”Half” hairdresser
Olin tänään asioimassa kaupungilla ja törmäsin kahteen suloiseen otukseen! kaksi pientä chihuahuaa jotka tärisivät kylmyydestä ja vinkuivat, en voinut olla jäämättä niiden luokse. Paijailin, rapsutin ja molemmat hyppivät syliin. Katsoivat niin surkeella katseellaan, murruin tuosta näystä! Olisin halunnut ottaa ne kainaloon ja tuoda kotiin lämpimän viltin alle! Kymmenisen minuutin kuluttua omistaja saapui paikalle , pienen small-talkin jälkeen lähdin kotiin ja kissamme oli ihan ihmeissään hajusta kun annoin hänen haistella kättäni kotiin saavuttuani.
Olen aina ollut täysin kissa-ihminen ja pelännyt koiria koosta riippumatta. Ei ole koskaan sattunut mitään mutta tää koirapelko on ollut mulla ihan nuoresta asti ja vaikeuttanut paljon elämää. Monilla kavereilla on koiria ja vaikka oon esimerkiksi joidenkin kanssa ollut tekemisissä pennusta lähtien niin ei ole auttanut. Lause mitä kuulee usein; ”Meidän remu on niin kiltti ettei se tekisi pahaa kärpäsellekkään!”. Joo.. uskon sen mutta se ei silti muuta pelkoani ja tietoa siitä miten arvaamattomia jotkut koirat osaavat olla. Mutta kyllä ne suloisia on ja monen ihmisen suurin rakkaus.
Oon viimepäivinä tai oikeestaan kuukausina miettinyt työasioitten keskellä josko olisi intoa lähteä takaisin koulun penkille. Mulla olisi suorittamatta parturi/kampaajan ammatista 1,5 vuotta joka ei olisi paha ollenkaan. Aikoinaan jäi kesken kun oli mukamas liian kiire töihin. Vaikka lapsesta asti ollut unelma-ammatti ja nautin täysin koko hetkestä mitä koulussa kerkesin olemaan! Muistan niin elävästi sen kaiken, ensimmäiset haudehoidot, ensimmäiset värjäykset ja leikkaukset ja ensimmäiset asiakkaat! Se oli jännittävää. Hiukset on aina ollut mulle tosi iso juttu, jos ne ei oo kunnossa mikään ei oo kunnossa. Jos pitää valita, laittaako hiukset vai meikin niin hiukset. Ehdottomasti. Niiden kanssa teenkin päivittäin sen isoimman työn ja siksi mua saakin aina odottaa. Kaduilla kiinnitän vieläkin ensimmäiseksi huomion usein ihmisten hiuksiin! Harmittaa, kun en ole yli viiteen vuoteen pahemmin muille suostunut mitään tekemään, siinä lopussa ennen lopettamista mulle iski kamala epävarmuus ja pelko ”jos pilaankin jonkun hiukset, jos en osaakkaan”. Oon jälkeenpäin jutellut monien kampaajien kanssa ja kaikki sanoo että varmaan jokaiselle on tuo hetki tullut vastaan mutta siksihän siellä koulussa ollaan että me opitaan! Asiakkaat ovat kyllä hyvin tietoisia siitä mihin tulevat.. Niinhän se on.
Kosmetologin koulutus olisi myös mieleen, kauneudenhoitoala on ehdottomasti se mun juttu! Asiakaspalvelutyö. <3
Mutta huomenna on vihdoin keskiviikko, mieheni syntymäpäivä! Aamusta asti luvassa hemmottelua ja suunnitelmissa olisi lähteä Lahteen syömään, onko teillä hyviä vinkkejä ravintoloista? Molemmat ollaan Lahdessa pyöritty jonkinverran muttei kuitenkaan niin paljon että tunnettaisiin mitään Abc:tä ihmeellisempää syömispaikkaa. Täältä sinne on vähän päälle 80 kilometriä, kivaa päästä välillä muualle. Ollaan molemmat sitä mieltä, että jos joskus nykyiseltä paikkakunnalta johonkin muutettaisiin se olisi lahti! Mullakin olisi paljon helpompi toimia asiakaspalvelutyössä kun ei kauheen hyvin luonnistu tuo ruotsinkieli. 😉
Hyvää tiistaipäivää kaikille!
<3: Rosanna