Katseluvinkkejä sohvaperunoille!


Kannattaa katsoa:

Too close – Ihon alla (YLE Areena)
Superkuumottava minisarja, jossa karismaattinen psykiatri (Emily Watson) ja perhesurmaa yrittänyt nainen (Denise Gough) löytävät yhteistyön aikana toisistaan yllättäviä yhtäläisyyksiä. Minusta on mahtavaa, että viihdeteollisuudessa on havahduttu vihdoin antamaan hyviä päärooleja keski-ikäisille naisille. Tämänkin sarjan muikkelit ovat upeita ja vangitsevia! Sarja pureutuu mielenterveyden, vanhemmuuden, parisuhteen sekä rikoksen ja rangaistuksen teemoihin, ja ahmaisin sen kertakatselulla. Lopetusjakso sortuu vähän selittelyyn, mutta niinhän ne aina.

Minari (Leffateattereissa)
Tiedän korealaisista tuotannoista hävettävän vähän, ja aiempi kokemukseni heidän elokuvistaan pohjautuu lähinnä kauhugenreen. Tämä draamakomedia ihastutti ja yllätti viipyilevän kauniilla kuvauksellaan ja lempeällä huumorillaan. Elokuva kertoo korealaissyntyisestä perheestä, joka muuttaa Arkansasin maaseudulle etsimään amerikkalaista unelmaa ankarasti töitä paiskien. Surullisistakin käänteistä huolimatta elokuvan pohjavire on toiveikas, ja perheen sisäistä dynamiikkaa käsitellään tarkkanäköisesti. Miespääosaa näyttelee zombiemeiningeistä parhaiten tunnettu miekkonen Steven Yeun. Kipakkana isoäitinä katsojat hurmaava Youn Juh-Jung voitti roolistaan ansaitusti parhaan naissivuosan Oscarin.

Kohtuuttomuuksia ( YLE Areena)
Sosiaalisissa tilanteissa sössivä, muiden yli kävelemäksi joutuva assari ja toimiston limaiset sedät sekä monet muut tunnistettavat hahmot aiheuttavat myötähäpeää ja itkunaurua tässä Tiina Lymin käsikirjoittamassa draamakomediassa. Musta huumori ja arkisten tilanteiden absurdius tarjoaa vertaistukea oman arjen tötöilyihin.

The Woman in the Window –  Nainen ikkunassa (Netflix)
Varsin vaisujakin arvioita kerännyt psykokauhuleffa vetosi kyllä meikäläisen korona-ajan tunnelmiin. Taloonsa lukittautunut naapureita kyyläävä nainen osuu ehkä lähelle omaa olemistani, tai miksi lie tunsin voimakasta sympatiaa tätä aamutakissaan hiihtelevää kissanaista kohtaan? Jopa komediallisia piireitä saava elokuva on kuvattu hauskasti ja sisältää silmäkarkkia niin värien kuin erilaisten tarkoin aseteltujen tilanteiden osalta. Pääosassa haahuileva Anna  (Amy Adams) on viehättävän dramaattinen ja kliseinen kauhuelokuvien kirkuva nainen, kuitenkin tuotuna tähän päivään. Leffassa piipahtaa myös iki-ihana Julianne Moore, joka mielestäni tihkuu aina ja ikuisesti Pelkkää Seksiä.Naapurissa tapahtuva veriteko ja naisen päänsisäiset kauhut kietoutuvat mukaansa tempaavaksi sekamelskaksi, ja absurdi tunnelma pitää otteessaan napakan alle parin tunnin keston ajan.

Kulttuuri Oma elämä Leffat ja sarjat Suosittelen

Tissit

Daisarit, munkit, bosat, lollot, hinkit, ryntäät, boobsit, ketunnokat, melonit, kannut… monet ovat rintojen muodot ja kutsumanimet ja paljon piisaa puhetta puskureista !

”Jos saa valita niin kyllähän naisella pitää muotoja olla, ei mikkään kakkosnelonen, jossa on reikä”, totesi setä eräässä ohjaamassani ryhmässä. Muut miekkoset vilkaisivat toisiinsa myötähäpeävin katsein – ainoa, joka nauroi raikuvasti, oli povekas naiskollegani. Muodot ovat ilmeisesti synonyymi suurille rinnoille. Enää kommentti ei vihlonut rintaani (pun inteded), mutta teinivuosina vastaavat heitot olisivat kyllä saaneet olon epävarmaksi.

