#historianilukijana

”Pornoa kehiin beibi!”

kehotti Suttastiina kun hänen #historianilukijana – postaustaan ihan kuumana kommentoin, joten täältä pesee! Kirjallisuus on kiihottavaa, lukeminen lämpöä ja lempeä, ja äänikirjat parempaa pornografiaa kuin mikään netistä löytyvä ähinä tai muu äänimaailma. Nautin kirjoista, olen kiinnostunut kirjallisuuskeskusteluista ja ihastelen lukevia ihmisiä. En tarkoita, että tarvitsisi olla kirjaviisas, korkeasti kouluttautunut tai millään tietyllä saralla lukenut ihminen, vaan ylipäätään innostus ajanviettämiseen jokin itselle mieluinen kirja seurana ihastuttaa ja viehättää. Ääneen lukeminen on harvinaista herkkua, joten moisen huumaavan hemmottelun korvikkeena ja henkisen itsetyydytyksen välineenä toimii Bookbeat tai Storytel.

Rakkauteni lukemista kohtaan alkoi jo varhaislapsuudessa, luin sujuvasti viiden vanhana ja kirjapino pöydällä oli melko mittava jo eskari-iässä. Alkusysäyksestä kiittäminen lie äitiäni, joka lukihäiriöstään ja omasta kirjattomasta kodistaan huolimatta luki minulle tunnollisesti iltasatuja ja runoja harva se päivä – myös teatterissa käynti viritti takuulla verbaalisia taajuuksiani – voi kuinka vaikutuinkaan esimerkiksi Kolmen iloisen rosvon hauskoista vuorosanoista ja näyttämölle luodusta miljööstä!

Lukuhommat alkoivat suunnilleen samoin kuin Suttastiinalla, eli maitopurkin kylkeä ja muita vastaavia tekstinpätkiä tavatessa. ”Siteitä ja tamponeja ei saa laittaa WC-pönttöön”- kailotin viisveenä julkisessa vessassa. Koska kodin kirjahylly Valitut palat, Mika Waltarit ja satukirjat tulivat nopeasti kahlatuksi, siirryin pian kirjaston valikoimaan. Luin ensin lastenkirjat kokonaan läpi: Tiinat, Neiti Etsivät, Pikku Vampyyrit, Viisikot, Astrid Lindgrenin teokset…you name it! Sitten etenin kahlaamaan kolonialistisia klassikoita kuten Tartzania, sekä sivistin itseäni kauhukertomuksilla Stephen Kingin hyytävässä seurassa. Erityisen mieleenpainuvia lukukokemuksia olivat kesämökin hämärissä luetut iki-ihana Monte Criston Kreivi sekä tuotteliaan Torey Haydenin Tiikerin tytär, jonka ansiosta taisin sekä käydä läpi että saada traumoja.

Kouluun päästyä lukuharrastus jatkui ja syveni myös oman kirjoittamisharrastuksen myötä. Jäljittelin esikuvieni kertomuksia ja keksin omia vielä kaameampia! Sain pääosin hyvää palautetta teksteistäni, vaikka käsiala ja pilkkusäännöt saivat kyytiä luovan vimman tuoksinassa. Kirjastosta kotiin kannettujen kirjojen määrä kasvoi niin suureksi, että kirjakassi repesi useamman kerran kotimatkalla, sisällön levitessä ympäri tietä. Kouluiässä alkoi myös huono, tähän päivään asti säilynyt tapani syödä lukiessa. Epäterveellisen elämäntavan takaa se, ettei ole ruokahetkeä ilman kirjaa tai kirjaa ilman ruokaa. Semisti sama napostelun tarve pätee myös Netflixin katseluun.

Kirjat ovat tarjonneet vertaistukea, pakopaikan ja vaihtoehtoisia ajattelun tapoja myös teini-iän tuskaisimpina vuosina. Sonja O.kävi täällä, Arosusi, Oma huone, Taru Sormusten herrasta… Kirjamakuni on aina ollut aaltoileva, fiiliksen mukaan megapaksuja fantasiaeepoksia, elämäkertoja, vaaleanpunakantista chick litiä ja tasa-arvoeetosta. Jotkut teokset kuten Muumit toimivat vuodesta toiseen, joihinkin en uskalla enää palata, ettei lapsuudessa niistä saatu lumous särkyisi. Aika monesta romaanista on tullut nähtyä myös elokuvaversio, jotka väistämättä värittävät lukukokemusta; voisiko enää vaikkapa Bridget Jonesia edes nähdä muuna kuin Renee Zellwegerin sympaattisesti näyttelemänä hahmona?

