Henriikan aakkoset
Avioliitto alkaa aalla ja päättyy joskus johonkin. Luojan kiitos eletään 20-luvulla, koska syyllisiä ei tarvitse enää etsiä tai kenellekään perustella jos liitto ei päätykään yhteiseen hautapaikkaan. Silloin kun olin vielä alaikäinen, niin vanhemmat naiset kertoivat miten lapset täytyy tehdä nuorena ja mieluiten avioliitossa, mutta avioliitto on sitten elinikäinen. En kumpaakaan teesiä uskaltanut kyseenalaistaa, mutta tämän toitottamisen sijaan olisin mieluusti kuullut miten välttää taloudellinen väkivalta tai metatöitten kasautuminen naiselle. Avioliitto on jees diili, mutta sen itsensä takia en kannusta siihen ketään. Menin naimisiin vasta kolmikymppisenä läheisten läsnäollessa, mutta sitä ennen olin ehtinyt hieman elää, jotta tiesin mihin ryhdyn.
B [Boheemi on 1800-luvulla Ranskassa yleistynyt termi, joka kuvaa taiteilijoita ja kirjailijoita, jotka viettävät erikoista ja epäsäännöllistä elämää.]
Olen tietyllä tapaa hyvin boheemi ihminen, ja haluan välttää kangistumista kuin ruttoa. Kai sitä voisi kutsua myös eksentrisyydeksi. Pidän mielelläni kiinni arkirutiineista, mutta haluaisin tehdä kaikkea mikä rikkoo pidemmän päälle haitalliseksi käyvää kaavoihin kangistumista. Yksi niistä on omien fyysisten rajojen testaaminen, valinnat pukeutumisessa ja sisustuksessa. Tätä on silti helpompi selittää matkailun kautta: en haaveile hotellilomista turistiparatiiseissa, vaan haluaisin kulkea omaan tahtiini ja löytää uusia paikkoja, ihmisiä ja tapoja. Tympäännyin joskus siihen, että menin Puolaan tutustuakseni siellä toisiin suomalaisiin, mutta kaikkein oudointa oli istua Gdanskissa omien naapureiden kanssa terassilla. Elämä saa kummasti uusia sävyjä, kun astelee reippaasti ulos mukavuusalueeltaan. Siitä on monet hyvät tarinat tehty kun täysin jännittämättä kävelee eri tilanteisiin ja lopettaa mystisten kaavojen suorittamisen.
C
Chanel on suosikkimerkkini. Ensimmäinen lahja Villeltä oli Chanelin puuteri ulkomailta.
D
Disney + on pelastanut pandemia-aikaisen kotonaoleskelun. The Mandalorian ja Simpsonit <3
E
Extreme ristipistot – löysin tällekin tieteellispohjaiselle taiteenlajille oikean nimen. Onko parempaa kuin feministiset iskulauseet kirjailuina.
F
Fantasmagoria inspiroi joko pelinä tai Liisa Ihmemaassa kirjoittaneen Lewis Carrolin samannimisenä teoksena.
G
Gordei tai Gordejeff. Kyseinen heppu tuli Suomeen kauan sitten, muutti nimensä ja uskontokuntansa ja pisti businekset pystyyn. Hänen kuolemansa jälkeen sukulaisukon oveen kolkutettiin ja lähetti toi suvun vaakunan ja matrikkelin, koska ne eivät saaneet kadota. Haluaisin liittyä kirkkoon takaisin ja vaihtaisin alkuperäiseen sukunimeenkin, mutta nykyinenkin on ihan hyvä.
H
Hellyys ja lämpö. Ennemin suukko, kuin nyrkki, ennemin kuiskaus kuin huuto, ennemin syli ja hali kuin eristys ja rangaistus. Olen varma, että hellyydellä on kasvatuksessa paljon mukavammat seuraukset kuin järjettömän luterilaisessa häpeärangaistuskasvatuksessa.
I
Illat ovat luovuuden aikaa. Ajalla ennen lasta kirjoitin tai maalasin pitkälle yöhön ja seurasin miten naapurusto meni nukkumaan.
J
Juustot. Parasta.