Muoti muuttuu ja kauneusihanteet vaihtelevat, mutta tissit ovat lähes aina in. Isot tai keskikokoiset, kiinteät, pystyt, isot nännipihat…median tissikuvasto on kovin siloiteltua. Huomiotta jää usein, että noin keskimäärin rintojen koko korreloi pitkälti muun ruumiinmuodon kanssa. Toki on heitäkin, jolle on paiskattu geenilotossa sekä suuri povi että pieni painoindeksi. Pienirintaisena olen jäänyt paitsi rintavaon esittelystä ja rintaliiviliikkeiden satojen eurojen pitsihepenistä, mutta maltillisia muotojani ei ole kritisoinut yksikään miespuolinen henkilö, vaan kirpeät kommentit ovat tulleet toisilta naisilta. Helvetissä on kyllä ihan oma paikka naisille, jotka haukkuvat kanssasisartensa ulkonäköä.

Olin täysi rinnaton pitkälle teini-ikään saakka. Rintalastassani on kovera kuoppa, joten rintavarustukseni oli siis oikeastaan litteääkin olemattomampi, kirjaimellisesti kuopalla! Aloin odotella tissien kasvua joskus yläasteella, enkä tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi äitini rintavarustuksen koko saattaisi antaa osviittaa siitä, ettei muhkeita munkkeja olisi meikäläisellekään luvassa. Riparilla menin viimeisenä saunaan, jottei rimpula olomuotoni saisi osakseen pilkkaa. Silloinen läheisin ystäväni omasi erityisen suuret boobsit, ja hän keräsi tahtomattaankin huomiota kulkiessaan tissit tanassa.

Joskus ylppäreiden jälkeen ilmestyivät esiin minimaaliset maitorauhaset, siis tuskin silmin havaittavat, mutta tissit kuitenkin! Piilottelin  pitkälti hupparin alla, mutta ihastumisen kokemukset saivat minut hyväksymään paremmin häviävän pienet daisarini. Yhtäkkiä älysin, ettei kuppikoolla oikeastaan ollut merkitystä yhtään minkään kannalta! Pystyin pussailemaan siinä missä toisetkin, ja muhkeita rintoja rakastavat valitsivat sitten muuta seuraa. ”Nämä taitavat olla ihan uudet?”, kommentoi nuoruuden avopuolisoni tisseistäni – nauratti, tottahan se oli!

Vastenmielisintä vertailua ovat somen keskustelunavaukset, joissa Mirkkuliisa78 laittaa kuvan rinnattomasta katalogimallista pitsinen alusasu päällään, ja viereen kuvan muhevasta itsestään samassa asussa, kysyen että ”kummastako luulette mieheni enemmän tykkäävän?”. Sitten siihen kuuluu vastata, että ”No tietysti tosimies tykkää upeista utareista, eikä tuollaisesta vaatehengarista, tuon mallin rinnan päällä voisi vaikka luistella”. On erikoista, että rinnoista muodostuu joillekin naisille koko identiteetti, ja tissien kokoa pitää tuoda esiin kaiken aikaa, vielä silloinkin, kun koko kroppa kaulasta alaspäin alkaa olla yhtä tissiä. Maan vetovoima tasaa kyllä lopulta pelivelat, ennen tissin mitalla voittanut on ennen pitkää yhtä tasaista maaperää kuin rinnatonkin.

Rintavarustus liitetään jotekin erityisesti (hetero)seksiin, vaikka pohjimmainen tarkoitus niille taitaapi olla mahdollisen jälkikasvun ruokkiminen. Kun ravintolaan laittaa oikein syvään uurretun mekon, sillä voi kompensoida vaikka hieman väsähtänyttä naamaa. Vaikka en nyt tietenkään ole täysin immuuni kauneusihanteille, olen iloinen, että kanssani on oltu pääsääntöisesti luonteen, ei perseen eikä tissien takia. Tietty on niitäkin, joiden mielestä pienet tissit ovat vallan jees mutta persoonani vähemmän mukava, mutta ei mennä siihen..

Joskus mietin, millainen nainen olisin, tai olisin ollut erityisesti nuorempana, jos minulla olisi edes kohtalaisen kokoiset rinnat? Pukeutuisinko naisellisemmin? Olisinko hakenut huomiota tisseillä? Välittäisinkö enemmän muiden mielipiteistä, vai olisinko itsevarmempi? Tuntisinko itseni seksikkääksi ? Olisiko kuppikoolla minkäänlaista merkitystä minuuteeni? Tämä ei selviä kuin korkeintaan käymällä hankkimassa lisää täytettä, ja taidan kuitenkin valita selvän säästön eli alekorin edullisimmat teinitissiliivit ennemmin kuin mojovan lainan sekä alusasuvaraston uusimisen silarien vuoksi.

Kauneus Hyvä olo Terveys Trendit