Suomesta paluu tarkoitti sitä, että viikonlopun rentoilun jälkeen alkoi uudenlainen arki häämöttää. Maanantaina kävimme neidin kanssa yhdessä viettämässä yhden tunnin hoitopaikassa. Neiti löysi paikkansa lelujen ääreltä ja minä täyttelin kaavakkeita. Seuraavana päivänä oli neidin yksin vietettävä siellä tunti. Tässä meidän tiistai päivän tunnelmia kuvien muodossa.
Heräsimme neidin kanssa kuuden pintaan, jolloin söimme vähän aamiaista yhdessä Aimén valmistautuessa töihin lähtöön. Leikimme hetken lattialla, jossa neiti alkoi näyttää hieman uniselta.
Hänet keinuteltua rattaisiin nukkumaan, asettelin läppärin pöntön päälle ja laitoin eilispäivän Iholla jakso pyörimään. Samalla sain meikattua ja vaihdettua vaatteet.
Neidillä olisi uni maistunut vähän pidempäänkin, mutta minun täytyi valmistella lähtöä hieman isoäänisesti, jotta hän heräisi ja pääsisimme vaatteiden vaihdon ja pienen välipalan jälkeen lähtemään.
Kymmentä vaille kymmenen olimme liikkeellä ja kärryt kohti hoitopaikkaa. Suomen reissun jälkeen käänsimme muuten nämä vaunut niin, että neiti näkee nyt menosuuntaan. Hän tuntuu viihtyvän, mutta minulle se oli vähän kovempi pala, sillä minusta oli niin kiva nähdä heti jos pipo meni silmille tai aurinko häikäisi liikaa.
Neiti jäi tyytyväisenä hoitotädin syliin ja hipsin hiljaa takavasemmalle. Luottavaisin mielin jätin neidin. Reippailin lähikauppaan hakemaan banaania ja mantelimaitoa, mutta eihän se tietenkään siihen jäänyt. Meikäläinen ruokakaupassa on aikamoinen rahareikä tälle taloudelle. Seuraavana päivänä lähdin Lidliin hakemaan kuivattuja luumuja ja hedelmiä ja tulen kotiin kolmea kassia kantaen ja noin 80 euroa köyhempänä. Onhan pääsiäinen ovella.
Kerkesin syödä vähän lohileipää ja banskua ennen kuin lähdin hakemaan neitiä hoidosta. Tunti kului nopeasti ja ilman suuria huolia.
Takki päälle ja menoks neitiä hakemaan.
Tunti hoidossa oli sujunut erinomaisesti. Neiti oli päässyt ulkoilemaan ja tullessani hän jyrsi jotain muovilelua tyytyväisenä. Suukonkin sain poskelle hänet ottaessa syliini. Pikku söpöliini!
Kotona söimme yhdessä sienipastaa ja kasvispihvejä ja leikimme.
Loppuviikon kaksi pidempää tutustumispäivää menivät nekin aivan super hienosti. Neiti oli reippaana syönyt kaiken ruokansa (mitä ei kotona ole tapahtunut miesmuistiin) ja nukahtanut päiväunillekin jo tuntia aiemmin kuin normaalisti. Olen niin onnellinen, että tutustuminen on mennyt niin hyvin ja uskallan jättää neidin hoitoon ensi viikolla tietäen, että hän tulee viihtymään ja pärjäämään siellä.
Päiväunien aikaan sain hetken blogini kanssa ja mutustelin pistaasipähkinöitä.
Tein halloumi-sitruunapastaa suuren määrän päivälliseksi ja upposi myös neidille (toki ilman suolaa ja niitä juustoja). Koko syöttötuoli ja neiti olivat ihan öljyisiä ja lattia täynnä pieniä spagettimatoja, mutta totta sinne mahaankin oli jotain päätynyt.
Aimé yritti kirjoittaa opiskelujuttujaan minun tehdessä ruokaa, mutta se yhtälö osoittautui mahdottomaksi. Neiti on aika innokas läppärin käyttäjä. Sain kuitenkin neidin auttamaan minua kuivausrummun tyhjennyksessä ja sehän oli todella toimiva tapa pitää hänet hetken kiireisenä ja pois näppäimistöltä. Viimeistäkin sukkaa myöden hän kolusi kuivurin tyhjäksi minun viikatessa vaatteita kasoihin. Innokas pyykkityttö jatkoi touhujaan seuraavanakin päivänä kun olin saanut vaatteet ladattua pyykkikoneeseen. Sieltä ne likaiset vaatteet olivat ulkona alta aikayksikön kun neiti pääsi apajille. Tällaista +-0 hommaa on tämä kotitöiden tekeminen tässä taloudessa.
Neidin iltarutiinit alkoivat kuuden jälkeen kylpyveden lämmityksellä (kyllä, eihän se olisi Irlanti eikä mikään jos ei vähän joutusi näkemään vaivaa lämpimän veden saamiseksi) ja puuron keitolla. Kylvyn ja rasvausten jälkeen nukutin levottoman neidin tällä kertaa kantorepussa. Viime aikoina hän on nukahtanut kainalooni ilman sen suurempia potkuja ja satoja asennon vaihdoksia, mutta nyt halusin mahdollisimman nopeasti neidin unten maille ja kantoreppu toimii siihen ihan todella hyvin. En tosin uskalla käyttää sitä kovin usein tähän tarkoitukseen, ettei neiti ala vaatimaan sitä joka ilta.
Neidin päädyttyä unten maille järjestelimme Aimén kanssa vähän keittiötä ja saimme pienen hengailuhetken sohvalla ennen kuin alkoi makuuhuoneesta kuulua itkua ja uni painaa silmäluomia meillä aikuisillakin.
