@ROOSAFRIDA

24.10.2018 roosafrida

LIFE IN HERE

Moikka,

Täällä on kaikki hyvin ja nyt ”kevään” alkaessa oon alkanut nauttimaan mun elämästä täällä ihan eritavalla. Niinkun Suomessakin, huomaa kuinka fiilis nousee kelien lämmitessä ja valoisen ajan pidentyessä. Ja kuten arvata voi, unohdin tän blogin kirjottelun kokonaan, mutta nyt kun se muistu mieleen mun sairasloman keskellä , niin ajattelin laittaa tänne vähän kuulumisia.

Oktoberfest St Kilda & meidän uusi koiranpentu ”Dobby”

Neljä kuukautta täällä on nyt takana ja ensimmäisten kuukausien jälkeen vaihdoin mun työviikot viisipäiväisistä työviikoista nelipäivisiin työviikkoihin ja oon ollut kyllä enemmän kuin tyytväinen päätökseeni! Näin mulle jäi enemmän aikaa matkustaa viikonloppuisin Melbourneen, tai jos joku tulee tänne meille (jos saan jonkun suostuteltua tänne meille), on mullakin koko viikonloppu vapaana. Oon myös jaksanut niin paljon paremmin, sillä uskokaa tai älkää, tipuin aika korkeelta kun ajattelin ettei lastenhoito olisi työtä. ”Vähän hengailen lasten kanssa, se on ihan ku lomalla olis.” En kuitenkaan tainnu olla ainut, joka ajattelin noin ennen au-pair arjen alkua? ( Kunnioitusta äideille, etenkin omalle!<3 )

Parastahan täällä on rehellisesti viikonloput, rakastan mun vapaa-aikaa täällä ja tykkään tästä maasta sekä Melbournesta todella paljon. Ihmiset on niin ystävällisiä, hyväntuulisia ja rentoja sekä yleisfiilis on paljon huolettomampi kuin Suomessa. ”No worries” onkin varmaan yks paikallisten yleisimmistä tavoista vastata kiitokseen, taikka esimerkiksi pyyntöön tehdä jotain. Oon huomannut tän tarttuvan tosi helposti myös itselleni ja välillä huomaan vastaavani lähes kaikkeen ”no worries” ..tähän muutama päivä sitten meidän raksamies toteskin että: ”I see you’ve learned to be a real aussie now.”

Työpäivät on mielestäni edelleen pitkiä, mutta on ollut palkitsevaa huomata miten paljon helpommin asiat hoituu verratuna alkuun. Meillä on todella läheinen ja ihana suhde mun 3-v host-lapsen kanssa ja se on tehnyt arjesta niin paljon helpompaa. Ette arvaakkaan miten mun päiviä piristää kun hän lähes päivittäin sanoo: ”you’re my bestfriend and I love you all the way up to sky” tai jotain muuta samantyylistä .Se sulattaa kyllä sydämmen aina uudelleen, heh. Häntä tulee varmasti todella kova ikävä.

Great Ocean Road

Oon ollut todella onnekas, sillä oon löytäny täältä useampia hyviä ystäviä, keiden kanssa ollaan keretty tekemään ja näkemään jo kaikenlaista. Ja nimenomaan ystäviä, sellasia keiden kanssa varmasti ollaan vielä yhteydessä aupair- ajan jälkeenkin. Sellasia, keille soittaa huonon päivän keskellä. On niin paljon helpompaa jakaa tää kokemus myös muiden täysin samassa tilanteessa olevien kanssa, ja tietysti kaikesta saa paljon enemmän irti porukalla.

Tähän mennessä mun kohokohtia täällä on ollut : Great Ocean Road- retki, Grampians National Park- viikonloppu reissu, Oktoberfest St Kilda, Kygon konsertti, sekä myös mun host-perheen kanssa menimme kymmenen päivän asuntovaunu- reisulle: Melbourne – Ballarat- Mildura- Adelaide ja suunnilleen samaa reittiä palattiin takaisin. Yövyttiin aina ”holiday parkeissa” ja reissuun lähdettiin yhdessä heidän ystävien ja heidän lastensa kanssa. Loma kaiken kaikkiaan oli tosi onnistunut, vaikkakin pääosin vaan oltiin, istuskeltiin ringissä retkituoleissa ja grillattiin. Tosi mun tyylinen loma, ei liikaa turhaa ohjelmaa.

Nyt viikkoja täällä Melbournessa (tai no Traralgonissa) on jäljellä enään jäljellä viisi, ja suunnitelmissa olis vielä niin paljon kaikkea kivaa, että toivon jäljellä olevan ajan menevän mahdollisimman hitaasti!

