Kummitus, joka katosi – ihon alle menneet äänikirjat ja podcastit

Rehellisesti: en ole aiemmin pitänyt äänikirjoista saati podcasteista, mutta nyt tajusin, että olin kuunnellut vain väärää kamaa. Silloin kun teksti on tarkalleen mietitty ja toteutukseen on panostettu, niin siinä avautuu kokonainen maailma.

Kummitus, joka katosi

https://sverigesradio.se/artikel/5439915

Ei kai keneltäkään ole jäänyt väliin tämä ihanuus? Kummitus, joka katosi on viisiosainen lasten jännäri, joka kertoo 15-vuotiaasta Magdaleenasta ja susikoira Nellistä. Tarina on kaikkine käänteineen yllättävä, mutta loppu on itkettävän hyvä.

Ohjelman tiedoissa on täysin aiheellinen varoitus, että pyydä aikuinen seurauksesi. Tunnustan, että oli huono idea yrittää kuunnella sarjaa illalla ennen nukkumaanmenoa, koska kohderyhmäläinen säikähti pahemman kerran. Lisätunnustan, että saatuamme samaisen kohderyhmän rauhoitettua yöunille, kuuntelimme sarjan loppuun aikuiset keskenämme ja annoimme lapsen päättää itse haluaako hän kuunnella sitä enää. Koska hän halusi, kuuntelimme sen kolmisin, mutta päivällä.

Podcast on julkaistu Sverigeradion Roketin puolella jo vuonna 2013. Linkin nimestä ei kannata hämääntyä, koska ohjelma on suomenkielinen.

Tarinan käsikirjoitus, äänimaisema ja ääninäyttelijä sointuvat hyvin yhteen. Viulumusiikki on todella surullinen, mutta istuu hyvin kokonaisuuteen. Juoni on todella yllättävä, ja tarinassa käsitellään kummittelujen lisäksi kuolemaa. Tästä johtuen en soittaisi tätä perheen pienemmille enkä ehkä isommillekaan ilman aikuisen läsnäoloa, koska teksti voi aiheuttaa ahdistusta. Kauniista lopusta johtuen pitäisin tätä hyvänä avauksena, jos ei tiedä miten lapsille puhuisi elämän rajallisuudesta. 5/5

Armi Aavikko – siinä välissä olin elossa

Paras tie lähteä oman elämänsä luppotunteina googlettelemaan Armi Aavikon uraa ja kohtaloa käsitteleviä videoita ja artikkeleita oli kuunnella tämä sarja. Pelkäsin, että tämäkin podcast kokisi kuolleena syntyneen tekeleen ylihypetyksen, mutta yllätyin positiivisesti. Ihan kuin kertojana olisi ilmielävä Armi itse.

Suurin osa sarjassa kerrotuista tapahtumista on tapahtunut ajalla ennen kuin olen syntynytkään, joten pienoinen lähihistorialisä paikkaili nostalgiankaipuuta. Toisekseen sellaista maailmaa ei ole enää, mitä podcastissa kuvaillaan: alkoholisoituneita kansanlaulajia, missikiertueelta suoraan lavoille ja elämää ilman somea. Armi Aavikko oli tavallaan kasvot tuon ajan viihdekoneistolle. En tiedä mikä Aavikossa eniten kiehtoo; hän oli eläessään melko avoin, mutta samalla hänen kohtalonsa mietityttää varmasti monia. Kuten eräs hänet tuntenut kirjoitti vastikään: ”Hän oli herkkä, mutta ei herkkänahkainen”. Ihan kuin se antaisi vastauksen, mutta ei siltikään.

https://areena.yle.fi/audio/1-50855185

xoxo

  • Whvrlghtl

Lisäsin tekstiin vain linkit, mutten kuvia, koska en ole varma tekijänoikeuksista.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *