Just so tired right now.

  Edessäni on kahvikuppi täynnä kuumaa kahvia, tuijotan tyhjyyteen. En ole huomannut kahvin keittoa, hampaiden pesua, pukemista tai vitamiinien ottoa ollenkaan. Olen vielä täysin unessa vaikkakin hereillä. Teen aamun rutiiniasiat täysin kooman vallassa, yöllä ei tullut uni ei sitten millään. Naamakin on kasteltu kylmällä vedellä mutta mikään ei tunnu auttavan ja tunnin päästä olisi lähtö hammaslääkäriin hoitamaan väliaikainen paikka normaaliin ja sieltä kaupungille muiden asioiden hoitoon. Tunnen kooman lisäksi yhden tunteen, kylmyys! Jäätävän kylmä.

Ulkona oli tullut yöllä lunta sen verran että yksi iso katto on ikkunasta katsottuna valkoinen, muualta se on jo kadonnut. Ei ole vielä kertaakaan pysynyt tuntia kauempaa maassa täällä etelä-suomen pikkuisessa kaupungissa. Vähän päälle kuukausi jouluaattoon, odotan innolla sitä rauhan aikaa. Nyt on joka päivälle melkeimpä jotakin ohjelmaa ja hirveä hulabaloo kokoajan. Jouluna saa vain _olla_ rakkaiden kanssa ja nauttia, unohtaa kaikki huolet. Jouluruokakin on ihan parasta, tosin pelkään jo nyt sitä ähkyä! Pitää yrittää syödä sitten hillitysti ja loppuvuodesta vetää rajut treenit.

Huomenna heti aamusta salille hikoilemaan, se on paras tapa herätä uuteen päivään. Illalla sitten kaverin kanssa kahville ja meillä on miehenikanssa meidän saunavuorokin. Lauantaina kahden kaverin synttärit! Ensiviikolla on muuten miehenikin syntymäpäivä, vien hänet ainakin syömään mutten ole keksinyt vielä oikein mitään omaperäistä lahjaa, olen niin huono näissä lahja-asioissa joka ikinen vuosi. Ja tiedän että on ehkä vähän vaikeaa antaa vinkkejä kun ei tunne ihmistä mutta anything? Mitä just sä oot antanut lahjaksi miehellesi, veljellesi, kaverillesi tms?

Hyvää torstaita kaikille. <3

vasynyt.jpg

 

Suhteet Oma elämä

Ihmissuhteet

Elämän perusosa on ihmissuhteet, toisilla ne kuitenkin vaihtelee iän myötä enemmän kuin toisilla. Nuorempana olin todella ujo, omistin kyllä kavereita vaikka se ei aina esimerkiksi koulussa näkynyt. Eniten elämässäni ihmisiä on varmaan ollut silloin kun olin 17-vuotias. Minulla oli joka ikinen viikonpäivä sekä viikonloput aina buukattu täyteen, joka alkoi ahdistaa lopulta. Erosin 19-vuotiaana ensimmäisestä kunnon parisuhteestani joka kesti viisi vuotta. Pitkä aina nuorelle. Menojalka vipatti kuitenkin vielä vuoden verran siitä kunnes muutin pois kotoa, silloin alkoi pikkuhiljaa tuo touhu tuntumaan liian raskaalta. Töitä, ystäviä, töitä, ystäviä, viikonloput baarissa. Aina puhelin soi ja en uskaltanut/halunnut koskaan sanoa ei vaan lupauduin aina joka paikkaan jaksamisestani huolimatta. Tapasin 2011 loppuvuodesta nykyisen mieheni josta meni puolisen vuotta että muutettiin epävirallisesti yhteen. Silloin se rauhottuminen viimeistään alkoi ja samalla elämästäni alkoi katoamaan paljon ihmisiä. Katoaminen jatkuu edelleen. Joko toiset vakiintuvat, muuttavat muualle tai sitten minua erityisesti  ärsyttävä ja ihmetyttävä syy; minä olen vakiintunut. Vakiintunut, rauhoittunut ja aikuistunut. Vietän mielummin perjantai illan kotona kuin römyämässä baarissa. En jaksa aina olla näkemässä kaikkia kun he sitä tahtovat. Tänävuonna olen menettänyt kaksi lapsuuden ystävääni. Olemme sopineet kahvitteluhetkiä mutta liian usein jommallekummalle onkin tullut este. Useammin voisin sanoa että minua on pyydetty näkemään alkoholin merkeissä. Olen juuri tänävuonna taistellut kroonisen migreenin kanssa jonka takia myöskään ei alkoholilla läträäminen ole kiinnostanut pahemmin, päätä on särkenyt jo tarpeeksi ilman krapulaa. Tiedän, että olen tänävuonna sanonut liian usein ”Pää on kipeä, en pysty lähtemään mihinkään”. Mutta se on totuus. Ja se on suurin syy miksi menetin nämä ystävät. Olen myös tosiaan kuullut paljon puheita miten vietän liikaa aikaa mieheni kanssa. Ymmärtäisin jos feidaisin jatkuvasti kavereita hänen takiaan mutta ei asiat niin kuitenkaan ole. Rakastan vain olla kotona edes yhden tai kaksi kokonaista päivää viikossa ja minulla on mieheni kanssa yhteinen intohimo; urheilu. Johon tietenkin menee aikaa. Välillä yhdessä välillä erikseen. Tämä on asia mihin olen käyttänyt aivan liikaa päätäni, stressannut tätä jatkuvasti eikä loppua näy. MUTTA onneksi elämästäni löytyy edelleen ihmisiä, ystäviä jotka ymmärtävät. Olen onnellinen heistä <3 

todellinen_ystava.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe