Groomaamisesta – you are not like other girls ja muita valheita

…joita meille kerrottiin, kun olimme nuoria

Hävettää edes kirjoittaa tätä, mutta toisaalta en ole asiaan syyllinen. Ainoa rikokseni oli päätön ihastuminen ihmiseen, joka huijasi minua.

Olin eilispäivän vanha, kun muistin yhtäkkiä toisen poikaystäväni. Tapasimme, tutustuimme, ihastuimme (tai niin kuvittelin) ja elimme hienoa elämää kokonaista

kolme

viikkoa

jos mukaan laskee ensimmäisen viikonlopun, jonka päätteeksi hän jätti minut. Hän otti minut takaisin viikon päästä perjantaina. Mutta pahinta oli se syyllistyksen ja suoranaisen groomaamisen määrä, mikä tuntui olevan lähipiiristä aivan normaalia. Kenenkään mielestä lähes täysi-ikäisen miehen kiinnostus 14-vuotiasta kohtaan ei ollut mitenkään outoa.

”Olet kypsä ikäiseksi”, ”Et ole niin kuin muut tytöt” ja ”Viehätyn ikäistään fiksummista tytöistä”

”Et ole samanlainen kuin muut”

Olin 14, kokematon, nuori ja sinisilmäinen, kun tapasin Klopin. En lähtökohtaisesti ollut kiinnostunut hänestä, mutta hän ei antanut periksi. Kaduttaa edelleen, etten vain kävellyt ohi, niin kuin se kuuluisa vaisto ensin kehotti, vaan jäin seuraamaan mitä tuleman pitää. Ei olisi kannattanut, mutta se on sitä kuuluisaa jälkiviisautta.

Nukkavieruun alkuasenteeseeni vaikutti sekin, että Kloppi oli minua hieman vanhempi, ei liikaa, mutta riittävästi. Kloppia itseään asia ei tuntunut haittaavan.

Rantanttaa, jos alkuhankaluuksista päästiin, niin viikonloppu sujui siivillä jossain pinkissä kuplassa, jota voisi kuvailla saippuakupliksi, sateenkaariksi ja blabla. Olin erityislaatuinen, en ollut kuin muut tytöt, olin ikäistäni kypsempi. Mutta jo maanantai-iltana hän kävi värjäämässä sen kaiken pinkin ruskeaksi, haisevaksi läjäksi syyllistyksen saattelemana.

Ensin perjantaina ajattelin, että se juttu jää yhden illan hölmöilyksi. Sitten hän soitti minulle lauantaina. Ja taas uudelleen maanantaina, kun istuin pizzeriassa kavereiden kanssa. Sanoin kavereille, että luulin sen jääneen viikonloppuun.

FastForfard>

Hän tuli luokseni muiden kavereitteni mukana maanantai-iltana. En voinut päätellä mistään, mitä tuleman pitää. Hengailimme siinä pienessä huoneessamme porukalla aivan normaalisti. Radio pauhasi, vertailimme soittoääniä, olimme pinkkiä kuplaa kaikki parit keskenämme. Mikään sen pojanklopin käytöksessä ei antanut viitteitä millaisen pommin hän heittää heti kavereiden lähdettyä, koska hän käyttäytyi kuin kuka tahansa ihastunut kakara. Hän iski vasta, kun muut olivat lähteneet.

Se täysikäännös tuli aivan puskista tai ei sekään, vaan lähinnä se, miten hän teki sen. Aluksi katselin tyypin ilmeitä. Hän oikeasti yritti näyttää surulliselta väännellessään naamaansa. Vihdoin hän sai sanottua, ettei tästä tulisi mitään, koska ”ikäeromme on niin valtava.”Hän oli siis 16, ja olin ”vasta” 14. Vaakakupissa painoi kauheasti se, että hän on täyttämässä 17 ihan pian ja se on sen vuoksi noloa olla jonkun 14-vuotiaan kanssa.

Olin ennakoinut pahaa, koska aiemmin päivällä olin nähnyt hänet koulumme pihalla. Ihmettelin mitä Kloppi siellä teki, koska hän ei ollut ilmoittanut tulostaan mitään, eikä hän myöskään tullut etsimään minua. Samassa kun sain häneen pihan yli katsekontaktin, niin hän suhtautui minuun kuin olisin ollut ilmaa. Katsoin, kun hän painoi kypärän päähänsä ja ajoi äkkiä pois, kun yritin vilkuttaa hänelle epävarmasti. En ollut niin tyhmä, että olisin laittanut perään viestiä.  

Kun hän pääsi naamanvääntelystään ja surullisen esittämisestä yli (silmien räpyttelyä nopeasti, häntä selkeästi harmitti kun kyyneleitä ei vain tullut). Ensin kuulin korupuheet, mutta sitten hän pamautti, miten minun pitäisi etsiä ikäistäni seuraa eikä yrittää saalistaa hänen ikäisiään miehiä. Hän siis aivan raivoissaan tilitti, miten tällainen liian nuorten kanssa seurustelu ei ole mitenkään tyylikästä, häntä nolottaa MUTTA SINUN PITÄISI TAJUTA ETSIÄ IKÄISTÄSI SEURAA. Hän siis syytti minua siitä, että tässä oltiin, hän ei voinut itselleen mitään.

Nyt tiedän, että tämä on sitä kuuluisaa groomailua. Ehkä?

Tuli mieleen Meryl Streepin ja Goldie Hawnin Kuolema pukee häntä -leffa, jossa nuori mies käski liian innokasta vanhempaa naista keskittymään ikäisiinsä. Tällä kertaa Merylin tilalla oli 14-vuotias teinityttö, mutta nuoren lihaksikkaan miehen tilalla oli 16-vuotias pentu, joka tosissaan paukutti päätään aiheesta mistä ei ollut varaa sanoa mitään.

Hän oli aivan tosissaan, ja vielä mietti siinä ääneen, kannattiko minun ylipäätään seurustella kenenkään kanssa, kun olin niin nuori (ja tyhmä).

”Kasva rauhassa”, tyyppi päätti ylimielisen palopuheensa.

Nauraisin jos kuulisin tuon nyt. Hän sai sen kuulostamaan siltä, että meistä voisi tulla jotain, jos en olisi niin kamalan nuori. Hän oli kuulemma yrittänyt, jos minusta paljastuisikin vähän kypsempi puoli, mutta turhaan.

Nyt tarinaa värittää jälkiviisaus ja aikuisen näkökulma, mutta senhetkinen ihminen suhtautui asiaan huumorin sijaan järkytyksellä ja hämmennyksellä. Rehellisesti: olin aivan hämilläni siitä, miten joku voi esittää niin ihastunutta, mutta kuitenkin seuraavassa sivulauseessa heittää aivan toisen vaihteen päälle. Sen lisäksi olin murtunut ja rikki, koska tuntuuhan tuollainen kamalalta semminkin, että tuo oli jokseenkin halpamaista käytöstä.

Kloppi yritti jättää vielä option auki. Hän nimittäin sanoi ennen lähtöään kotiovillani, miten voisi jatkaa kanssani seurustelua ”joskus myöhemmin jos osoitan kypsymisen merkkejä”.

Nyt ajateltuna: STUNTTI SEIS JA TAKAISIN KOTIIN KASVAMAAN ja nyt en puhu sille aivan ulalla olleelle tytölle vaan tuolle kundille.

Dooming > grooming

En tiedä, voiko alaikäisen tekemää laskea groomaamiseksi. Minä tyhmä uskoin Kloppia ja olin aivan rikki ja hylätty (nyt mietittynä aivan turhaan). Entisestään heikko itsetunto mureni entisestään ja syyttelin itseäni miksi en ole kauniimpi, kypsempi, parempi ja mitä näitä keloja nyt on.

Mutten ollut ainoa, jonka Kloppi oli väen väkisin ensin piirittänyt ja myöhemmin jättänyt ikäeroon vedoten. Aiempi uhri oli rinnakkaisluokkalainen tyttö, jonka kanssa meillä oli paljonkin yhteistä: näytimme jopa nuoremmilta kuin 14-vuotiailta, olimme hoikkia kuin pajut ja molemmilla oli muuhun porukkaan nähden hirveän pitkät hiukset. Muita yhteneväisyyksiä ei sitten ollutkaan ellei listalle lisää vielä Kloppia.

