Kartalla seksistä

Katsoin juuri seksivalistusta. Melko pitkästä aikaa.

rfsu.jpg

Suomessa esiteltiin yleisölle eilen RFSU:n uusi koululaisten seksivalistusvideo Kartalla seksistä. Uutisten mukaan reaktiot olivat varsin positiivisia. Eteenpäin on menty sitten pelottelun ja taudeilla uhkailun, todettiin siellä täällä.

Uutisissa ei kerrottu, että video on alunperin ruotsalainen, mutta se on kyllä helppo päätellä: siinä on mukana niin paljon erivärisiä ihmisiä ja homoseksuaalisuus on niin luonnollinen asia. Katsoessani ruotsinkielistä versiota (joka löytyy netistä toisin kuin suomalainen) mietin, että mitenköhän suomennoksessa on käsitelty immenkalvoasia. Nimittäin Ruotsin RFSU päätti jokunen vuosi sitten, että immenkalvo, mödomshinna, on huono, patriarkaalinen sana ja keksi tilalle neutraalimman, slidkrans eli, khrm, emätinkranssi. Olisipa kiinnostava tietää, esitelläänkö tämä uusi termi nyt suomenkielisessä opetusvideossa. Jos joku on nähnyt sen niin kertokoon.

rfsu2.jpg

Mutta eivät kaikki ruotsalaisetkaan ole arvoliberaaleja. Niinpä viime vuonna, kun  Sex på kartan sai Ruotsin-ensi-iltansa, mediassa ja netissä keskusteltiin muun muassa siitä, että

Osa noista kirjoituksista on vauhkoilua, mutta osassa on minusta pointtinsa, ja odotan kiinnostuneena, syntyykö tästä keskustelua myös Suomessa. Luulisin että syntyy. Olemmeko me suomalaiset kollektiivina niin liberaaleja, että haluamme esitellä yläasteikäisille kaikki tietämämme seksitekniikat? Ja jos joku ei ole ihan niin liberaali, niin onko hänen sitten kiellettävä lapseltaan koulun seksivalistus?

(Kuva: RFSU)

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Kyrö ja uusi konsepti

Neiti toimituspäälliköllä on ollut vähän kiire. Eipä sillä, just olen lötkötellyt talviloman ja pääsiäisen, ja heti olen valittamassa kun tuli tehtyä töitä. Mutku mutku.

Paitsi että ensimmäinen toimituspäällikkkölehteni menee maanantaina painoon (Jos menee. No kyl se menee. On se ennenkin mennyt.), niin tänään kuvattiin yhtä herra kirjailijaa seuraavaan lehteen.

kyrokuvausfr.jpg

Nyt ei varmaan tarvitse arvuutella, kuka siinä on. Karvareuhka ja parransänki paljastaa, vaikkakin herra kirjailija on hieman eri stailissa kuin silloin kun viimeksi tavattiin. Kuvassa stylistiherra Janic juuri kiristää solmiota.

Viimeksi kun tavattiin, herra kirjailijalta oli juuri tulossa kirja. Nytpä hän onkin kirjoittanut kaksi kirjaa. Kyllä se vähän vihjaisi tähän suuntaan jo silloin. Sanoi että ”23.4. tulee sellainen yks juttu, joka voi olla mielenkiintoinen tähän”.

Tuomas Kyrö on siis Suomen ensimmäinen Kirjan ja ruusun päivän kirjailija. Hänen teostaan Miniä saa vain 23.4. kun ostaa kirjakaupasta yli kympin arvosta kirjoja. Ja ei siis mistään muualta koskaan myöhemmin. Esimerkiksi kirjastosta ei.

Niin ja jos joku ei tiedotteista tajunnut, se miniä on Mielensäpahoittajan miniä, eli tutut henkilöt, tuttu brändi. (Herra kirjailija ei tykkää kun puhun sille koko ajan brändeistä.)

Kyrö odottaa jännittyneenä, miten kirjalle käy. Kuulemma joissain maissa konsepti (taas inhokkisana!) on lähtenyt todella hyvin käyntiin, kirjaa jonotetaan ja nimikkokirjailijaksi jonotetaan. Miniästä on otettu aika hurja 30 000 kappaleen painos. Jotta se menisi, 30 000 suomalaisen pitäisi mennä kirjakauppaan huhtikuisena maanantaina. Ja vielä tietäen, että siellä on merkkipäivän ryysis. Mielenkiintoista!

Kulttuuri Kirjat Uutiset ja yhteiskunta