K
Olen etsinyt meille vuosia KÄKIKELLOA! Sitä oikeaa ei ole vieläkään tullut vastaan, mutta pandemian loputtua matkustan Sveitsiin ostamaan sellaisen. Toisaalta olisi siistiä, jos joku osaisi tehdä meidän perheestä sellaisen kuin Addams Familyssa on. Toinen mieleen tuleva sana on elämänKokemus, mikä karttuu kummasti silloin kun marssii pois omalta mukavuusalueeltaan. Sitä voisi kutsua pää edellä kylmään veteen hyppäämiseksi, mutta se on melkeinpä ainoa tapa oppia itsestään ja omista rajoistaan jotain uutta. Se on myös melkein ainoa tapa huomata, miten turhaan on pelännyt joitain asioita.
L
Luovuus on herkkyyttä ja kyky nähdä maailma aina uudella tavalla. Olisinpa läheskään niin luova ja herkkä kuin moni tuntemani lahjakas, aktiivinen ja luova ystäväni, mutta kaipa tässäkin voi oppia uutta. Olen joka kerta hirveän inspiroitunut, kun näen, miten lähipiirissä luodaan jotain mitä ei ehkä löydä pinterestistä; joku voi asetella kaksi täysin eri asiaa yhteen ja saada siitä aikaan uuden toimivan installaation. Toisaalta olen luova keksimään tekemistä. Jos tässä hetkessä tulisi yhteiskunnalta kotiinkäsky, niin ei ongelmaa: meillä olisi talo sisustettu uusiksi, perhe saisi villapaidat ja sukat ja pian pykäisin varmaan taidenäyttelyä. Ylipäätään arjessa en ehdi tekemään niin paljoa kuin haluaisin, ja mulla on aina jokin proggis meneillään: joko neulon, piirrän tai hahmottelen jotain paperilla. Mulla on myös se ikävä ominaisuus, että kaikesta säätämisestä huolimatta haluan tehdä kaiken valmiiksi. Mulla on hirveän vähän mitään keskeneräisiä missään nurkissa pyörimässä, koska tärkeintä on myös valmiiksi saattaminen.
M
Maailma on leikkipuistoni. Vanha ryhmä irc-galleriasta, mutten koskaan kyllästy ihailemaan autiotaloja, vanhoja puita ja pensaita. Maailmassa on kosolti paikkoja, joissa haluaisin mennä käymään. Lapsen myötä tämäkin on konkretisoitunut hyvin, koska hän tutkii paikat leikkien kautta. Viimeksi leikimme barbeilla kallioilla ja muistui mieleen, miten itse tutustuin lapsena luontoon lelujen kautta. Nykyisin näen joka paikassa hyvän paikan vetää treenit, ottaa valokuvia tai jäädä hengailemaan. Lisäksi kaikki rauniot, keskellä metsää olevat autonraadot ja muut kummallisista paikoista löytyvät esineet saa mielikuvituksen laukkaamaan.
N
Nanowrimo. Kuulin tästä ensimmäistä kertaa ystävältä kymmenen vuotta sitten ja olen vuosia osallistunut siihen vaihtelevalla menestyksellä. National novel writing monthissa on tarkoituksena kirjoittaa 50 000 sanaa yhden kuukauden aikana, eli keskimäärin 1660 sanaa päivässä. Homman tarkoituksena ei ole tuottaa virheetöntä tekstiä vaan murtaa kirjoitusblokit. Kirjoitin ensimmäisellä kierroksella romaanin, mikä on sen jälkeen pyörinyt vuosia pöytälaatikossa. Purin siinä huonosti sujunutta avoliittoani. Tarkoitus on joskus työstää teos siihen pisteeseen, että pystyn julkaisemaan sen salanimellä.
O
Opiskelijaelämä ja opisto. Olin 17, kun karautin opistolle muuttokuormani kanssa, ja kolme vuotta myöhemmin palasin takaisin aikuistuneena ja monia eväitä elämääni saaneena. En olisi koskaan tullut omaksi itsekseni ilman opistoyhteisöä. Koko sisarussarja hakeutui eri puolille maata omille opistoilleen, joten viikonloput ja lomakaudet oli jänniä. Huomionarvoista on, että kaikki meistä löysivät oman opinahjonsa kertahakemalla: hain sekä Kankaanpäähän että Orivedelle, mutta Orivedeltä tuli tyly vastalause. Olen kuulemma keskinkertainen kirjoittaja, huono koulussa ja pilaisin koulun kirjotustason, en tulisi koskaan toimittajaksi näillä lahjoilla eikä julkaisuprosenttini tulisi olemaan kovinkaan kummoinen. Menin siis Kankaanpäähän. En ole tehnyt päivääkään artesaanin töitä, koska tie vei toimittajaopiskelijaksi.
