Olen vähän ristiriitaisessa tilanteessa tämän joulun tulon kanssa. Olen aika isosti jouluihminen ja joulun aikaan kaipaan tiettyjä juttuja, kuten musiikkia, tuoksuja, ruokaa, lahjoja, kuusi, valoja ja mitä näitä kaikkea nyt onkaan. Niin kovasti haluaisin jo alkaa paketoimaan lahjoja ja ripustella koristeita ympäri ämpäri, mutta kun samaan aikaa taistelen sitä ajatusta vastaan, että joulua varten tarvisi hirveästi höösätä ja ostella. 

Viime jouluna teimme sellaisen pariskuntajoulukalenterin Aimén kanssa, johon ostimme molemmat 12 pientä lahjaa toisillemme ja sitten availimme niitä vuoron perään pitkin joulukuuta. Sehän oli aivan ihana idea ja sovimmekin silloin, että tehdään tänä vuonna sama uudestaan. Neidin ollessa 1,5-vuotias joulukussa, saattaisi hänkin ilahtua pikku paketeista. Mutta entäs minimalismi, konmaritus ja säästäminen? Kuinka ihana olisi ostella toisella pieniä, tarpeellisia asioita ja paketoida niitä pikku kuusen alle, mutta samaan aikaan ääni sisälläni sanoo, että ”Maria, ei se ole tarpeellista, joulu tulee muutenkin”, johon taas jouluihminen sisälläni vastaa, että ”Maria, joulu on vain kerran vuodessa ja lahjat ovat osa joulua. Mieti kuinka kiva se oli viime vuonnakin avata niitä paketteja ja nähdä toisen ilahtuvan sinun antamista lahjoista.” 

Kuulin juuri lounaspöydässä siitä, kuinka Irlantilaiset käyttävät jouluun niin paljon rahaa, että heidän on otettava lainaa sitä varten. Toiset aloittavat säästämisen jo tammikuussa. Mutta mihin sitä rahaa niin kolkosti oikein tarvitaan? Jouluhan kestää vain pari päivää ja kaikki se krääsä, jossa etuliite ”joulu” keimailee, on suurimman osan vuodesta suljettujen ovien takana. On jouluverhot, jouluservetit, joulukynttilät, jouluvalot, jouluvessanpöntönkansi, joulumatto, joulunalle, joulutyynyliina, joulumuki, joulutarjotin, joulusukat, joulumekko ja joulupalapeli. Joko alkaa henkeä ahdistaa? Jouluinen kulutusjuhla alkoi saman tien, kun Halloween oli ohi. Siellä ne joulukoristukset ja suklaat odottivat kauppojen takahuoneissa tähtihetkeään: ”ei vieeelä, ei vieeelä, NYT!”

Sitä mietin, että miten ihmeessä kaikille joulukoristeillekin löytyy joka vuosi niin paljon ostajia. Ainakin minun lapsuudenkodissani kaivettiin joka joulu esiin ne samat joulupallot ja moneen kertaan teipatut tontut. Joka joulu ne ilahduttivat aivan yhtä paljon kuin edellisenäkin vuonna. Olisihan se huikeaa koristella koti joka joulu vähän eri teemalla käyden läpi valko-hopea winter wonder land, puna-beige maalaisromanttinen hirsimökki ja more is more jenkkikoti, mutta mitä tapahtuu niille edellisen vuoden koristeille? Tuolla valtamerissäkö ne nyt sitten seilaisivat muovilaattoina?

Kaikki meidän jouluaiheiset asiat mahtuvat yhteen Lidlin muovikassiin, sillä isompi loota ei mahtuisi mihinkään piiloon varaston puutteen vuoksi. Kassissa on mm. pieni kuusi ja siihen valot ja pallot. Olen tavallaan pakotettu pidättäytymään sellaisessa hyvin hillityssä linjassa koristusten suhteen, mutta täytyy sanoa, että tuli se joulu meille ihan sillä pienelläkin kuusella. Enkä missään tapauksessa haluaisi katsella suurempaa kuusta minkään huoneen nurkassa lojumassa kesät talvet. 

Tuonne ostarille mennessä minuun iskee sellainen jännä tunne, että hei nyt täytyy aloittaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Mitä enempi siellä pyörii, sitä enempi näkee kaikkea hankittavaa. Katsellessani ympärilleni näen ihmisten kanniskelevan kassikaupalla tavaraa mukanaan, jolloin minuun iskee vastareaktio. Ei, en minä ole se, joka täällä pää kolmantena jalkana hankkii servettiä, vessapöntön kantta ja mattoa vain joulua varten. Olen se järkevä jouluihminen, joka hankkii ainoastaan tarkoin harkittuja, listattuja asioita, joita voi käyttää jouluna, mutta myös sen ulkopuolella. Pidän kotini krääsävapaana alueena, enkä tungettele krääsälahjojen kanssa kenenkään muidenkaan koteihin.

Tässä pohdiskellessa olenkin jo keksinyt muutaman hyvän keinon välttyä kaikelta kaaokselta kotona ja ajatuksissani. Kerron niistä lisää seuraavissa minimalismimaanantain postauksissa. Stay tuned!

Mites muuten uppoaa teihin nämä irlantilaiset joulukoristeet? Ihania vai mitä 😉