Tag: nolous

kuva: @dj.hullupillu Minusta on alkanut tuntua, että tällä hetkellä on jotenkin muodikasta olla hirmuisen epäkiinnostunut muista ihmisistä. Tai voi olla, että kukaan ei ole vain kiinnostunut minusta, mutta se on liian kipeä ajatus, joten yleistän kokemukseni itsesuojelun nimissä.:D Olen silleen(kin) outo, että vaikka introvertiksi identifioidunkin, voin aivan hyvin puhua säästä, penskoista, kuunnella vaikka tovin kertomuksia […]

    Ihan kohta on kai kevät, ja pikkuhiljaa lisääntyvä valon määrä sulattaa lunta ja yrittää kuoria minuakin syväjäästä. Tällä kertaa tuntuu, että kerroksia lähtee hieman liikaakin, olen henkisesti ja fyysisesti aivan vereslihalla. Suurimman osan ajasta tuntuu siltä, kuin olisi lääkkeet ottamatta tai jokin muu hätänä. Itketyttää, ihmetyttää ja aivosumu on sellainen, että kokonaisten lauseidenkin […]

Minulla oli tässä hiljattain lounastapaaminen erään henkilön kanssa. Kyseessä oli tukevasti aikuisiässä oleva tyyppi, jolla ei ollut ainakaan mitään näkyviä rajoitteita. Edeltävä disclaimer siitä syystä, että aion morkata hänen ruokatapojaan. Kukapa meistä ei joskus söisi sipsejä sohvalla pyyhkien käsiä housuihinsa, tai itkumättäisi jäätelöä suoraan purkista sillä vauhdilla että sulanut jätski valuu ympäri naamaa ja rinnuksia. […]

  Jos Pirjo Heikkilän maan mainiolle Pirjo- sketsisarjalle kaivataan jatkoa, ja naisella itsellään on hiukka kiire, tarjoudun vapaaehtoiseksi Pirjoksi Pirjon paikalle! Sketsejä ei tarvitse edes käsikirjoittaa, joten siitäkin syntyy selvää säästöä kanavalle. Kulttimainetta tuskin kerryttäisin vaikka jopa niilomaisia elementtejä olemisessani onkin, mutta ehkäpä saisin kalasteltua joitakin säälikatsojia. Tämä viikko on taas ollut yhtä pirjoa, yrjöä […]

Meillä jokaisella on varmaankin jonkinlainen pimeä tai vähintäänkin vähän ikävämpi puoli, jonka ei soisi tulevan esiin turhan usein. Kutsumme erään kollegani kanssa tätä ”Pahaksi kaksoseksi”. Kauhuelokuvien ystävänä minua viehättää ajatus sellaisesta satunnaisia luunpaloja, sotkuisia raajoja ja karvatuppoja sisältävästä siamilaisesta kaksosesta, joka roikkuu mukana selkäpuolella. No, ei hirviöistä sen enempää, mutta minun pimeä puoleni on satavarmasti […]

Ihmisen mieltä kuvataan usein talosymboliikalla. Se ei mielestäni oli kovin kaukaa haettua, sillä voihan kotikin olla heijastus henkilön mielentilasta. Siinä missä mielen kellareissa saattaa piillä luurankoja, voi likaa löytyä samalla mitalla ihan konkreettisenkin kellarikopin uumenista. Viime aikoina mediassa on mainittu useampaan otteeseen ”kotihäpeä”, eli kokemus siitä, että oma koti on niin karsea läävä, ettei sinne […]

    ”Ulkopuolisuus on viime kädessä meitä kaikkia yhdistävä kokemus, joka kertoo ihmisen tarpeesta yhteyteen.”, kirjoittaa aihetta niin ammatillisesta kuin omakohtaisestakin näkökulmasta pohtinut psykoterapeutti Emilia Kujala. Herkkänä tyyppinä koen katkokset yhteydessä erityisen kivuliaina, ja siksi en helposti yhteyttä etsimään hakeudukaan. On suorastaan väkivaltainen kokemus, kun tovin vallinnut henkinen liittyminen toiseen ihmiseen katkeaa ja yhteinen ymmärrys […]

Suurella osalla on mielikuva siitä, minkälaisen tulevaisuuden haluaisi, jos saisi valita. Usein ajatukseen liittyy jossittelua aiemmista, ehkä vääriksi koetuista valinnoista tai pientä katkeruutta siitä kokemuksesta, ettei valinnanvaraa tai – mahdollisuutta ollut. Kiistaton tosiasia (”de facto”, kuten superärsyttävä tyyppi eräässä paltsussa toisteli) taitaa olla, että enemmän tulee kaduttua niitä tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä. Huonoksi osoittautuneista valinnoistakin […]

Yläasteella luokallani oli kourallinen tyttöjä, joiden lempihuvia oli muun henkisen ja fyysisen väkivallan ohella toisten puheen, ilmeiden ja eleiden matkiminen. Eräänä päivänä he viettivät opettajaa odotellessa aikaa pilkaten luokkatoveriensa nauruääniä. Vaikka olin yleensä heidän lempparikohteensa, pääsin sillä erää pälkähästä sillä, että tytöt totesivat etteivät voi matkia nauruani, koska en naura ikinä. Toteamuksessa oli totta enemmänkin […]

  Katson kukkulan laelta kaukaisuudessa siintäviä peltoja ja metsäkaistaleita sekä pientä lampea, josta kuuluu lintujen soraääninen konsertti- tämä taitaa olla se kuuluisa ”näköalapaikka”, josta rekryilmoituksissa puhutaan. Olen pyöräillyt jo hyvän tovin kankealla miesten pyörällä, asfaltti höyryää ja paitani on selästä kostea. Ensimmäiset pari kilometriä kulkivat kankeasti, vaivalloiset polkaisut veivät halki synkän risukon, ja tien laidoilla […]