P
Porvoo on kaunis ja henkisesti tärkeä kaupunki. Menen sinne, jos kahvinpavut pitää jauhattaa, haluan käydä vilkaisemassa vintagea tai käydä tunnelmallisessa paikassa joululounaalla, kahvilla tai terassilla. Lisäksi ostin Valkoisesta kreivittärestä hääpukuni ja sain ihan ensiluokkaista palvelua.
https://www.valkoinenkreivitar.fi/
Omistaja on yksinkertaisesti ammattitaitoinen ja ihana! <3
Yksi vintagepuoti on myös jäänyt mieleen, joskin asioin netissä enkä paikan päällä:
https://niinmua.com/ Tilasin vyön. Olin itse mokannut tilauksen, mutta myyjän kärsivällisyys oli uskomaton ja sain tilaukseni ihan kaksi päivää myöhemmin. Suosittelen!
Q
Yleisin hakusanani googlessa on quotes, koska muistelen usein mitä jokin hahmo sanoi jossain elokuvassa.
R
Jos pitäisi valita ruudut tai raidat, valitsisin ruudut housuihin ja takkeihin (tweed), raidat bisnespukeutumiseen.
S
Synestesia. Mulla on suhteellisen paha synestesia. Se hankaloitti varsinkin nuorena kielten opiskelua, koska mulla ne kaikki assosiaatiot yhdistyi ruokaan ja tuntemuksiin ikeniin ja suuhun. Englanninkielen suhuässät oli kamalaa kuunneltavaa ässävikaisen opettajan kanssa, ja se kieli muistutti sulaa toffeeta. Monet sanat tai kielet muistuttavat mua jostain ja sain vasta aikuisena tietää, että olen näiden mielleyhtymieni kanssa suhteellisen yksin. Esim. saamenkieli muistuttaa raikasta vettä, mitä tiputellaan käsien läpi ja norja on jotain kurkkuun juuttunutta.
Näen viikonpäivät väreinä ja kalenteri rakentuu mielessäni oudosti selitettävällä tavalla, mutta mä en jaksa lähteä selittämään asiaa tässä.
T
Twin Peaks. Tätä ei tarvitse edes perustella. Tai tulos: kaikki mihin ryhtyy, pitää saada valmiiksi.
U, V, Y
Ulkoilen paljon. Nuuksion polut ovat alkaneet käydä tutuiksi, mutta haluaisin lähteä vaeltamaan Norjaan tai Islantiin. Haluaisin joskus näin aikuisiällä kokeilla yöpymistä laavussa tai vaellusmajassa. Matkailuautokin olisi kiva.
W X Z Å Ö
WhatsApp on kaikesta rienauksestaan huolimatta kätevä, koska tykkään kirjoittamisen sijaan jättää paljon ääniviestejä. Messengerissä sama ei toimi. X– kirjain on käytössä aina mun esimerkeissä (tietäjät tietää) Z:n lisäksi. Ruotsalainen Å muistuttaa minua lukkarinrakkaudesta ruotsinkieleen ja Ö tuo mieleen ötökät, joista pikkuveljeni tarinoi edelleen mielellään.
Ä
Äitiys on muuttanut asioita itsessäni, mutta mihin suuntaan, niin sen saa jokainen itse päättää. Olen eniten hämmästynyt siitä, että muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan olevani äiti. Nyt mietin päivittäin, että tuo täällä huseeraava olento on kotoisin minusta ja muistuttaa vuorotellen meitä kaikkia vaikka onkin suurimman osan ajasta täysin oma itsensä ja täynnä elämää. Äitiys on onneksi myös sitä, että jouduin opettelemaan vetämään rajat, koska ilman sitä olisin varmasti vieläkin aika perässä vedettävä pulkka.
xoxo
Wheneverlightly