Vähän negatiivinen aihe kyllä tämä, vaikka muuten niin positiiviseen tykkäänkin keskittyä. Siedän mielestäni aika paljon kaikenlaisia asioita, mutta kaikkea ei onneksi tarvitse sietää, ja tässäpä lista niistä asioista, joita minä en voi sietää:
Somepäivitykset: ”Hei hei Suomi, täältä tullaan Xxxxxx!” tai ”Lomalle lompsis!” Lomalle lähdön voi ilmaista niin monella tavalla, jos se ylipäätään täytyy ilmaista jonnekin. Ensimmäisestä saa sellaisen viban niin kuin Suomi nyt jäisi kovasti kaipaamaan tai jotain vaille, jos tämä yksi henkilö nyt poistuu maasta viikoksi. Ylimielistä sellainen ajattelu. Lompsaus ylipäätään ei anna kovin hallittua kuvaa yhtään mihinkään lähdöstä.
Sanat: Nassu ja naamari. Ne on kasvot. Nassu kuulostaa pehmonallen poskelta ja naamarilla taas on aivan oma tarkoituksensa, mikä sekään ei anna kovin positiivista kuvaa henkilön kasvoista. Lähinnä loukkaavaa.
Töykeät asiakkaat. Se ei ole missään asiakaspalvelutilanteessa hyväksyttävää. On paljon helpompi käsitellä asioita asikaspalvelijan ja asiakkaan välillä, kun molemmat muistavat, että ihan vaan ihmisiä tässä ollaan kaikki. Jos haluaa antaa palautetta torakasta keitossa tai palauttaa rikkinäisen ostoksen, niin sen voi aivan helposti tehdä inhimillisesti.
Muovipussi banaaneilla. Banaanin kuoret kyllä suojaavat tarpeeksi sitä hedelmää (ööö)… lialta? Vai mitä tarkoitusta sillä pussilla siinä oikein edes haetaan?
Pahanhajuiset kanssamatkustajat bussissa. Tämä on yksi painava syy olla matkustamatta bussilla etenkin kesäaikaan. Pyöräily on mukavan raikasta.
Avonainen jääkaappi tai ulko-ovi. Lapsesta asti kun on opetettu, että nämä ovet suljetaan samantien tai lämpö karkaa harakoille, niin on erittäin vaikea pysyä rauhallisena, jos niitä näkee avonaisena pitkänkin tovin. En pysty keskittyä mihinkään muuhun, ennen kuin ovi sulkeutuu.
Vuokranvälitysfirman mies. Kylmä hiki nousee pintaan, kun tapaaminen kyseisen miehen kanssa lähestyy. Hän ei suostunut ottamaan kenkiä pois meidän kotona, koska ”hän on tullut tekemään vuositarkastusta ja tila on nyt hänen hallussaan.” 10min väittelyn jälkeen hän viimein suostui ja taistelu jatkui rikkoutuneesta imurista, joka oli hups vaan kadonnut uudesta vuokrasopimuksesta, vaikka edellisessä se vielä oli kirjoitettuna. Luihunen on hän.
Heavy-musiikkia. Päähän sattuu ja verenpaine nousee, jos sellaista jossain kuulee.
Tahmaiset käsiä. En oikein pidä kättelystä, sillä ei oikein koskaan voi taata, että toisen kädet ovat nähneet vettä ja saippuaa vähään aikaan. Kaikista vastenmielisintä on kätellä tuntemattomia ihmisiä yöelämässä. Sitä hien ja tahman määrää….
Energiajuomat. En pystynyt edes synnärillä saamaan alas tätä vastenmielistä litkua, vaan join sitten kätilön poistuttua salaa appelsiinimehua, kun koitettiin saada vauva vatsassa hereille.
Käärmeet. Ei pysty kestämään. Ei edes lelukäärmeitä.
Kolikot setelin päälle kassalla. Ai kamala, kyllä alkaa käydä epämiellyttäväksi jopa tämän tekstin tuottaminen tähän postaukseen. On niin paljon helpompi laittaa ensin setelit lompakkoon ja sitten hallitusti ne kolikot sinne omaan lokeroonsa, mutta auta armias jos sinulla on tasainen nippu paperia ja siinä päällä epämääräinen kasa kolikoita ja ne kaikki pitäisi saada lompakkoon kun se apukäsi pitelee jo sitä lompakkoa. Saikohan tästäkään kukaan kiinni… Ehkä Suomen kassatädit ja sedät, kun siellä tämä tapa osataan tehdä juuri oikein.
Puiset jäätelötikut. Onkohan muita sellaisia, joilla tulee niistä kylmät väreet? Selkäpiita karmii jo pelkkä ajatuskin tikusta jätskin nuolaisu.
Kylmyys. Tää on paha. Tosi paha. Etenkin, jos kylmyyttä ei pääse edes sisätiloissa karkuun.
Olalle taputtelu. ”Hyvä tyttö, hienosti tehty”. Vaikutus on päinvastainen.
Se, että kirjoitetaan puhelinnumero näin: +(358) (0)40 123 45 67. Töissä kopioin ja liitän aika monta puhelinnumeroa päivässä järjestelmään, joka tajuaa vain peräkkäin olevat numerot ilman välimerkkejä. Niin pieni asia ihmiskunnalle, mutta niin suuri vaiva juuri minulle.
Oho, niitä olikin aika monta. Ensi postauksessa keskitytään johonkin positiivisempaan, ettei pääse negailu valloilleen.
Ps. Samaistuitteko mihinkään, vai paininko yksin näiden asioiden kanssa?
