Tag: ruoka

Minulla oli tässä hiljattain lounastapaaminen erään henkilön kanssa. Kyseessä oli tukevasti aikuisiässä oleva tyyppi, jolla ei ollut ainakaan mitään näkyviä rajoitteita. Edeltävä disclaimer siitä syystä, että aion morkata hänen ruokatapojaan. Kukapa meistä ei joskus söisi sipsejä sohvalla pyyhkien käsiä housuihinsa, tai itkumättäisi jäätelöä suoraan purkista sillä vauhdilla että sulanut jätski valuu ympäri naamaa ja rinnuksia. […]

nautinto Voimakas mielihyvä. Esimerkiksi: Aistillinen, esteettinen nautinto. Kulinaariset nautinnot. Sukupuolinen nautinto. Taide-, lukunautinto. Etsiä nautintoa. Tytön kosketus tuotti hänelle suurta nautintoa. Heidän peliään katseli nautinnokseen, oli nautinto katsella heidän peliään. ”Ihmisethän elävät nautinnolle!”, hihkaisi viehko leidioletettu Netflix-sarjassa Naisen nautinto. Tutkijoiden mukaan suurimmat nautinnon hetket liittyvät kyllä joko suoraan tai välillisesti evoluution kannalta oleellisiin peruskysymyksiin, lisääntymiseen ja […]

Näinä aikoina (ja muutenkin) on turha nillittää ruuasta, mutta koska kaipaan arkeeni hömppää ja turhanpäiväisiä pohdintoja, paneudun tällä kertaa kotikaupunkini lounastarjontaan. Kipitän kiltisti e-passilla pakoon toimiston tunkkaista kahvihuonetta harva se päivä, ja yleensä lounas menee suht sujuvasti alaskin, vaikka mitään gourmetia ei ole työpäivän lomaan tarjolla. Vaikka tuppukylässä työskentelenkin, on keskustan liepeillä kuitenkin kohtuu monta […]

Minulla oli vuosia sitten ilo ja kunnia toimia erään karismaattisen miehen henkilökohtaisena avustajana. Erinäisten surkeiden sattumusten sarjan vuoksi hänen alaraajansa ja toinen kätensä olivat halvaantuneet, ja herra kulki sähköpyörätuolilla. Vammautumisen seurauksena miehen pitkä parisuhde oli päättynyt, ja hän asui yksin palvelutaloasunnossa. Tilanteen aiheuttama masennus oli saanut miehen turvautumaan päihteisiin, mutta tissuttelustaan huolimatta hänen aikaisempi elämänsä […]

Koska epämukavuusalue on elämäntaito-oppaiden mukaan place to be, suunnataan sinne! Joulu ei ole minulla kovinkaan paljolti mielellä eikä kielellä, mutta ajattelin ihan muina grincheinä vastailla blogeissa kiertäneeseen kyselyyn. Missä vietät joulua? Menen aatoksi maalle : Puusauna, pimeys ja hiljaisuus, kyllä kiitos. Ajoissa vai viime tipassa? Ai missä? Joulu tulee ilman minuakin. En hanki lahjoja enkä […]

Nautimme Rakkautta ja anarkiaa leffojen muodossa – arjessa kun kumpikin tunnustaa ja tunnistaa kyseisten elementtien olevan tällä hetkellä kovin vähissä. Elokuvissa ihmetellään uskonnollista agendaa ja koetaan kauhun hetkiä kasarikampaamossa. Rainat menevät hyvin alas irtokarkkien muodossa, ja illalla siirrymme nauttimaan pitsaa ja juoruja Kallion kulmille. Talon viini vapauttaa kielen kantoja liikaakin, tulee ripittäydyttyä tarpeettoman paljon puolitutulle. Ravintolan kakofonia ja ärsykemäärä saa uupumaan jo ennen puolta yötä, energia on korona-aikojen jälkeen vähissä.

Päivän teksti: Päivän piristys: Päivän taidetuokio: Päivän ateria: Päivän tunnetila: Päivän  työteemat : Päivän duunimuki: Päivän biisi:

♣ ”Syksy saa, minä en.” ”Järki lähti muuttolintujen matkaan!” Syksyn saapumisen huomaa paitsi koleasta tuulesta, myös alakuloisista ja -tyylisistä viesteistä tuttavilta. Siinä missä kesä oli paahtavan kuuma, syksy saapui aikaisin ja on huitaissut kostealla kourallaan kaikki kukat kumoon. Aamuisin sataa vaakasuoraan, mutta iltapäivällä vastassa saattaa olla tyystin toinen keli. Äkillinen matalapaine vetää mielenkin matalaksi ja […]

” . . . Kurkotan kohti Nokiaa ku Batistinin hiha osuu Tabasco-pulloon, mikä osuu Pentikin kulhoon, mikä osuu viinilasiin, mikä kuuluu Iittalan mallistoon. Puolimakee Chenet lentää kaaressa, hajoten ilmassa tuhansiksi pisaroiksi, jotka tippuu ja imeytyy luonnonvalkeelle pikkutakilleni.” Soossit rinnuksilla, keitot reisillä – you name it. Vaihdan vaatteita useamman kerran päivässä ihan vain siitä syystä, että […]

Olen silleen sentimentaalinen, että minua liikuttavat ihmisten pyrkimykset tehdä pyytetöntä hyvää. Eniten koskettaa se, kun joku on ääni sellaisille, joilla sitä ei ole.  Mannerin jalanjäljissä En ole vegaani, mutta voin silti vähän vilkaista. Nyt kun eläinten puolestapuhujan, upean runoilija Eeva-Liisa Mannerin syntymästä on 100 vuotta, ja Helsingin kaduilla laukkaa susi, jonka turvaan pääsyä olen toivonut […]