Samalla oon kyllä myös niin super innoissani, sillä töiden päätyttyä joulukuun alussa on tiedossa siistein reissu mitä oon tähän mennessä tehnyt! (Send some money!!) Nimittäin loma Byron Bayhin , josta matka jatkuu Balille Seminyakiin jouluksi ja Kutalle uudeksivuodeksi. Välipäivinä vietetään pari yötä myös Nusa Penidan saarella. Balin jälkeen mennään viikoksi Singaporeen ja sitten takaisin Australiaan, Sydneyyn. Sydneyssä on tiedossa myös yhdet festarit, joita en malta odottaa! Lämpötila on kuitenkin tohon aikaan vuodesta kuulemma usein +40 tai enemmän, joten jänskättää miten tollasista lämpötiloista selviää, ja vielä festareilla..

Reissun päätteeksi pitäisi palata vielä takaisin Melbourneen ja sieltä lentää sitten Suomeen, mutta jostain syystä lentolippua takaisin en ole vielä ostanut..

Kygo, Sidney Myer Music Bowl

Great Ocean Road

Grampians National Park

Vaikka ajatus tammikuussa kylmään Suomeen palaamisesta ei ole kaikista houkuttavin, niin ajatus perheen ja kaikkien ystävien näkemisestä on kuitenkin niin kiva, että taidan kuitenkin varata ne lennot Suomeen pian! (Kukaan kun ei innostunut tännekkään tulemaan..)

Ens viikolla meillä onkin tiedossa varmasti koko Traralgonin isoimmat Halloween- juhlat, joten yritän päivitellä niistä tänne!

Kivaa loppuviikkoa & pitäkää kiva viikko,

Roosa x

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Ajattelin tänään

16.7.2018 roosafrida

GREETINGS FROM AUSTRALIA

Vihdoin löysin aikaa tähän ja pääsen aloittamaan, mulla on nimittäin jo pitkään ollut suunnitelmissa kirjoittaa mun ajasta täällä Australiassa.

Lähinnä ajattelin et kirjotan tätä itelleni muistoks, sekä myös kaverit ja perhe voi täältä helposti seurata mun kuulumisia, mutta jos jotakin muutakin sattuu kiinnostamaan niin oon 18-vuotias juuri valmistunut tyttö Jyväskylästä. Perheeseen kuuluu vanhemmat, pikkuveli ja Jojo- (koira) mun paraskaveri.

Suomessa mulla on myös mun (ja Marian) suloset pienet valmennettavat, sekä paljon ihania ystäviä.

Keväällä kirjoitusten jälkeen mietin, että mitä oikeen teen ens vuonna, kun vietän välivuotta. Vähemmän tosissaan tein profiilin aupair- world sivustolle, josta löytyikin sitten tosi paljon hyviä perhevaihtoehtoja ja päätin lähteä auppariksi Austraaliaan. Kun vietettiin loppukevät tyttöjen kanssa Espanjassa työharjoittelussa, jäi ennen lähtöä aikaa kotona olemiseen vain n.2,5 viikkoa. Siinä välissä pidettiin mun valmistujaiset ja vietin suurimman osan ajasta kotona ja kavereiden kanssa, mutta lähtö tuli kuitenkin ehkä jopa liian nopeasti.

Jos olisin tiennyt miten paljon erilaisia fiiliksiä ja tunteita lähtöä edeltävä aika, ja erityisesti tää aika täällä tuo mukanaan, olisin varmasti harkinnut useemman kerran. Nyt kun oon tänne asti päässy, oon kuitenkin tosi ylpee itestäni, koska mulle tää lähtö vaati itsestä tosi paljon. Monesti ennen lähtöä ajattelin, että olisi niin paljon helpompi vaan jäädä kotiin ja jättää menemättä. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja ajattelin, että mielummin kadun lähtemistä kuin jättämättä menemistä.

Jäähyväiset oli mun elämän tähän mennessä vaikeimmat, mutta samalla sai mut tajuamaan miten onnekas oon, että mulla on niin ihania ystäviä ja perhe. Jäähyväisten jälkeen lentomatka tänne sujui hyvin, sain ajatukset muualle ja perillä Melbournessa pääsin suoraan nukkumaan lentokenttähotelliin, josta mut haettiin seuraavana aamuna host-perheeseen.

Nyt oonki ollu täällä pian jo kuukauden! Toisaalta tuntuu, että olisin ollut jo pidempäänkin, mutta kuitenkin kaikki on vielä täysin totuttelua uuteen työhön, perheeseen, kotiin ja ympäristöön.

Saa nähdä miten mulla riittää aika ja into tän blogin päivittelyyn, mutta ainakin yritän kirjotella tänne fiiliksistä ja arjesta täällä, Australiasta ja mun tulevista reissuista täällä! Kerronki mun perheestä ja siitä mitä oon kerenny tähän mennessä tekemään erikseen,

Roosa x

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat Syvällistä