Hakeuduin sittemmin jatko-opintoihin kirjallisuuden pariin, ja kaikenmoiset lukupiirit, tentit ja loputtomat esseet saivat tarkastelemaan kirjallisuutta analyyttisemmin, mutta myös söivät vapaa-ajan lukuharrastusta. Siinä missä kurssilla kahlattiin klassikoita, kotona selailin korkeintaan hömppää ja hattaraa. Kokonaisen tiiliskiviromaanin jaksoin ilman pakotteita lukea läpi joskus ja jouluna. Kirjojen kaveriksi ja korvikkeeksi kohosivat aikakauslehdet, joita selailin kirjastossa ja ostin sievoisella summalla kotiinkin karkkipussin tai kahvikupin kyytipojaksi. Myös pikkuhiljaa paikkaansa vakiinnuttanut blogosfääri tarjosi uusia ennen lukemattomia elämyksiä.

Lempikirjoja on mahdoton listata, mutta kovin kiinnostavia aihepiirejä ovat esimerkiksi yliluonnolliset ilmiöt, murhat, ympäristö, mielenterveys yhteiskunnalliset teemat, filosofia (vaiko sittenkin foliosofia), runous, feminismi, eläinten oikeudet sekä maaginen realismi. Proosa potkii parhaiten, mutta kaikkiin genreihin voin tutustua, paitsi ihan kaikista sotaisimman historian nautin mieluiten niin että joku toinen aiheesta innostuneempi referoi sisällön minulle. Kirjallisuuden kautta voi muuttaa omaa olemistaan, vaikuttaa, liikuttaa, huvittaa, tuoda lohtua ja saada aikaan kaikenlaisia tunnekokemuksia.

Paljosta on kirjoja kiittäminen, ja elämäni lukutoukkana jatkuu toivon mukaan hamaan tappiin saakka. Petipuuhien parhaimmistoa ovat hyvän kirjan kanssa pötkötellen vietetyt pitkät aamut, ja mikä onkaan ihanampaa kuin teos, joka pakottaa kirjoittamaan ylös parhaita lauseita tai asettelemaan asenteitaan tai jopa koko ajatusmaailmaansa vähän uusiksi? Kirjojen kanssa vietetyt herkät hetket eivät ole koskaan menneet hukkaan, itku on lähes aina muuttunut muistoissa iloksi ja tuttuihin sekä turvallisiin teoksiin voi tarttua ilolla uudelleen vielä vuosienkin jälkeen – samaa ei voi todeta kaikista muista kainalokamuista.

kulttuuri runot-novellit-ja-kirjoittaminen kirjat
Kommentit (2)
  1. *hengitys hiljalleen tasoittuen, hikipisaroita otsalla*

    sitä itteensä <3

    Kummin päin muuten on sinusta parempi – lukea kirja ensin ja katsoa leffa sitten vaiko toistepäin?
    Itseäni pelottaa aina katsoa leffa, jos olen kirjan ehtinyt lukea (ja se on tehnyt vaikutuksen).
    Leffoja/sarjoja, jotka on tehty ”ihan väärin” oman mielikuvituksen vastaavaan tuotokseen verrattuna on tsiljoona, mutta ainakaan Harry Potterit ja LOTR eivät tuottaneet pettymystä sarjoina, eikä mainitsemasi Bridget Joneskaan!

    1. Lukeminen on kovvoo hommoo! ❤️

      Nnoo jos pakko valita niiiiin.. kirja eka! Koska leffassa käydään kirjan juoni usein ikään kuin pikakelauksella läpi ja samalla hahmot saavat kasvot jolloin oma mahdollisuus mielikuvitteluun vähenee.
      Jotkut kirjoista tehdyt leffat toistavat teoksen maailmaa hienosti (Harry Potter), jotkut toimivat ihan hyvin täysin itsenäisinä tuotoksina, ja osa on toki aivan hirveää shittiä kirjaan verrattuna..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *