunnettu formulakuskien huippulääkärinä, joka keskittyy ihmiseen kokonaisuutena ja alleviivaa unen tärkeyttä pitkin kirjaa. Formuloista yhtään piittaamattomana lukijana olikin aivan super kiinnostavaa kuulla esim. siitä miten tarkasti kuskien kisamatkat suunnitellaan ynnäämäällä yhteen uni, ruokavalio, aikavyöhykkeet, perhesuhteet ja ihan kaikki maailman hyvinvointiin ja kisakuntoon liittyvät asiat aivan optimaalisiksi.

Jani Toivola: Kirja tytölleni Toivolan kirjoitustyyli on minusta tosi lämminhenkinen ja tykkäsin lukea hänen ajatuksia vanhemmuudesta.

 Julia Thurèn: Kaikki rahasta Jos luet yhden rahakirjan, niin lue tämä. Helposti ymmärrettävää rahapuhetta ja kaikki se oppi rahasta, jonka olisin halunnut saada jo peruskoulussa. Nyt sijoituksesta vähän jo ymmärtävänä haluan lukea tämän vielä uudelleen, sillä ekalla kerralla ne sijoitusjutut meni vähän sillä tavalla blablabla -tyyppisesti ohi ymmärryksen. Ei siksi, että olisi ollut vaikeaselkoista, vaan koska väistelin aihetta tietäen, että tähänkin pitäisi joskus oikein paneutua.

Marie Kondo: Konmari – Iloa säkenöivä järjestys  Kirja, joka inspiroi järjestelemään kodin. Käytännön läheinen opas tavaroiden vähentämiseen ja niiden järjestämiseen.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin  En yhtään hyvin osaa selostaa, mistä kirja oikein kertoo, mutta tämä on super pitkä kirja, jonka mukana pääsee matkustamaan kertojan mukana pitkin Afrikkaa ja Aasiaa ja oppii taiteesta ja taiteilijoista ja varmasti myös elämästä. En oikein osannut odottaa kirjalta mitään, mikä oli kai hyvä, koska nytkin haluaisin sanoa niille, jotka eivät ole vielä lukeneet tätä, että aloita ja anna tarinan viedä.

Maria Veitola: Maria Veitola: Toisinpäin Veitola vastaa yleisön lähettämiin kysymyksiin avoimesti. Oivaltavia ajatuksia elämästä. Tykkäsin tästä enempi kuin hänen elämänkertakirjastaan.

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni: perhe-elämää viikinkien malliin En jotenkin yhtään osannut odottaa, että Islannissa perhearki olisi niin erilaista, kuin esim. Suomessa tai täällä Irlannissa. Olikin aivan super mielenkiintoista luettavaa käytännönjärjestelyistä ihmiskunnan lapsiystävällisyyteen ja miten se kaikki näkyy arkipäiväisessä elämässä.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt Leppoista ja hupaista kuunneltavaa, kun maailman meno ympärillä alkaa käydä liian vakavaksi.

Rinna Saramäki: 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman Suorittajahenkiselle listojen rakastajalle parhain mahdollinen tapa saada asia ymmärretyksi on kirjoittaa siitä pitkä lista. Pieniä ja isoja tekoja ja selostusta siitä, miten pienesti tai isosti ne vaikuttavat ympäristöön.

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)  Ihan sama mitä Antti Holma tekee, sanoo tai kirjoittaa, niin hyvää viihdettä tulee. Ei tästä hirveästi mitään uutta oppinut, mutta oli kuitenkin hauskaa kuunneltavaa.

Caroline Criado-Perez: Näkymättömät naiset Suu vaahdossa oon tämänkin kirjan juttuja selostanut kaikille, ketkä on yhtään jaksanut kuunnella. Kirja on täynnä esimerkkejä siitä, miten moni jokapäiväinen asia on miehille suunniteltu. Esim. toimiston lämpötila (miehille ideaali sisälämpötila on viileämpi kuin naisten ja näin ollen naiset kääriytyvät työpöytiensä äärellä viltteihin kun miehet ihmettelevät ainaista valitusta kylmyydestä), mitoitukset autoissa ja työvaatteissa (koot isoja ja miesten vartalomallille suunnattuja), turvallisuus liikenteessä (valaistu bussipysäkki, jossa on real time aikataulu seuraavasta bussista on naiselle turvallisempi kuin pimeä, jossa ei ole aikataulua), asemakaavoitus, arkkitehtuuri (läpinäkyvät lattiat toimistorakennuksessa antaa näkymän hameiden alle). Joissain maissa yleiset hälytykset soi vain julkisissa rakennuksissa, joissa miehet viettävät päivänsä ja josta he sitten joko ehtivät tai ei ehdi ajoissa kotiinsa ilmoittamaan hätätilasta kodeissaan oleville naisille ja lapsille. Todella silmiä avartavaa informaatiota kannesta kanteen.

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta Brittiläisen aivokirurgin tarinoita työstään. Mieleen jäi erityisesti kertomus työmatkasta Venäjälle.

Richard Shepherd: Epäluonnoliset syyt   Oikeuspatologin kertomuksia elämästään ja ihmisruumiiden kohtaloista. On ällistyttävää miten paljon kuolemaan johtavista tapahtumaketjuista voidaan kertoa kehoista löytyvien merkkien perusteella. Kuinka viiltohaavasta voidaan päätellä, että tapolta tai murhalta vaikuttava kuolema olikin vasenkätisen uhrin itse aiheuttama. Miten itsepuolustukselta vaikuttava kuolemaan johtava tapaus osoittautuukin murhaksi. Rikossarjojen ystäville tieteellistä selostusta kuolinsyytutkimuksesta.

Riku Rantala & Tuomas Milanoff: Selviytymisopas: maailma muuttuu, näin jäät henkiin Kirjan nimi kertoo oikeastaan jo kaiken tarpeellisen. Mielenkiintoista luettavaa.

Marraskuussa lockdown meiningeissä varasimme meille hotelliviikonlopun. Meidän kuudes vuosipäivä osui sopivasti perjantaille, ja päätimme olla tuon koko viikonlopun hotellissa. Jo kahtena edellisenä vuonna olimme viettäneet tämän joulukuun viikon Gran Kanarialla ja sen sijaan tänä vuonna viikko vaihtui viikonlopuksi. Vähän viileämpiin maisemiin mentiin, mutta meren äärellä oltiin kuitenkin.

Dun Laoghaire on söpö pieni rannikkokylä, jonne pääsee kätevästi paikallisjunalla Dublinin keskustasta etelään alle puolessa tunnissa. Dun Laoghaire mainitaan myös PS. Rakastan sinua -elokuvassa, vaikka yhtään kohtausta paikan päällä ei kuitenkaan ole kuvattu.

Kylän pääkadulla on kivasti pubeja, ravintoloita ja yksi ostoskeskuskin. Aina sunnuntaisin siellä on järjestetty ruokamarkkinoita, josta löytyi paikallisia kasviksia ja hedelmiä sekä erilaisia kansainvälisiä take away -ruokia. Tämä tunnistettava sataman ”uloke” on oiva paikka käydä sunnuntaikävelyllä ja haistella raikasta meri-ilmaa.

Meillä kävi hyvä tuuri säiden puolesta, sillä lauantaina saatiin käydä kävelylenkki ja leikkipuistoilut auringonpaisteessa. Kävelyreitin varrella oli soma pieni pehmiskioski, josta nappasimme mukaan tuota ei-niin-talvista herkkua. Neela oli tästä aivan pähkinöinä ja pyysi useaan otteeseen ottamaan hänestä ja jädestä kuvia.

Roayl Marine hotelli sijaitsee ihan keskustassa ja sen ikkunoista on upea merinäköala. Olemme yöpyneet siellä joku vuosi joulun aikaan ja olihan se tunnelmallinen.

Yllätykseksemme meille järjestyi Neelan lisäpetiasioiden ansiosta astetta komeampi ja isompi huone, joka kiitollisena otimme vastaan. Oli kattokruunua, kultaisia kylppärin yksityiskohtia ja televisio, jota meillä kotona ei ole, mutta jota koko rahan edestä kyllä nyt tapitettiin molempina iltana. Vuosipäivän kunniaksi kilisteltiin punaviintä, nautiskeltiin take away hampurilaisateriat ja irlantilaisia naposteltavia, joita Aimé oli saanut joululahjaksi työnantajaltaan aiemmin samalla viikolla.

Siinä Neelan nukkuessa, televisiosta visailuohjelmaa katsoessamme oltiin samaa mieltä siitä, ettei voisi tätä kuudetta vuosipäivää paremmin viettää. Oltiin niin onnellisia, että päätimme tehdä tämä pieni reissu. Niin hienosti ollaan oltu kuuliaisia ja pysytty kotona, eletty rajoitusten mukaan ja selvitty super hienosti tästä vuodesta ja sen tuomasta ihan uudenlaisesta arjesta. Voihan se olla, että juuri sen kotona yhdessä vietetyn ajan ansiosta tuntuukin, että just nyt tässä näin on hyvä olla ja kaikki on hyvin.

Ensimmäisen yön jälkeen Neela mönki meidän viereen ja ilmoitti, että ”mennään kotiin”, mutta päivän leikkipuistojutut ja sen sellaiset kuitenkin tuntuivat olevan hänen mieleen ja jäi mielellään vielä toiseksikin yöksi.

Hotellin joulukoristeet olivat niin upeasti laitettu. Neelan kanssa ollaan ihasteltu koulumatkan varrella talojen jouluvaloja ja hotellissa varsinkin kävimme niitä useaan kertaan fiilistelemässä.

Lähdin käymään pikku kävelyllä pääkadulla siinä alkuillasta. Sielläkin oli ihanasti kaikki valot ripusteltu ja oli jotenkin niin tunnelmallista. Ruokakaupassa ja Sostrene grenessä piipahduksen jälkeen kävelin takaisin päin ja kirkon kellotkin alkoi soida.

Lopuksi haluan vielä esitellä tämän super innovatiivisen lavuaariratkaisun, josta innoistuin jotenki ihan liikaa tuolla hotellissa. Osana allasta on saippuateline, joka valuttaa ylimääräisen veden suoraan lavuaariin, jolloin ei tarvitse koskaan putsailla sellaista mähmäistä muovista saippuatelinettä. Tehdäänköhän tällaisia enää?