Olen viettänyt eilen puoli päivää meidän makuuhuoneessa pakkaillen minulle ja pikkuneidille aurinkolomalla tarvittavia kamppeita. Lähdemme nimittäin aivan näinä päivinä neidin kanssa tapaamaan sportti-vaaria Espanjan saarille. Pieni aurinkoloma äitiysloman arjen keskelle tulee tekemään hyvää, uskon. Se, että ei palele sisällä eikä ulkona, tuntuu ajatuksena aivan huipulta! Asianmukaiset UV-uikkarit, uimavaipat ja hellehatut on tietysti hankittu neidille alennusmyynneistä jo pari viikkoa aiemmin. Myös muutama luomusose kaupasta on hankittu, ettei minun tarvitse viettää lomaa keittiössä. Neidille maistui ne niin hyvin, että aivan yhtä tyhjän kanssa oli tarjota enää äidin tekemiä. Niin kiva oli siitä tuubista itse imeskellä. 

Omista kätköistä kaivoin kaikki aurinkolomalle vähänkään soveltuvat vaatekappaleet ja kokeilin niitä ylleni. Se olikin toimiva keino karsia ylimääräisiä vaatteita pois pakkauslistalta, kun näkee jo heti peilistä, että ei toimi. Parit bikinitkin löytyi sieltä ”donate” -kassista ja toiset niistä istui päälle aivan kivasti kunhan vähän kiristi kuminauhoilla molemmilta reunoilta. 

Pakko kertoa, kun kävimme lauantaina neidin kanssa ensimmäistä kertaa musiikkileikkikoulussa. Tuossa aivan meidän lähellä alamme sellaista harrastamaan yhdessä aina lauantaisin. Olin jo etukäteen erittäin innoissani tästä uudesta harrastuksesta ja odotukset olivat korkealla. Siinä odotusaulassa ulkovaatteita riisuessamme, alkoivat heti muut äidit jutella Neelalle. Neiti tietysti aivan yhtä hymyä kun sai huomiota. Hän olikin porukan pienin ja huomasin muiden äitien olevan yllättyneitä kuinka hienosti hän siellä osallistui erinäisiin tehtäviin ja soitteluihin. Muut lapset osasivat jo kävellä ja heittelivät omia lempparilaulutoiveitaan ohjaajalle heti sisään tullessaan. 

Muskarin vetäjä oli sellainen laiha vanhempi rouva, joka isoin elein lauleli kitaran kanssa aluksi tervehdyslaulua käyden läpi kaikki lapset nimeltä. Välillä hän kaivoi kätköistään pehmoleluja lasten syliin pidettäviksi ja lopuksi lauloi jokaiselle lapselle yksitellen heipat. Neela taisi tapittaa tätä täti-ihmistä ensimmäiset kolme laulua ilmekään värähtämättä. 30 minuutin sessio oli ohi aivan super nopeasti ja se oli täynnä kivoja ja jopa minullekin tuttuja sävelmiä (piippolan vaari ja ankkalaulu). Lapset saivat välillä rummuttaa ja rapsutella isoa rumpua piirin keskellä ja välillä heilutella helistintä. Minulle jäi tosi kiva fiilis tästä muskarista ja odotan innolla (ja varmasti Neelakin odottaa) jo seuraavaa kertaa. 

Tänään kävimme kirjoittamassa sopimuksen päivähoitopaikkaan ja maksamassa takuumaksun. Päädyimme siihen sijainniltaan lähimpään ja ainoaan, jossa kävimme tutustumassa. Tutustuminen alkaa viikkoa ennen minun töihin paluuta sillä tavalla vähän kerrallaan. Ensimmäisenä päivänä ollaan siellä yhdessä n. tunnin verran ja toisena neiti jää sinne tunniksi yksin. Ja tällä tavalla edetään viikon ajan, kunnes viimeisenä päivänä neidin olisi tarkoitus viettää siellä yksin aivan koko päivä. 

Ainoa, mikä pitää aina järjestellä on bank holidayt, jolloin päikky on kiinni ja meidän pitäisi Aimén kanssa olla töissä. Paikalliset vapaat kun eivät aina kohtaa Suomen ja Itävallan lomapäiviä. Me molemmat kun olemme kotimaidemme mukaan töissä. Eiköhän ne järjesty aivan hyvin kun vuorotelle vapaita otetaan, ja miksi ei joskus yhdessäkin. Joka tapauksessa on ihanaa, että tämä päivähoitoasia on nyt järjestynyt, eikä sitä tarvitse enää stressata.