Sunnuntaina Dún Laoghairessa
Voi että miten kivaa vaihtelua pyjamasunnuntaille tällainen pikku retki olikaan! Olin jo muutama viikko sitten hankkinut hyvän diilin grabone.ie -sivustolta ravintolaan, joka sijaitsee Dún Laoghairessa. Sinne pääsee kätevästi Dartilla eli paikallisjunalla ja Dublinin keskustasta matka kestää noin parikymmentä minuuttia.
Se ken on katsonut tarkkaan Ps. I love you -elokuvan, muistanee kohtauksen, jossa Holly ja Gerry tapasivat ensimmäisen kerran Wicklow mountain national parkissa. Siinä Holly mainitsee yöpyvänsä ”In b&b in Dun Laogahery” johon Gerry vastaa että ”I think you’ve been in Dunleary”. Tätä kylää ei sen kummemmin elokuvassa näytetä, mutta kyseinen pätkä herätti kiinnostukseni kylää kohtaan. Tämä olikin jo kolmas kerta, kun vietin sunnuntaita täällä.
Irlannissa sataa harva se päivä ja omaksi parhaakseen on paras kantaa sateenvarjoa mukana ihan aina. Minulta se unohtui tällä kertaa, mutta eipä paljo haitannut, nimittäin pisaraakaan ei satanut koko päivänä!
On ihan tosi suloista, että keskustan pääkatua koristaa vuoden ympäri tällaiset viirit.
Keskustassa on yksi ostoskeskus, mutta sen kaupoista minulla ei ole vieläkään mitään hajua. Retket tähän kylään kun ovat aina painottuneet enempi ruokaan kuin kauppojen kiertelyyn. Kävelykadun varrella on kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja.
Kuponki Beni brasserieen sisälsi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan kahdelle ja hinta oli muistaakseni 30€ hujakoilla. Aimé ei ollut kovin vakuuttunut aasialaistyyppisestä ravintolasta, mutta sisään astuessaan hän olikin jo ihan myyty. Paikka oli tosi ihana! Saimme pöydän ravintolan yläkerrasta, joista oli kivat näkymät merelle päin.
Alkuruoksi oli katkarapuja ja kanansiipiä.
Meikäläinen veti kyllä pidemmän korren pääruoan valinnassa, nimittäin kana punaisella currykastikkeella ja mangoilla oli ihan mielettömän maukasta. Aimén pihvipata maistui ihan karjalanpaistille, että ei huono sekään.
Täällä järjestetään joka ikinen sunnuntai ruokamarkkinat. Tarjolla on ruokaa useista eri maista ja kaikenlaisille mieltymyksille, leivonnaisia, lettuja, smoothieita ja käsitöitäkin. Ruosta villiintyvänä tyyppinä on tuollaiset markkinat niin minun juttu! Ja ihan sama mitä tuollakin syö, niin hyvältä maistuu, sillä ulkona kaikki maistuu aina kaksin verroin paremmalta (niin kuin ne kisamakkarat siellä hiihtokisojen maalialueellakin). Vatsat täynnä kävimme vähän haistelemassa tuoreutta ja tunnelmaa.
Viime kerralla kyseisillä markkinoilla kokeilin qi-energia hierontaa yhdessä teltassa. Se oli kyllä melekosta! Tarkoitan sitä, että siihen tarvii varmaan ensin hulluna uskoa ja sitten mennä siihen. Kyllä se välillä minua hierokin siellä, mutta paljon se heilutti käsiään siinä ympärilläkin ja teki myös sellaista ääntä. Tiedättekö kun imasee pöydältä pisaran mehua niin sellainen se ääntely oli sen koko hieronnan ajan, käsien kanssa samassa rytmissä tietenkin.
Ei tarvinut markkinoilta tyhjin käsin lähteä, nimittäin Aimé bongasi itselleen siistin valokuvataulun. Aimélla on vapaat kädet sisustaa asuntomme käytävä, ja sinne saatiin nyt ensimmäinen sisustusesine. Suomalaiseen arkkitehtuuriin ja kaikki-neliöt-hyödynnetään -tyyliin tottuneena käytävät yleisesti ottaen vaan ovat mielestäni turhia, eikä minulla ole hajuakaan, mitä niillä kuuluisi tehdä tai miten niitä sisustetaan, joten näillä mennään. Tuo pöllö nyt tuijottaa makuuhuoneeseen matkaavaa suoraan silmiin seitsemän askeleen verran.
Dún Laoghairen toinen aktiviteetti ruokamarkkinoiden jälkeen on kävely näissä maisemissa.
Oi että! Oli kyllä ihana pieni reissu. Nyt jaksaa taas viisi päivää näpytellä tikettejä toimistossa.
Mukavaa viikon alkua!