Kirjoitan, en kirjoita, onko turha aihe, ehkä? Kiinnostaako ketään, en osaa sanoa, mutta kirjoitan kuitenkin. Uskon, että monet vanhemmat osaavat samaistua kertomiini tunteisiin arjen pyörityksestä, joka sisältää töitä, leikkejä, ystäviä ja paljon muuta. Vuorokauden käytettävät tunnit tuppaavat toisinaan loppumaan, mutta aikataulutus kunniaan!

Ennen postauksen kirjoittamista pyörittelin sanoja otsikkokentässä, enkä meinannut millään keksiä laajaan aihealueeseen sopivaa otsikkoa. Koko postaus käsittelee kuitenkin elettävää arkeamme, joka ei ole vain työpäivä ja kotiin, vaan paljon muutakin, eritoten jos perheestä löytyy kaksi pientä lasta, tai vaikkakin yksi tai enemmänkin.

Monet ihmiset ovat todella stressaantuneita työssään ja välillä tuppaavat tuomaan myös töitä kotiinsa. Näin toimi aikoinaan isäni, ja toki toimii edelleenkin, mutta nyt minua henkilökohtaisesti tuo ei haittaa, koska emme asu saman katon alla ja tuo töihin hukutettu aika ei ole pois meidän yhteisestä ajastamme. Kuitenkin niinä aikoina, kun olemme heillä kylässä, haluan vetää rajan siihen, että koko viikonloppu ei menisi töiden tekemiseen. Itse olen myös ”aiemmassa elämässäni” syyllistynyt töiden viemiseen kotiin, ja olen huomannut välittömästi vaikutukset. Koko työstä muodostui kauhea suoritustanner, ja kotona emme puhuneet muusta kuin työstä, ja kuinka stressaava päivä taas olikaan takana. Nyt aloitettuani nuo työt uudestaan, lähes samalla toimenkuvallakin, olen päättänyt, että työt jäävät töihin silloin kun tuon konttorin oven takaani suljen. Kun on itse kokenut sellaisen lapsuuden, jossa toinen vanhempi ei ole ollut aina läsnä arjessa, koska töitä on ollut mukamas liikaa työpäivän aikana hoidettavaksi, ei sitä halua tarjota omille lapsilleen. Lapsi on niin herkkä ja nuo tunnetilat ja hetket jäävät heidän mieliinsä välittömästi. ”Voisitko leikkiä mun kanssa?” ”Äiti ei nyt ehdi, työt painaa päälle” Ei, ei noin. 

Työelämän ja vapaa-ajan erottaminen on siis mahdollista, ja monella hallinnassaankin. Kuitenkin, kun olet klo 16:30 kotona, teet ruoan, syötte, niin kello onkin yhtäkkiä puoli kuusi, ja kahden pienen lapsen kanssa lähteminen kylille tuohon aikaan ei enää oikein luonnistu, joten sitten sitä vain ollaan kotona tai ulkona. Näillä kurakeleillä tosin sisäolot voittavat! Kauppaan pitäisi mennä, mutta päätätkin hoitaa sen vasta kun lapset ovat nukkumassa. Parasta päivässä onkin tuo lasten kanssa touhuaminen ja niistä hetkistä pidän kyllä niin lujasti kiinni kuin mahdollista, joten siksi kauppareissutkin hoidetaan nykyään lähes aina kello kahdeksan jälkeen illalla. Onneksi suurin osa kaupoista ovatkin pidentäneet aukioloaikojaan, joten kauppareissua ei tarvitse suorittaa hikipäässä samalla unohtaen ostaa puolet, mitä kaappi vaatii. 

No, mitä sitten tulee noiden harrastusten sovittamiseen kiireisen arjen keskelle. Välillä elämä tuppaa olemaan sellaista, että heitämme läpyt ovelta ja vahtivuoroon lasten osalta astun minä, kun mieheni suuntaa pelaamaan futista, futsalia, sählyä, jääkiekkoa tai jotain muuta pallopeliä tai vain valmentamaan pieniä tulevaisuuden palloilijoita. Kun hän saapuu kotiin, heitämme taas läpyt, ja minä suuntaan omille harrastuksilleni tai vain kävelylenkille koiran kanssa. Kiireisen arjen keskellä ei tule missään vaiheessa unohtaa parisuhdetta ja siksi lapset saavat viettää mummulassa kerran kuukaudessa yhden yön, jotta pääsisimme syömään tai vaikka vain leffaan aivan kaikessa rauhassa ja puhumaan asioista, jotka arkena ovat kaiken kiireen alle hautautuneet. 

Arjen eläminen on siis melkoista taitelua ja aikatauluttamista, mutta toisaalta siitä nauttiikin, kun on aina hieman kiirus jonnekin suuntaan. Eipähän ainakaan tule tylsää 😀 
Tuosta kiireestä puheenollen, näin sivumainintana vain. Nyt palattuani takaisin töihin kuuntelemaan kahvitauon keskusteluja, on minulle tullut tunne, että kuluneen reilu vuoden aikana en ole avannut televisiota kertaakaan tarkoituksella katsoa jotain ohjelmaa. Mustamaalattu plus monet muut ohjelmat, ovat tulleet nimiltään tutuksi vasta nyt ja olen valaistunut varsin lailla tuon teeveen ohjelmatarjonnan puolelta. Sieltähän tulee vaikka mitä! Mutta siltikin vannon tuon Dna Tv:n nimeen, josta saa helposti tallennettua kaikki kiinnostavat ohjelmat ja katsoa ne silloin kun sinulle sopii. Se on sopinut mulle ja täten olen ainakin kärryillä lempiohjelmieni suhteen.