On olemassa ihmisiä joiden kohdalla kaikki ei aina ”mene niin kuin Strömsössä” on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Minä lukeudun näihin ihmisiin joille aina sattuu ja tapahtuu, ja väärinymmärrykset täyttävät elämäni ja aiheuttavat monia hauskoja kommervenkkeja.

Tämän päivän kruunasi kohtaaminen neuvolalääkärin kanssa. Meidän neuvolalääkäri on hivenen sykettä nostattava näky ja katsetta on vaikea laskea saatika hillitä tyhjää tuijotusta joka koostuu hintsasta mielikuvituksen tuottamaa hallusinaatiota. Tuo kreikkalaisen Davidin patsaan vartalon omaava lääkäri omaa myös aika pehmeän, mutta samalla matalan äänen. Joten soppa aina valmis. Jo ennen käyntiä. Raskaushormonit ovat jo valmiiksi saaneet pään sekaisin, aivokemia koostuu lähinnä teinitytön salaisista unelmista, mutta kroppa pelaa kuin kellä tahansa kolmekymppisellä tiineellä naisella; moottori käynnistyy ja yskiä ei uskalla, ei tiedä mikä kostuu ja mistä syystä.

Tänään ohjelmanumerossa oli tietysti alakerran tarkastus; varsinkin reilu kuukausi sitten murtuneen häntäluun tilanteen arviointi oli listalla. Tämähän jännitti jo etukäteen. Shit. Jännittänyt jo kuukauden! Eipä siinä sen kummempia ollut mutta tilanne itsessään alkoi saamaan aika koomisia ulottuvuuksia. Siinä kun tuo fyysiseksi jumalkuvaksi veistelty lääkäri oli sormia myöden syvällä anuksessani sekä paineli häpyluuta, ja alkoi tiedustelemaan seksistä, en ollut ihan varma puhutaanko tässä nyt ykkösen vai kakkosen käytöstä ja millä tavoin, en voinut kuin vastata; ”Ei sitä paljoa ole ollut.” Kohtelias lääkärisetä toki korjasi tiedustelevansa tuottaako yhdyntä kipua. Edelleen hieman epävarmana, että minkähänlaisesta suorituksista tässä puhutaan ettei vaan lääkärisetä ymmärrä väärin, totesin ettei yhdyntä ole tuottanut kipua ja toivotaan että oltiin samalla aaltopituudella keskustelussamme. Lopuksi lisäsi vielä että varovaisuutta tulisi harrastaa erityisesti nyt loppuraskauden ajan. Jep jep. Toivotaan, että kehoitus koski sitä tavallista ähinän ja puhinan aiheuttavaa lähetyssaarnaajaa, sillä eihän kenenkään sovi luulla, että häntäluun murtuma ja yhdyntä on liittynyt toisiinsa ja vaatisi näin ollen lisävaroittelua, sillä anustani ei käytetä. Piste.

Kuis muilla? Mukavia tarinoita Strömsön hetkiltä jaettavaksi?

Tässä kun vielä kaksi kuukautta aikaa laskettuun ja elämän loputtua töiden päättyessä, ei ole ollut muuta tehtävää kuin miettiä et mitenkäs sitä sitten synnyttäisi. Mulla on takana kaksi HYVIN erilaista synnytystä, toinen oli aivan kamala, v*ttua ja perseä repivä käynnistetty synnytys josta varmasti jäi traumat vauvalle ja itselle. Toinen taasen oli tällainen lempeä, voimaannuttava ja ah, aivan täydellinen aktiivinen synnytys. Toki seuraavaa synnytystä varten olen tilannut tämän synnytyksen nro.2. Ja ehkä tällä kertaa en istu neljää tuntia vessassa luullen että on noro iskenyt kesken loppuraskauden. Kyllä. Neljä tuntia paskalla, paskomatta MITÄÄN, en siis tunnistanut synnytyssupistuksiksi. Oli se silti tehokasta pukaamista ja kramppaamista, koska synnärille saapuessa olin jo 6cm auki. Onneks soitin synnärille ja kätilöt käskytti paikalle, voipi olla että kakkonen olis päätynyt kakkoseks Idon posliineihin.

Mutta se siitä tarinasta. Palataan asiaan. Synnytys. Kovia odotuksia ja toiveita sen suhteen, edellisestä kerrasta on kuitenkin jo se yli 8 vuotta aikaa. Ja yhtään ei helpota tuskaa, että synnytysvalmennukset neuvolan ja synnytyssairaalan puolelta peruttu. Joten internet, HERE I COME!

