Matkalla äidiksi

Olen 28-vuotias odottava äiti ja tämän kesän morsian. Häitä vietetään melko pienellä kokoonpanolla heinäkuussa ja esikoisen laskettuaika osuu syyskuulle. Maha pystyssä olen matkalla alttarille ja matkalla äidiksi. 

Matkani äidiksi alkoi jo tammikuussa, sillä vuoden vaihteen paikkeilla meidän piiperö sai alkunsa. Alkuraskaus sujui väsymyksestä huolimatta hyvin, enkä koe että olisi ollut mitenkään erityisen hankala alkuraskaus. Nyt toisella kolmanneksella on ilmaantunut kiusaksi liitoskivut, tai ainakin sellaisiksi näitä luulen. Lantion alueella on nyt ollut useamman viikon ajan välillä jopa todella kovaa kipua. 

Rakenneultrassa saimme tietää odottavamme esikoispoikaa. Silloin tosin sukupuoliasia jäi vähän vähemmälle huomiolle, kun ultraava kätilö alkoi epäillä, että poikamme keuhkovaltimo olisi liian pieni suhteessa aorttaan. Lääkärin kanssa sitä yhdessä tutkailivat ja lopulta sain lähetteen sikiöntutkimusyksikköön Naistenklinikalle. Siellä onneksi selvisi että kaikki näyttää toimivan hyvin, vaikka keuhkovaltimo ja aortta ovatkin suunnilleen saman kokoiset. Keuhkovaltimon pitäisi siis olla hieman suurempi kuin aortta, mutta Naistenklinikan erikoislääkäri oli sitä mieltä ettei huolta tässä ole ja vaikutti luottavaiselta että keuhkovaltimo siitä kasvaa sydämen kasvun myötä. Kontrolliaika Naistenklinikalle kuitenkin saatiin ja se on parin viikon päästä.

Muutama päivä sitten mies sai ensimmäistä kertaa tuntumaa poikaan, kun tunsi pojan potkun mahan päältä. Kyllä oli miehen ilme näkemisen arvoinen! Niin onnellisena en ole tainnut häntä vielä nähdäkään.