Klopin toimintatapa oli kuitenkin ollut aivan samanlainen kuin kohdallani. Hirveä piiritys ja rakkauspuheet päättyivät kuin seinään samasta syystä kuin munkin kohdalla: oli liian nuori. Kun kaksi kertaa käy näin samalle hessulle, niin eikö pitäisi miettiä seurueita, joissa liikkuu ja miettiä omia toimintatapojaan. Mutta ai niin, hän ei voinut itselleen mitään + olihan se meidän teinityttöjen vika.

Meitä muita Klopin tyttöystäviä eli exiä eli uhreja löytyi kasapäin lisää. Istuimme kerran koko akkaporukka puistossa, kunnes jollekin meistä valkeni, että meillä oli jotain muutakin yhteistä kuin sama yläaste. Kloppi.

10 vuotta myöhemmin

Sitä ihmettelen edelleen, miten Klopin naisseikkailut (hyi mikä termi tähän yhteyteen) eivät kiinnittäneet kenenkään aikuisen huomiota. Sen lisäksi häntä auttoivat huomattavasti myös sen ajan asenteet, joiden mukaan ”nainen on naiselle susi”, ”teinitytöt nyt draamailevat” tai ”riitelevät samasta pojasta”. Kloppi käytti loistavasti hyödykseen manipulointitaitojensa lisäksi sitä, että kaikki on aina naisten vika.

Siitähän oli kyse silloinkin, kun hän jätti minut kaikilla kahdella kerralla. Hän oli vihainen, kun olin mennyt viekottelemaan itseäni vanhemman ja hän saarnasi aivan tosissaan miten minun pitäisi keskittyä ikäisiini.

Kun aikuisena istuin eräänä arkipäivänä kahvilassa ja halailin kaakaokuppiani ranskan verbien välissä, niin näin hänet kävelemässä kadulla ikkunan takana. Katsoin häntä vaivautumatta tervehtimään takaisin, mutta se omasta mielestään ylivertaisen fiksu, hyvin älykäs ja kaikkitietävä teini oli nyt aikuinen mies – ja aivan kamoissa. Hän joutui näkemään hirvittävästi vaivaa voidakseen vinkata minulle silmää. Voi luoja, ajattelin, että tollasenko takia itkin yöt.

En myöskään tiedä, muistiko hän siinä vinkkaillessaan niitä noloja tekstareita, joita olin saanut häneltä vuosien mittaan aina lauantaiöisin kolmelta aamulla. ”Oletko shiellä jos tulishin käymään?” ”Sori, olen vähän kännishä”. Kyllä. Hän oli niin humalassa, että lisäsi sössötystä myös kirjoittamiinsa viesteihin, joihin en ollut vaivautunut edes vastaamaan. Poikaystäväni piti asiaa hyvänä vitsinä, ettei jaksanut olla edes mustasukkainen.

En voi mennä enää vuosien taa halaamaan teini-ikäistä itseäni ja kertomaan hänelle miten turhaan hän suree. Sen teinitytön luottamus oli rikottu, mutta toisaalta tuosta opista on ollut hyötyäkin. En ole enää niin sinisilmäinen mitä tulee ihmisiin. En todennäköisesti kiinnostanut Kloppia vähääkään, vaan olin hänen lapsellisten peliensä uhri, vaikka se kuulostaa äärimmäisen naurettavalta näin kirjoitettuna. Hän tiesi kaiken aikaa ikäni, haistoi varmasti epävarmuuteni ja käytti niitä armotta hyödykseen. Mietin joskus saiko hän tuosta jotain kummallista vallantunnetta vai oliko hänellä vain tylsää kaupankulmalla notkuessa, en ole varma, enkä välitä tietääkään sitä enää.

Sen sijaan näille hyväksikäyttäjille ja ihmisillä pelaaville haluaisin vain sanoa, että toivottavasti teillä on huonot tyynyt.

Loppukaneettina tällainen lainauksenomainen seloste eräältä baari-illalta:

Kun myöhemmin 19-vuotiaana istuin baarissa tupakoimassa, niin seuraani tuli kolmikymppinen mies. Hän oli mukava, jutteli töistä ja salitreeneistä ja kyseli kuulumisiani. Lopulta hän sanoi, etten ole kuin muut tytöt ja vaikutan kypsemmältä ikäisekseni. Ei ollut vaikeaa päättää, lähdenkö hänen mukaansa vai en, mutta tumppasi savukkeeni ja menin tiskille unohtaen koko keskustelun alle minuutissa.