Luonnollinen synnytys, aktiivinen synnytys, lääkkeetön synnytys..Niin paljon kaikkia erilaisia termejä joita käytetään monesti sekaisin. Luonnollinen synnytys tarkoittaa synnytystä ilman lääkkeitä ja toimenpiteitä. Aktiivinen synnytys taas viittaa ennemminkin synnytystapaan – synnytys pyritään hoitamaan usein pystyasennossa tai muussa suotuisassa asennossa kuunnellen omaa kehoa ja sen antamia merkkejä.

”Aktiivinen synnytys on käsitteenä laajempi kuin luonnollinen tai luonnonmukainen synnytys, eikä se sulje pois lääkkeellistä kivunlievitystä tai muita interventioita, kuten usein kuvitellaan. Aktiivisessa synnytyksessä nainen on aktiivinen toimija, häntä ja hänen toiveitaan kuunnellaan ja kunnioitetaan ja hänen kehonsa asiantuntijuuteen luotetaan. Aktiivisessa synnytyksessä pyritään puuttumaan synnytyksen kulkuun mahdollisimman vähän ja tarpeettomia hoitotoimenpiteitä vältetään.” Lähde: https://aktiivinensynnytys.fi/tietoa/aktiivinen-synnytys/

Sen tiedän, että veteen haluaisin. Vesi toimii rentouttajana, ai että kun kelluttaa niin liitoskivut ja kaik unohtuu!(mukamas) Ja onhan kuulemma vedellä suotuisa vaikutus paikkojen venymiseen ja pehmentämiseen, kuulemma pienentää repeytymisen mahdollisuutta. Ja ainahan toosaa ja välilihaa voi raskauden aikana jo alkaa hieromaan sekä rasvailemaan öljyllä. Kuulemma auttanee. Tässä oliskin taas miehelle hommaa, joka ilta alkaa hieromaan välilihaan Ceridalia ja harjoittelemaan kanssani synnytyslauluja! Samalla voitais miettiä niitä orgasmeja. Nekin sopii kuvioon oikein hyvin.

Oksitosiini on yksi tärkeimmistä hormooneista, joita nainen tarvitsee synnytyksen aikana. Oksitosiini on se ns. hyvä olo hormooni ja oksitosiinilla on tärkeä tehtävä huolehtia kohdun supistumisesta synnytyksen aikana. Oksitosiinia erittyy mm. hyväillessä, suudellessa ja seksin aikana. Varsinkin se The Kliimaksi saa aikaan aikamoisen oksitosiiniryöpyn! Mutta orgasmit ei ehkä ole tavoitteena nyt tässä synnytyksessä, tosin, tiesitkö että on täysin normaalia saada orgasmi synnytyksen aikana! Jopa yhtä normaalia kuin ne paskat ennen vauvan pungertamista!

Mun tavoitteena, JOS, synnytys käynnistyy luonnollisesti, on vastaanottaa mieheltä vaan rakkautta. Kynttiläillallinen, silityksiä, hierontaa, suukkoja ja NÄNNISTIMULOINTIA! Kauniita rakkausrunojakin toi vois kuiskutella korvaani..mm..tämä on suunnitelma. Ja oksitosiiniryöpystä siis nauttien 😉

Pääasia olisi ehkä henkisesti valmistautua, että luottaa siihen mitä tulee ja ottaa kaiken vastaan avoimin mielin. Synnärillä on kumminkin ammattilaiset paikalla, ja siellä keinotekoisten loistevaloputkien seassa osais luottaa heidän ammattitaitoonsa. Kaikki voi mennä tasan omien suunnitelmien ja odotuksien mukaan. Tai sit kaik voi mennä täysin päinvastoin. Kaikkeen olisi ehkä hyvä valmistautua.

Ja varsinkin ensisynnyttäjille suosittelen, että kyselee niitä synnytyskokemuksia tutuilta, lukee netistä eri kivunlievitysvaihtoehdoista ja neuvolasta/synnäriltä. Perehtyy. Varsinkin jos pelkää ja jännittää, niin helpottaa kun tiedollisella tasolla ymmärtää miten keho toimii ja miten eri kivunlievitysmenetelmät toimii. Ja se mikä toimi toisella, ei välttämättä toimi toisella. Luota itseesi ja ole itsellesi armollinen, jopa synnytyksen tohinassa.

Ihan yhtä oikein on kirjottaa raskausaikana kymmenenkin eri synnytystoivelistaa, kuin muuttaa mieltänsä The Hetken koittaessa. Itsekin ensimmäisestä synnytyksestä haaveilin täysin luomua lääkkeetöntä synnytystä, kuitenkin päädyin kaksin käsin vetämään kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja rageemaan ”MISSÄ SE ANESTESIALÄÄKÄRI VIIPYY?!?”.

Mutta tässä tämä tällä kertaa. Aiheeseen palaan varmaan vielä monen monta kertaa. Odottelemisiin!