MINIMALISMIMAANANTAI / Digitaakan vähentäminen

IMG_1110new.JPG

Se ei vie fyysisesti tilaa kaapeissa, taskussa tai laukussa, mutta se voi silti olla suuri taakka kannettavana. Se taakka voi kasvaa aivan huomaamatta, juuri siitä syystä, ettei sitä konkreettisesti näe koko ajan. 

Oma puhelimeni pyytää jatkuvasti poistamaan tiedostoja, sillä sen muistikapasiteetti alkaa olla ihan finaalissa. Facebook muistuttaa kaverin serkun syntymäpäivästä, Instagram kertoo jonkun lisänneen pitkästä aikaa kuvan ja Pinterest ilmoittelee tauluista, joista saattaisin tykätä tai hyötyä. Kilkatusäänet ovat osa normaalia arkea. Aina on tarkistettava merkkiäänen syy, ja sen hetkinen tekeminen keskeytyy. Läppärikin tulvii kuvia, joita on 10 samanlaista, ovat heilahtaneita tai muuten vain tarpeettomia säilyttää. 

Jäisinköhän jostain tärkeästä paitsi, vaikka en seuraisikaan kaikkia niitä ihmisiä sosiaalisessa mediassa, joita tällä hetkellä seuraan? Mitä muuta sillä ajalla voisi tehdä, joka menee sellaiseen tyhjänpäiväiseen selailuun? Voisinkohan elää omaa elämää sen sijaan, että seuraisin muiden tekevän niin? Jokainen on kuitenkin vastuussa omasta onnellisuudestaan. 

Toki saan paljon inspiraatiota ja loistavia käytännön vinkkejä erilaisten sosiaalisten medioiden ja applikaatioiden avulla, mutta on paljon täyteinformaatiota, joka täytyisi suodattaa niiden oikeasti mielenkiintoisten juttujen ympäriltä. 

On hyvä välillä käydä läpi esimerkiksi alla olevat digitaalista kuormaa lisäävät asiat:

  • sosiaalisten medioiden seurattavien lista
  • sähköpostin saapuneet
  • ladatut tiedostot
  • valokuvat sekä puhelimessa että tietokoneella
  • tekstiviestit
  • yhteystiedot
  • applikaatiot

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Ystäviä kylässä

Eräät perhetuttumme kerran ihmettelivät ääneen sitä, miksi kyläilijöitä kutsutaan vieraiksi. Eihän ne ole millään tavalla vieraita ihmisiä, jos ne kerraan tulevat meidän kotiin. Tuli vaan nyt mieleen, mutta mennäänpäs asiaan.

16465158_265557910550013_1611807905139392512_n(1).jpg

Ystäväni Rovaniemeltä viettivät meillä viikonlopun tuossa viikko sitten. Toivat mukanaan lemppari herkkujani, kuten fazerin sinistä, geishaa ja pätkiksiä. Ruisleipää ja kauraleipääkin sain pitkästä aikaa mutustaa sen ainaisen täysjyväpaahtiksen tilalla. Tyttöjen toiveesta en ollut suunnitellut sen suurempia ohjelmanumeroita. Otettiin aika rennosti, tai niin rennosti kun lapsiperheen arjessa nyt voi ottaa. 

Kävimme kävelyllä, ruokakaupassa, leivoimme kakkua. Tytöt pääsivät myös kannustamaan Neelaa muskariin. Sunnuntaina kävimme ihan vain keskenään ostarilla muutamassa kaupassa, kun Aimé vietti laatuaikaa neidin kanssa. 

Oli ihana kun sai viettää monta vuorokautta huippujen tyyppien kanssa ja höpötellä ihan kasvotusten kuulumisia ja muistella menneitä. Suu vaahdossa selostimme Aimén kanssa meidän ruokafilosofiasta ja nyt viikon aikana olen saanut tytöiltä merkkejä siitä, että tahaton käännytys on saattanut tuottaa tulosta 😀 Sori tytöt!

On maailman rennointa, kun vierailijat sulautuvat meidän elämään, eikä tarvitse ottaa sen suurempia paineita viihdyttämisestä. Neelakin sai leikkiä ”tätien” kanssa sydämensä kyllyydestä ja olikin pieniä tylsistymisen merkkejä havaittavissa heidän lähdettyään. Oli taas tyydyttävä pyykkileikkeihin äidin kanssa. 

Viikonloppu sujahti ohi hurjan nopeasti, onneksi seuraava tapaaminen siintää jo lähitulevaisuudessa <3

 

Suhteet Ystävät ja perhe