Mikä on joulun tarkoitus?

”Jee, sain veronpalautuksia 900 euroa, meen kyllä niin kaupoille, mutta tosiasia on, että lähes nämä kaikki menevät joululahjoihin!” 

Jotenkin taas kerran tänäkin joulunalusaikana olen saanut sellaisen vaikutelman, että ihmisiltä on hieman ehkä hukkunut se joulun tarkoitus. Jos nyt menisin kysymään nuorilta, ja miksipä ei myöskin aikuisilta tuolta kyliltä, että mikä on mielestäsi joulun tarkoitus, niin luulen, että ainakin puolet sanoisivat, että se kun saa lahjoja. 

Muutama päivä sitten bongasinkin HS:n sivuilta uutisen  juurikin tästä mitä ihmiset ostavat tänä jouluna lahjoiksi, mistä he niitä ostavat ja mikä on keskimääräinen summa, jonka he kuluttavat joulun valmisteluihin sekä lahjoihin. Miettikää, tuo summa on Nordean teettämän tutkimuksen mukaan noin 500 euroa, joista noin puolet koostuu ostetuista lahjoista. Onhan se kiva, että lahjoja saa ja on tärkeätä muistaa läheisiään, mutta eikö joulu ole hieman enemmän se lasten juhla? Eikö aikuisten lahjoihin sijoitetun summan voisi ajatella esimerkiksi lahjoittavan hyväntekeväisyyteen. En oikein tiedä kuinka tämän muotoilisi, mutta eikö me aikuiset olla liian isoja saamaan lahjoja? Tai siis eikö se ole vähän turhaa, koska etenkin toiselle on todella hankala keksiä mitään mikä olisi satavarma nappivalinta lahjan saavalle, jottei ostettu lahja sietäisi heti kaapin pohjille pölyttymään. 

Joulu on lasten juhla ja tärkein on, että he saavat Joulupukilta lahjoja joko henkilökohtaisesti tai kuusen alle jättämällä. Heille se on niin tärkeätä, onhan tuo Joulupukki nyt aika hieno asia. Muistan sen omastakin lapsuudesta, että aattoaamusta saakka odotimme veljeni kanssa aina kuin kuuta nousevaa, koska se pukki oikein tulee. Ja mitä illemmaksi mentiin, sitä liimautuneinamnenämme olivat ikkunalasiin kiinni. Lasten lahjoihin toki saa kulumaan suhteellisen suuren määrän rahaa, onhan nuo lelut varsin kalliita. Mutta ehkäpä sitä määrääkin voisi toisinaan hieman karsia? Esikoisemme ekana jouluna hän sai lahjoja niin paljon, että edes sitä pientä poikaa ei meinannut tuon kasan alta löytää, mutta valitettavaa oli, että suurin osa niistä leluista mitä hän sai, jäi käyttämättä, tai sitten niillä leikittiin korkeintaan kerta tai kaksi, jonka jälkeen ne ovat vain pyörineet jaloissa. Osaako se lapsi iloita siitä määrästä? Lapsi iloitsee siitä, kun hän saa jotain mitä on toivonut. 

Kamera 16.4.2015 236.JPG

Kamera 16.4.2015 243.JPG

Tuossa aikaisemmin kun mainitsin siitä, että olemme hukanneet joulun tarkoituksen, tarkoitin sillä, että kiinnitämme yhä enemmän huomiotamme niihin lahjoihin emmekä niinkään tuohon tapahtumaan osallistuviin henkilöihin henkilöinä. Eikö joulu ole yhdessäolemisen aikaa ja nauttimista koko suvusta ja ystävistä, ketkä istuvat kerrankin tuon saman pöydän ääressä samalla nauttien notkuvan joulupöydän antimista? Eikö se olekaan se joulun tarkoitus, yhdessäolo? Ja lasten kanssa olo, heidän innostuksensa katselu ja jotenkin se aitous. On ollut niin ihana seurata tuota 4- vuotiasta, kuinka hän taas niin erilailla odottaa aattoa kuin viime vuonna. Joka aamu kun avaamme joulukalenterin, etsii hän aina sormellaan luukun, jossa on numerot 2 ja 4, koska hän tietää, että silloin se pukki tulee. Ja hitsit, kun se onkin niin jännä juttu. Tonttuja bongataan pihoilta ja ikkunoiden takaa ja lumi on sen tarkoitus, että ”nyt se pukki pääsee tulemaan meidän luokse.” 

Aku-5.jpg

Aku-10.jpg

Meidän aikuisten tulisi olla onnellisia, että saamme tarjota onnellisen ja rauhallisen joulun noille ihanille pienille ihmisille keille se joulu on parasta aikaa vuodesta. Kaikilla ei nimittäin ole tähän mahdollisuuksia. On perheitä joissa vanhemmat ovat eronneet ja lapsilla on edessä ensimmäinen joulu ilman toista vanhempaa, perheitä keiltä on tuo joulun ihanin asia, lapsi poistunut taivaaseen, perheitä joissa asiat ovat vain todella huonosti ja perheitä joissa ei ole taloudellisista syistä mahdollisuuksia tarjota lapsilleen ripaustakaan joulun taikaa. En sano, että on velvollisuutemme auttaa heitä, mutta ainakaan itse en sietäisi ajatella joulua jona en olisi lahjoittanut vaatteita tai leluja vähävaraisille perheille, tai yksinkertaisesti rahaa heille, jotta he saavat edes lapsilleen joulun olemusta koteihinsa. Tai halauksen heille keiltä joulun ihanin asia, lapsi, on poistunut. Apu toiselle on paras lahja, jonka voimme aikuiselta toiselle antaa. Pitäkäämme tämä mielessämme. 

Rakkautta ja halauksia joulun odotukseen! ♥

Suhteet Ystävät ja perhe Vanhemmuus Ajattelin tänään

Toppi vai floppi, 10kk ja 4v samassa huoneessa.

Milloin on oikea aika siirtää vauva pois äitinsä vierestä omaan huoneeseen tai samaan huoneeseen sisarustensa kanssa? Onko se heti hänen synnyttyään, muutaman kuukauden ikäisenä, puolivuotiaana, 1- vuotiaana, vai vasta sitten kun hän itse haluaa siirtyä? Nukkuuko lapsi vanhempiensa kanssa samassa sängyssä eli perhepedissä? Kaikki päättävät toki ajankohdan itse ja tuohonkin asiaan vaikuttaa niin moni asia. Onko lapsi perusterve, onko hän kuinka helposti sopeutuvainen uusiin tilanteisiin ja toki jos äiti imettää niin onhan se 100x helpompaa yöllä nakata lapsi sängystään tissille kuin hakea se sieltä toisesta huoneesta. Mutta kukin toimii tavallaan ja siltä mikä tuntuu itsestään parhaalta. Itse en ikinä laittaisi vauvaa nukkumaan omaan huoneeseen vailla valvontaa ennenkuin hän osaisi itse kääntyä mahalta selälleen, koska kätkytkuoleman riski on niin suuri ja riski sillä ettei vanhempi kuulekkaan lastansa hänen käännyttyään naamalle voi päättyä huonosti. Jotenkin kaikki nuo pelkotilat ja se luopumisen pelko saivat minut pitämään tuota pienokaista siinä vieressä niin pitkään kunnes mieheni sanoi ne painavat sanat: ”se olisi nyt oikeasti sinun ja vauvan parhaaksi jos hänet siirrettäisiin isoveljensä kanssa samaan huoneeseen. Te molemmat nukutte niin levottomasti, että se voisi oikeasti olla hyvä siirto.”

Ja no… Nyt se on sitten tehty. Nimittäin pinnasängyn siirto pois minun vierestä isoveljensä kanssa samaan huoneeseen. Tai no oikeastaa siirto suoritettiin jo muutama viikko sitten. Ja miten on mennyt? Hyvin! Muutamana ensimmäisenä yönä vauva heräili samaan tahtiin kuin aikaisemminkin, eli noin tunnin tai kahden välein, mutta nukahti varsin nopeasti pelkällä hyssyttelyllä takaisin. Myös melutaso saatiin pysymään ns. aisoissa jottei isoveikka herännyt. Tuon muutaman yön jälkeen alkoikin sitten muuten vain iltakukkuminen. Vauvalle ei meinannut tulla uni, ei sitten millään, ja isoveljeltään meinasi jo usko loppua kesken. ”Äiti, vauva nousi taas seisomaan, eikä se anna mun nukkua. Tuu hakeen se pois.” Ei en hakenut pois, mutta varmistin ennen huoneesta poistumista, että vauva oli unessa, jotta molemmilla olisi mahdollisuus rauhalliseen nukahtamiseen. Sen jälkeen ei olekaan enää ollut mitään ongelmia. Nuo kaksi ovat niin helppoja tapauksia, että heidät voi vain jättää sänkyihinsä ja he nukahtavat sinne nykyään omia aikojaan. Pojat menevät unille joka ilta viimeistään klo 20.00, mutta yleensä vielä 20.30 sieltä kuuluu, kun he löpöttelevät ja hassuttelevat toisilleen. Tuohon en ole pahemmin viitsinyt puuttua, koska eiköhän se vähän niinkuin kuulukin asiaan 🙂 Niin ja se kaikista ihanin asia! Minä olen saanut nukkua, koska myös vauva on nyt viikon verta nukkunut täysiä öitä, 20.00-06.30. Tää on jotenkin niin luksusta! Luulen, että oikeasti se siirto samaan huoneeseen veljensä kanssa oli ainoastaan positiivinen asia, koska en enää itse murehdi vauvan heräämisiä ja luulen, että jos hän herää yöllä ja näkee veikkansakin nukkuvan, nukahtaa hän myös takaisin. 

kamera 15.12.2015 011.JPG

kamera 15.12.2015 012.JPG

kamera 15.12.2015 016.JPG

kamera 15.12.2015 018.JPG

kamera 15.12.2015 019.JPG

Toki tämän siirron myötä on myös iskenyt pienoinen sisustusvimma. Nyt kun tuota huonetta on katsonut lähes neljä vuotta lähes tulkoon samanlaisella sisustuksella, tekisi niin kovin mieli tehdä siitä erilainen. Hieman siistimpi, modernimpi ja yksinkertaisesmpi. Seinässä oleva muumitapetti oli pitkäaikainen haaveeni pojan huoneeseen jo remontointi vaiheessa, joten siitä en ole valmis luopumaan. Remontointivaiheessa oli tarkoituksena myös maalata yksi seinistä liitutaulumaalilla, ainakin osittain, jotta poika olisi saanut osoittaa hieman taiteilijan lahjojaan siihen, mutta se jäi tekemättä ja tuo liitutaulumaali lojuu edelleen tuolla remppalaatikossa. Mutta nyt kun he ovat molemmat tuolla ja koko huoneen vapaa käytettävissä oleva tila alkaa hahmottumaan, olen ajatellut josko sitten kuitenkin toteuttaisi tuon aikaisemman aikeen ja maalaisikin sen seinän. 

IMG_7167.jpg

kuva lainattu

Lisäksi:

  • Haluaisin vaihtaa verhot huoneeseen, koska jotenkin nuo räikeäkuosiset eivät oikein tuppaa sopimaan muuten hyvin neutraaliin huoneeseen.   
  • Nurkasta olevasta nojatuolista haluaisin eroon, koska ensinnäkin se on varsin massiivinen ja lukemiset, pukemiset ja muut istumista vaativat hommat hoidetaan kuitenkin lähes aina lattiatasossa. Tilalle kelpaisi enemmän kuin paremmin esimerkiksi keinuhevonen.                                 
  • Viimeistään ensi talvena olisi ajankohtaista keksiä jonkinlainen sänkyratkaisu noille kahdelle, koska tilaa yhdelle täysimittaiselle ja yhdelle juniori sängylle ei ole, joten olisi varmastikin viisainta päätyä kerrossänkyyn. Mutta se tuleeko se tänne uutena vai käytettynä, jonka voi kustomoida mieleisekseen, on harkinnan alla. Pääasia on kuitenkin, että se on kotimaista tuotantoa. 

 

Perhe Lapset Lasten tyyli Vanhemmuus