Tag: mielenterveys

    Ihan kohta on kai kevät, ja pikkuhiljaa lisääntyvä valon määrä sulattaa lunta ja yrittää kuoria minuakin syväjäästä. Tällä kertaa tuntuu, että kerroksia lähtee hieman liikaakin, olen henkisesti ja fyysisesti aivan vereslihalla. Suurimman osan ajasta tuntuu siltä, kuin olisi lääkkeet ottamatta tai jokin muu hätänä. Itketyttää, ihmetyttää ja aivosumu on sellainen, että kokonaisten lauseidenkin […]

Minun on tunnustettava jotakin: Minusta on tullut talvi-ihminen. Kyllä vain, minut saa kieritellä tervassa ja höyhenissä – tai ehkä paremminkin hyisessä lumihangessa ja kuusenhavuissa. Olin talvea kammoksuva teini (osuutta asiaan saattoi olla sillä, että koulumatkaa täytyi taittaa ohuissa sukkahousuissa ja ilman pipoa) ja aikalailla pakkaspäivät sisätiloissa viettävä nuori aikuinen. Vähän jo varttuneempaan ikään ehdittyäni olen […]

Yksi osani tässä elämässä on olla toisten ihmisten av(i)omiesten ja mieskokelaiden kouluttaja, joten minulla on introvertiksi kohtuullinen kokemus ruikuttavista ukoista. Äitini varoitteli minua aikoinaan, että kikattava mies on yleensä epäilyttävä, mutta samaa sanoisin kroonisesti valittavista veikkosista. Viimeisen vuoden aikana olen vastaanottanut esimerkiksi ystäväni kumppanilta roppakaupalla paatosta terapian turhuudesta, vaimon vääristä sanoista, seksuaalisista pulmista, kikkelin koosta ja […]

Ympäristö vaikuttaa suuresti mielenterveyteen mielentilaan. Ellei eräässä valkoisessa funkkistalossa olisi taannoin tapahtunut tähänastisen elämäni suurin eroprosessi, asustelisin ehkä vieläkin tuossa viehättävässä betonilaatikossa. Pieni portaikko, isot ikkunalaudat, ah niin funktionaaliset säilytystilat! Tuollaisessa talossa tarkoitus sanelee muodon ja siispä jokainen muoto palvelee tarkoitusta. Tänä kesänä olen elänyt säästöbudjetilla, seikkaillen semipienesti. Kolme kaupunkia kierretty kotikontujen ohella, enkä osaa […]

Tiedätkö sen tunteen, kun ei vain jaksa ymmärtää ihmisiä? Ymmärrän ihmisiä niin työssä kuin vapaa-ajallakin, ja toisinaan tulee mitta täyteen. Ei vaan riitä enää ymmärrystä yhtään kellekään tai millekään. Kaikki mitä ihmiset tekevät, tuntuu käsittämättömältä.  Toki tiedän, miten toimii psykopaatti tai millainen on narsisti eli mistä täysin kipeä käyttäytyminen johtuu, mutta sitten kun sellaiset niin […]

Minä nukahdin käsivarsillesi etkä sinä pilkannut minua, kun heräsin omaan pieruuni, luulin sitä tervehdykseksi ja tervehdin takaisin.   – Edith Södermalm (A.Holma- Kauheimmat runot) ♥ Onhan tuota tullut mokailtua – ehkä siis myös elettyä? Rapatessa roiskuu. Kotona kirjassa – blogin ihana nolouspostaus inspiroi miettimään omia häpeän hetkiä vuosien varrelta. Osa vieläkin nolottavia hölmöilyjä liittyy vuorovaikutustilanteisiin […]

Miltä viime viikko näytti suunnitelmissani – ja mikä olikaan totuus? ♣ MAANANTAI Ideaalitilanne: Uusi upea viikko starttaa! Nousen sängystä reippaasti kellon soidessa ja venyttelen sekä teen muutaman kasvojooga-liikkeen. Juon kaksi lasillista sitruunavettä, nautiskelen smoothieta, täysjyväleivän ja pienen kupillisen kahvia. Pesen ja kosteutan kasvot huolellisesti ja lähden ajoissa kävelemään töihin jotta voin lenkkeillä hieman pidempää reittiä […]

Kuten terapiassa on todettu, olen usein päissäni – en keskushermostoon vaikuttavien stimulanttien vuoksi vaan persoonani puolesta. Oleilen syvällä pääni sisäisessä maailmassa. Kehoni on välillä kömpelö, vieras ja etäällä. Kykenen kohtaamaan erilaiset ja eri kokoiset keot neutraalin hyväksyvästi, mutta suhde omaan vartaloon on fyysisellä ja henkisellä tasolla hieman kipeä. Päätäni särkee usein, se tuntuu painavalta ja […]

Itse kukin sortuu aika ajoin ajattelemaan olevansa täysin uniikki olento poikkeuksellisine ajatuksineen ja omituisine haaveineen. Kukaan ei ymmärrä, kaikki muut ovat joko paljon fiksumpia tai liian typeriä tajutakseen. Silti ihmiselämä on suurin piirtein aina sitä samaa, ihan pienillä variaatioilla. Vain se, miten toteutamme ja erityisesti sanoitamme toisille ihmisen perusluonteeseen käsikirjoitettuja haluja, tarpeita ja toiveita vaihtelee […]

Ote lipsuu kuin Liukkosella, kaikkea vanhaa romua kumpuaa ulos mielestä. Antiikkia, antiikkia. Olenko tulossa hulluksi, saatana? Välillä on pakko ottaa pienet torkut – tai tortut, luumuhillolla tietysti. Hilloviikot ovat muutenkin käsillä, mikä voi osaltaan selittää vallitsevan sentimentaalisuuden. Vitun verenvuototauti! Tai siis niin, sehän se. Mitä sä pelkäät eniten? Milloin sulla on ollut viimeksi kynnetön olo? […]