Olen ihan pienestä pitäen halunnut koiran ja meillä olikin kotona kultaisennoutaja Tiko. Tiko kuitenkin kuoli minun ollessa yhdeksänvuotias. Ajattelin aina hankkivani kultaisennoutajan ja tutustuttuani Connyyn, hän kertoi myös haluavansa kultaisennoutajan. Päätimme hankkia koiran sitten vasta, kun muutamme yhteen. Muutimme joulukuussa 2018 Turkuun rivitaloon. Aika moni asia muuttui, joten emme heti puhuneet koirasta. Muistaakseni helmikuussa ollessamme Connyn isovanhemmilla puhuimme koiran hankkimisesta, sillä selasimme siellä sellaista koirakirjaa. En kuitenkaan halunnut ekaksi koiraksi isoa koiraan, vaikka olin ennen haaveillut kultaisestanoutajasta. Conny halusi ison koiran ja minä pienen. Pääsimme komromissiin ja päätimme ottaa keskikokoisen koiran. Halusimme leikkisän, keskikokoisen ja seurallisen koiran.

Olen aina pitänyt valkoisia koiria kauniina ja löysinkin selatessani niitä sopivan kokoisan koiran, jonka kerrottiin olevan seurallinen. Näyttäessäni kuvaa koirasta, Connykin ihastui siihen heti. Katsoimme yhdessä Youtubesta videoita japaninpystykorva koirista ja selvitimme, mistä kenneleistä niitä saisi. Löysimme yhden kennelin ja laitoimme sinne viestiä. Sieltä luvattiin, että saisimme tulla katsomaan naaras pentua. Halusin uros koiran, mutta ajattelin naaraankin käyvän. Mietimme jo saunassa nimiäkin ja päädyimme Ninniin. Juttelimme tästä kyseisestä kennelistä yhden tuttumme kanssa ja hän kertoi sen olevan huono paikka, joten jouduimme perumaan sinne menon.

Olimme tosi pettyneitä, sillä olimme odottaneet kovasti pennun tapaamista. Onneksemme ei mennyt kauaakaan, kun löysimme uuden paikan, jonne laitoimme viestiä. Sieltä soitettiin meille, että kaikki pennut ovat varattuja. Yksi perhe oli kuitenkin ilmoittanut, että heidän lapsensa saattaa olla allerginen koiralle ja toinen perhe ei ollu täysin varma valinnastaa. Meillä oli siis mahdollisuus saada pentu sieltä.

Saimme hyviä uutisia maaliskuussa, kun meille soitettiin, että yksi perheistä ei otakaan koiraa. Joten sovimme tulevamme katsomaan koiraa Joensuuhun huhtikuun yhdeksäs päivä.

Kävimme ostamassa koiralle tarvikkeita ja leluja, varasimme hotellin Joensuusta ja päätimme, että koiran nimeksi tulisi Nuutti. Lähdimme ajamaan Joensuuhun, johon ajaa täältä noin seitsemän tuntia. Matka meni yllättävän nopeasti. Päästyämme hotellille kävimme ulkona syömässä ja menimme sitten takaisin hotellille nukkumaan. Aamulla söimme hotellilla aamupalan ja lähdimme ajamaan Nuutin kasvattiperheen luokse. Jännitti niin paljon ja odotimme jo kovasti Nuutin näkemistä.

Päästyämme sisään Nuutti juoksi luoksemme tervehtimään. Hän oli niin suloinen ja kaunis. Tervehdimme Nuuttia ja perheen kahta muuta aikuista koiraa. Toinen niistä oli Nuutin äiti. Minua jännitti, että saisimmeko hänet. Menimme istumaan pöydän ääreen ja täyttämään papereita. Perhe oli todella mukava ja he antoivat Nuutille mukaan leluja, ruokakulhon, ruokaa, peiton ja repun, mihin edelleen pakkaamme Nuutin tavarat, kun lähdemme jonnekin kylään. Kannoimme Nuutin autoon ja olimme niin iloisia hänestä ja olemme tietysti vieläkin. Päivääkään en ole katunut ja Nuutti on yksi parhaista asioistani elämässäni.

Autossa hän itki, joka oli sydäntä särkevää. Sain pennun kuitenkin rauhoittumaan, kun pidin häntä sylissä. Ajamatka meni tosi nopeasti ja kotiin tullessamme leikimme Nuutin kanssa ja näytimme hänelle hänen petinsä. Nukuimme alakerrassa Nuutin lähellä, sillä pentua ei saa heti jättää yksin.

Nuutti täytti pari päivää sitten kaksi ja on todella ihana, leikkisä ja seurallinen koira.

-Rose