Kihlauduimme mieheni kanssa n. 1,5v sitten. Silloin päätimme, että vasta kesällä 2016 menemme naimisiin. Vauvalle annettiin lupa tulla syksyllä 2015 ja kolmen kierron jälkeen olimmekin jo raskaana. Itse olin ajatellut, että raskaaksi tulemiseen menisi aikaa vähintään se puoli vuotta, mutta toisin kävi. Ja olen siitä erittäin kiitollinen ja onnellinen, että meille se olikin näin helppoa. Tiedän, että toisilla voi mennä vuosia ennen kuin saavat vauvan alulle.

Nyt häämme osuvat siis raskausviikolle 30+ ja maha todennäköisesti sen mukainen. Nyt jo maha tuntuu erityisen muhkealta! Asiaa ei helpota laisinkaan se, että olin ylipainoinen jo ennen raskautta. Mekon olen kuitenkin uskaliaasti jo tilannut Kiinasta ja sitä päässyt jo sovittamaan. Ainakin sovitushetkellä tuntui, että tilaa mekossa riittää kasvavalle mahalle, mutta siitä sovituksestakin on jo aikaa. Apua!

Tässä puku edestä ja takaa. Huomatkaa huono ryhtini ja täysin pukuun sopimattomat rintaliivin olkaimet 😀

Äitini kauhisteli ajatusta, että olen jo niin pitkällä raskaudessa, kun häät ovat. Hän on pitkin matkaa varoitellut ja toiminut pessimistinä: ”joudutte sitten perumaan häät, jos olet määrättynä lepoon”. Tottahan se onkin, mutta itse haluan uskoa siihen, että kaikki menee raskaudessa niin hyvin, että jaksan sen yhden päivän rutistaa läpi. Ja eihän morsiusparin ole pakko juhlia yömyöhään muiden kanssa, vaan voimme vetäytyä lepäämään jo aiemmin. Tähän ainakin luotan. 

Itselle alkoi kyllä epäilykset omasta jaksamisesta nousta, kun liitoskivut alkoivat. Nyt niitä on kestänyt jo useita viikkoja ja toisinaan on parempia päiviä, toisinaan huonompia. Tänään on yksi niistä huonommista päivistä. Yö meni kipujen vuoksi pilalle, kun kääntyessä sattui aina niin paljon että teki mieli huutaa. Seisten töitä tehdessä kivut hieman helpottivat mutta istuminen on se, mikä aiheuttaa pahimman kivun. Toimistotöissä kun joutuu välillä istumaan, vaikka onkin sähköpöytä. Täytyy vain elää toivossa, että hääpäivä olisi yksi niistä paremmista päivistä, jolloin kipu on siedettävällä tasolla. Ihanteellisinta olisi, jos kivut lakkaisivat kokonaan hääpäivään mennessä, mutta siihen en jaksa uskoa, toivon tietenkin!

Hääpäivään helpotusta tuo se, että äitini on järjestänyt minulle kampauksen ja meikkauksen kotiin, eli kampaaja tulee ihan kotiin tekemään nämä ehostukset. Eipähän tarvitse lähteä kampaamoon rymyämään mahan kanssa. Kuulostaa ainakin luksukselta.

Häitä odotellessa ja suunnitellessa meneekin nyt tämä seuraavat kaksi kuukautta. Vielä ei ole ainakaan häästressiä iskenyt päälle, mutta saa nähdä kuoriutuuko minusta kesän aikana ihka aito bridezilla.