Yleensä viikonloppuisin kutsumme ystäviä meille syömään tai meidät on kutsuttu heille. 

Tarjoamme sitä mitä kaapeista löytyy ja sellaista mitä muutenkin söisimme. Alkupalaksi patonkia punaisen peston kanssa sekä poppareita ja pääruoaksi pizzaa.  

Ruoan jälkeen pelaamme lautapelejä, kuten Kimbleä muistuttavaa Ludoa, Unoa tai ”Kuka mitä olen”, jossa toisten otsaan lapulle kirjoitetaan henkilö ja hänen täytyy sitten kysymyksien avulla selvittää kuka hän on. 

Viikonloppuisin yritämme välttää vaunuja bussissa, joten paikasta toiseen liikutaan Neela kantorepussa. Se toimii hyvin jos ei tarvi vaeltaa kovin pitkiä kävelymatkoja. 

Silloin tällöin käymme entisen kolleegan luona illallistamassa. Heillä on kiva tällainen sisäpiha, jossa on vähän kukkapenkkiä ja sen sellaista.

Ruoaksi meille tarjoiltiin perunamuusia lihakastikkeen kanssa. Vähän kuin olisi karjalanpaistia syönyt. Aika kotoisalta maistui. Jälkkäriksi oli tällaista suklaista vanukasta. Herkullista!  

Sunnuntaisin yritämme kuoriutua pyjamahousuista ulkoilutamineisiin ja lähteä kävelylle. Meinaa aina mennä pikakävelyksi, kun on yksin tottunut vaunuilemaan. Aimé onneksi vetäisee hihasta ja hidastaa tahtia. Sellainen kiva sunnuntaikävelyvauhti ja nokat pois luureista tekee eetvarttia. Voi siinä samalla vaihtaa ajatuksia ja haistella raitista ilmaa. Maistuu sitten ruokakin paremmin ulkoilun jälkeen.

Olemme saaneet nauttia alkutalvena kirpeän aurinkoisista ilmoista sateen sijaan. 

Ilta meneekin chillaillessa sohvan pohjalla. Viimeksi katsoimme Gone girl elokuvaa, sillä olin jo unohtanut mitä siinä tapahtuu. Lopussa odotin kohtausta, joka olikin Match point leffan lopusta. Story of my life.