Ai mitäkö kuuluu? No aivan hyvää. Viime viikon perjantaina totuttelin tämän viikon kuuden aamuihin ja pääsin aivan super aikaisin kotiin. Olin niin innoissani aikaisesta kotiin paluusta, että päätin siivota koko kodin aivan rauhassa ennen kuin Aimé ja Neela saapuisivat kotiin. Sain kuin sainkin siivottua ja järjesteltyä myös vaatekaappeja. Aimé saapui juuri sopivasti imuroimaan, mutta muuten otan kaiken kunnian sekunnin siistinä pysyneestä kodin siivouksesta. 

Vähän oli koko viikon kaivellut mielessä, että ostarille olisi kiva päästä vähän alennusmyyntejä hypistelemään. Kirjoittelin ostoslistaa pitkin viikkoa ja innoissani lähdin vielä viimeisillä voimillani perjantai-illaksi ostarille, ikään kuin palkinnoksi itselleni tästä viikkosiivouksesta. 

No siellä ostarilla sitten juoksin pää kolmantena jalkana sen minkä kerkesin siinä parissa tunnissa löytäen synttäri- ja joululahjoja kummilapsille sekä pari vaatekappaletta minulle ja neidille. 

Lauantai-aamuisin saan yleensä nukkua pitkään Aimén herätessä aamutoimille neidin kanssa. Sunnuntaisin on sitten hänen vuoro. Meidät oli kutsuttu meidän saksalaisen kolleegan luo syömään schninzeliä (tungin niin monta konsonanttia kuin pystyin, eli tuon täytyy olla saksalaisen ruoan oikein kirjoitusmuoto). Sieltä ovatkin nuo yllä olevat kuvat. Olihan vain kuulkaas posliinilautaset ja kristallilasit nostettu pöytään, perintöastioita olivat kuulemma. Perunasalaatin perunat olivat nostettu naisen omalta kasvimaalta ja lihakin itse valmistettu aivan lihan leikkuuta myöden itse. Olihan vain maukasta kuulkaas. 

Meidät oli kutsuttu illaksi myös grillijuhliin ystäväpariskunnan luokse, jonne oli mm. Aimén joukkuekavereita kokoontumassa paikan päälle sankoin joukoin. Lähtö kolleegan luota venähti kuitenkin niin pitkäksi, että vain Aimé pääsi grillijuhlista nauttimaan ja minä jatkoin bussimatkaa Neelan kanssa kotiin asti. Niin kovasti olisin halunnut liittyä BBQ juhlien jatkoksi, vaan olihan meillä aika rento ilta sitten Neelan kanssa kahdestaan. Neiti selosti ummet ja lammet minulle potalla istuessaan ja nukahtikin niin toiminnantäyteisen päivän johdosta todella nopeasti. 

Juuri kun olin menossa nukkumaan, laittoi Aimé viestiä, että illan emäntä ja isäntä olivat lähteneet häntä tuomaan kotiin ja piipahtavat vielä minua moikkaamassa. Olihan ihana ylläri! Emäntä se valitteli, että myöhäisimmät vieraat saapuivat yhdeksältä, vaikka kutsussa luki yhdeltä. Ennätyksellistä myöhästymistä kertakaikkiaan! Sovimme sitten, että ensi kerralla vietetään iltaa aivan meidän kahden pariskunnan ja Neelan kesken täällä meillä. 

Mainitsinkin jo aiemmin, mutta koska tämä on koko maailmaa mullistava asia, niin mainittakoon vielä, että olen nyt aloittanut kuutena aamuna aamu kuudelta työt. Olen siis puhelimitse Suomessa olevien asiakkaiden kanssa tekemisissä, ja linjat aukeavat kahdeksalta, mikä tarkoittaa Irlannin aikaan kuudelta. Voin kertoa, että siitä huolimatta, että meillä on välillä herätty muutenkin varttia vaille viisi, niin ei hyvänen aika miten aikaista se on oikeasti olla jonakin sitten jo tasan kello kuusi. Yleensä olen aamuisin sellainen suorittajatyyppi, joka koittaa saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ennen töihin lähtöä, koska ikinä ei tiedä onko motivaatio sama sitten enää iltapäivällä. Nyt iltaisin on vain pakko saada kaikki kamat kasaan, jotta aamulla voi vain pukea, meikata ja voidella eväsleivät. En ole yhtään tottunut sellaiseen, että makuuhuoneesta lähdetään hiipimällä pimeässä ja silmät sikkuralla nälissään pyöräillään töihin. No, yks päivä hengailinkin tuulihousuissa ensimmäiset kolme tuntia, sillä olin unohtanut pakata mukaan farkkuni.

Parastahan aikaisessa vuorossa on se, että pääsee niin aikaisin kotiin. Toiseksi parasta on pyöräillä aamuisin super väljässä liikenteessä. Olen jopa ylentänyt itseäni hieman sinne professionaalien työpaikkapyöräilijöiden joukkoon siirtymällä autotielle pyöräilemään, mutta ainoastaan aamuisin. Olen pyöräillyt kouluun ja töihin niin kauan kuin muistan aina helteillä, pakkasilla ja kaatosateessakin. Pyöräni rengas ei ole ikinä ikinä ikinä aiemmin puhjennut. Nyt äitiysloman jälkeen olen käynyt korjauttamassa takarenkaan kaksi kertaa pyöräkorjaamolla ja Aimé on korjannut sen kerran. Edelleen se vuotaa, mikä tarkoittaa sitä, että pumpataan aina ennen lähtöä. Käytin myös välissä Aimén pyörää, josta siitäkin onnistuin puhkomaan takarenkaan jo toista kertaa. En ehkä kohta enää ala.