Tag: julmatotuus

    Ihan kohta on kai kevät, ja pikkuhiljaa lisääntyvä valon määrä sulattaa lunta ja yrittää kuoria minuakin syväjäästä. Tällä kertaa tuntuu, että kerroksia lähtee hieman liikaakin, olen henkisesti ja fyysisesti aivan vereslihalla. Suurimman osan ajasta tuntuu siltä, kuin olisi lääkkeet ottamatta tai jokin muu hätänä. Itketyttää, ihmetyttää ja aivosumu on sellainen, että kokonaisten lauseidenkin […]

Minulla oli tässä hiljattain lounastapaaminen erään henkilön kanssa. Kyseessä oli tukevasti aikuisiässä oleva tyyppi, jolla ei ollut ainakaan mitään näkyviä rajoitteita. Edeltävä disclaimer siitä syystä, että aion morkata hänen ruokatapojaan. Kukapa meistä ei joskus söisi sipsejä sohvalla pyyhkien käsiä housuihinsa, tai itkumättäisi jäätelöä suoraan purkista sillä vauhdilla että sulanut jätski valuu ympäri naamaa ja rinnuksia. […]

  Jos Pirjo Heikkilän maan mainiolle Pirjo- sketsisarjalle kaivataan jatkoa, ja naisella itsellään on hiukka kiire, tarjoudun vapaaehtoiseksi Pirjoksi Pirjon paikalle! Sketsejä ei tarvitse edes käsikirjoittaa, joten siitäkin syntyy selvää säästöä kanavalle. Kulttimainetta tuskin kerryttäisin vaikka jopa niilomaisia elementtejä olemisessani onkin, mutta ehkäpä saisin kalasteltua joitakin säälikatsojia. Tämä viikko on taas ollut yhtä pirjoa, yrjöä […]

Meillä jokaisella on varmaankin jonkinlainen pimeä tai vähintäänkin vähän ikävämpi puoli, jonka ei soisi tulevan esiin turhan usein. Kutsumme erään kollegani kanssa tätä ”Pahaksi kaksoseksi”. Kauhuelokuvien ystävänä minua viehättää ajatus sellaisesta satunnaisia luunpaloja, sotkuisia raajoja ja karvatuppoja sisältävästä siamilaisesta kaksosesta, joka roikkuu mukana selkäpuolella. No, ei hirviöistä sen enempää, mutta minun pimeä puoleni on satavarmasti […]

Ihmisen mieltä kuvataan usein talosymboliikalla. Se ei mielestäni oli kovin kaukaa haettua, sillä voihan kotikin olla heijastus henkilön mielentilasta. Siinä missä mielen kellareissa saattaa piillä luurankoja, voi likaa löytyä samalla mitalla ihan konkreettisenkin kellarikopin uumenista. Viime aikoina mediassa on mainittu useampaan otteeseen ”kotihäpeä”, eli kokemus siitä, että oma koti on niin karsea läävä, ettei sinne […]

Lähestyvä keski-ikä on tarjoillut toistaiseksi lähinnä luopumista. Yhtäkkiä peräseinä häämöttää muun muassa oman työsuhteen kannalta. Pysyväksi vakuuteltu virka ehti ilmeisesti tulla ja mennä muutamassa vuodessa. Asuinkaupunkiini jokseenkin juurruttuani pitäisi kiskaista juuret irti ja miettiä jotain ihan muuta oman päänsä menoksi ja henkensä pitimiksi! ”On sun varmasti kurjaa mennä tyhjään kotiin tämän jälkeen”, totesi työtoveri, kun […]

On sitä ilimoja piellyt jos jonniilaesia. Säästä on kätevä keskustella jos ei halua puhua muusta – ja on se ihan oivallinen lämmittelyteema suunnatessa syvempiinkin aiheisiin. Kiitos ilmastonmuutoksen ja muiden mullistuksien, ei voi tietää sen paremmin päivä – kuin vuositasollakaan, millaisia ilmoja milloinkin pitelee. Aamun ensimmäinen vilkaisu ikkunasta voi tarjoilla lumisen talvi-idyllin tai sitten loskaa kainaloihin […]

Tiedätkö sen tunteen, kun ei vain jaksa ymmärtää ihmisiä? Ymmärrän ihmisiä niin työssä kuin vapaa-ajallakin, ja toisinaan tulee mitta täyteen. Ei vaan riitä enää ymmärrystä yhtään kellekään tai millekään. Kaikki mitä ihmiset tekevät, tuntuu käsittämättömältä.  Toki tiedän, miten toimii psykopaatti tai millainen on narsisti eli mistä täysin kipeä käyttäytyminen johtuu, mutta sitten kun sellaiset niin […]

Puiston penkillä istuvalla tytöllä on päihtynyt kumppani ja käsivarsissaan sormenjälkiä muistuttavat mustelmat. Rautatieasemalla joku kiskoo koiraa perässään pelkässä köydenpätkässä. Joku nukkuu assan penkin alla iltaisin.  Taloustoimiston työntekijä näyttää masentuneelta. Feissari kehottaa lahjoittamaan rahaa ukrainan lapsille, ahdistaa, mietin luottokorttivelkaa ja WWF:n jäsenyyttä. Voisipa puuttua kaikkeen, joka ikiseen kismittävään pikkuseikkaan ja huolestuttavaan tapahtumaan. Olisipa pokkaa tarttua loukkaaviin […]

Minä nukahdin käsivarsillesi etkä sinä pilkannut minua, kun heräsin omaan pieruuni, luulin sitä tervehdykseksi ja tervehdin takaisin.   – Edith Södermalm (A.Holma- Kauheimmat runot) ♥ Onhan tuota tullut mokailtua – ehkä siis myös elettyä? Rapatessa roiskuu. Kotona kirjassa – blogin ihana nolouspostaus inspiroi miettimään omia häpeän hetkiä vuosien varrelta. Osa vieläkin nolottavia hölmöilyjä liittyy vuorovaikutustilanteisiin […]