Aika on mennyt aivan liian nopeasti. Vastahan hän siis syntyi…. Vauvalle tuli ikää tänään jo 11 kuukautta ja kuukauden päästä tästä juhlitaankin jo hänen 1- vuotis synttäreitään! Huhhuh. Toisaalta toivoisi, että ajan voisi pysäyttää juuri tähän hetkeen, jotta tuo pieni ei muuttuisi vauvasta taaperoksi jne, mutta toisaalta taas en malta odottaa poikien yhteisiä autoleikkejä, piilosillaleikkejä tai ihan mitä vaan. He ovat niin suloisia yhdessä ♥

Nämä 11 kuukautta ovat olleet täynnä uuteen arkeen tutustumista. Ensinnä tuli imetys ja kaikki sen tuomat haasteet ja paineet sen onnistumisesta ja mieheni isyysloman jälkeen opettelua arjen askareissa kahden pienen lapsen kanssa. Kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja elämä noiden kahden pienen kanssa on vertaansavailla. En vaihtaisi tätä arkea mihinkään. Toisinaan on kieltämättä päiviä jolloin voisin vain kuvitella itseni peittojen ja tyynyjen alle vuoratuksi, piilossa kaikelta, mutta uskoisin, että moiset päivät vilahtelevat silloin tällöin muidenkin kotiäitien mielissä. Viime aikoina onkin ollut varsin mielenkiintoista arkea elettävänä, koska nuorimmaisen hoito alkaa 7.1. ja tuleva hoito on asettanut meille hieman muutoksia elettyyn arkeen. Vauva on toisinaan nukkunut vielä aamupäikkäreitä, eli 9-10 välisenä aikana. Nyt viime päivinä olemme välttäneet nukkumasta niitä, jotta siirtyminen uuteen päivärytmiin olisi helpompaa. On varsin mielenkiintoista pitää tuollaista pientä unta vailla olevaa vauvaa hereillä keinoilla millä tahansa. Suhteellisen hyvin se onkin kyllä onnistunut, mutta aamulenkin tullen lähes aina nuo pienet silmät sulkeutuvat, mutta sallitkaamme tuo viisi minuuttinen hänelle pieneksi lepohetkeksi 🙂 Lisäksi olen alkanut totuttamaan, että viikolla päikkärit nukutaankin raikkaan ulkoilman sijasta sisällä omassa sängyssä. Viikonloppuisin sitten päiväunet hän saakin nukkua vaunuissa. Hoidossa olisi mahdollista nukkua päikkäreitä myös vaunuissa, mutta ottaen huomioon, että siellä on kaksi muutakin yksivuotiasta, niin on hoitajan helpompi toimia, kun tavat on kaikilla samat. Mutta onneksemme on tuo pienokainen totuttautunut vallan mainiosti tähän uuteen tapaan, ja päikkärit ovat myös sisällä nukuttuna olleet 2-3 tuntia. 

No mitä kaikkea uusia taitoja viime aikoina on opittu? Viimeisen kuukauden aikana pieni on oppinut seisomaan tukea vasten, sekä liikkumaan seiniä, pöytiä tai no ihan oikeastaan mitä tahansa vasten. Peppu tosin tömähtelee aina silloin tällöin lattiaan, mutta onneksi on pehmusteet alla ihan omasta takaa 😉 Myös omatoimista syömistä on harjoiteltu, mutta voi olla, että vasta hoidossa tuo taito pääsee kunnolla harjaantuumaan. Tällä hetkellä omatoiminen syöminen on varsin sotkuisaa ja ehkä noin 1/5 annetusta ruoasta menee lattialla olevan koiran suun sijasta vauvan omaan suuhun. Eipä siinä, koiramme Iines tosin varmasti haluaisi tämän nykyisen tavan jatkuvan 😉 Nokkamukista juominen sujuu avustetusti, mutta itse juotuna pöydät ja lattiat on vuorattu maidolla. Joten annetaan nyt tuonkin taidon harjaantumisen toistaiseksi jäädä. Jännä muuten kuinka lepsusti sitä suhtautuukaan kaikkiin kasvutavoitteisiin näin toisen lapsen kohdalla 😀 Mitäs muuta sitä on opittu… Niin joo, tänään hän seisoi sekunnin sadasosan ilman tukea (!!!) ja rappuset hän kipusi päikkäreiden jälkeen ainoastaan valvotusti ylös asti. 

Kaikki mikä on irtonaista kulkeutuu vauvan suuhun tosin no ainahan kaikki lattialla ollut on suuntautunut vauvan suuhun, mutta viime aikoina sinne on siis kulkeutunut oikeasti kaikki mahdollinen ja vähemmän mahdollinen. Roskat, koiran karvat, villakoirat, ruoantähteet, lelut, vaatteet, siis ihan kaikki. Uskoisin hieman ikenien kutisevan….

Hampaita tuolla pienellä herrasmiehen alulla on jo viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Hurjaa vauhtia noita kakkukirveitä on tupannut iskemään läpi verraten tuohon isompaan veljeen. Isoveikalla oli 1- vuotis synttäreillään vasta kaksi alhaalla. Mutta kukin pieni on yksilönsä, olivat he kuinka sisaruksia tai eivät tahansa. 

Mutta näillä ajatuksilla kulkemaan viimeistä vauvakuukautta eteenpäin, koska eikös sitten 1 vuotiaana tuo pieni vauva olekin jo taapero? Tosin meille noi molemmat on aina isin ja äipän pikku vauvoja ♥