Kauneudenhoidossa on tapahtunut muutos ja se näkyy varsinkin uimahallien pukuhuoneissa

Aloitin uinnin useiden vuosien tauon jälkeen, ja jo ensimmäisten uimahallivisiittien jälkeen huomasin, että jotain on ratkaisevasti muuttunut pukukoppien ilmapiirissä vuosikymmenten takaiseen verrattuna. Jos aiemmin sai väistellä kemikaalivanoja ja hiuslakkapilviä, niin nykyisin joutuu antamaan tilaa turbaaneja korjaileville kyynärpäille – eikä se ole ollenkaan huono juttu. Kiinnitin asiaan varsinaisesti huomiota vasta sitten, kun tein puhelun äidin kanssa.

Iloinen, mutta tuoksuva 1990-luku

Äiti on asettanut itse itselleen ikuisuusporttikiellon uimahalleihin jo vuosikymmenet sitten. Hänen syynsä omaehtoiselle uimahallikiellolle valkeni siinä vaiheessa, kun hän kerran kysyi miten pystyn käymään uimassa niin usein kaikista niistä pukkareissa vellovista voimakastuoksuisista hiuslakka- ja kemikaalipilvistä huolimatta. Samassa tajusin, että siitähän huomaamassani muutoksessa taisikin nimenomaan olla kyse.

Muistan lapsena seuranneeni naisjoukkoja, joiden hajusteiden käyttö alkoi jo suihkussa. Voisin väittää muistavani miten ihanalta muiden käyttämät suihkusaippuat ja -geelit tuoksuivat shampoita ja hoitoaineita unohtamatta. Nykyisin migreenistä kärsivänä aikuisena uskallan kyseenalaistaa tuoksujen voimakkuuden jos pystyin haistamaan ne toiselta puolelta pesuhuonetta. Pukuhuoneissa taas muistan seuranneeni suihkeiden käytön määrää hiuslakasta deodoranttiin ja parfyymeihin ja miettineeni mitenköhän isona opin käyttämään niitä kaikkia.

Raivokkaasti hiuksiaan föönanneita ja tupeeraanneita naisia ei voinut olla huomaamatta. Jotkut tuntuivat repivän hiuksiaan loputtomiin, koska muoti ilmeisesti hieman edellytti sitä. Ensin hiukset harjattiin auki, jonka jälkeen ne tupeerattiin ja kiharrettiin näyttämään siltä kuin niitä ei olisi koskaan harjattukaan. Sen aikainen hiustenlaitto näytti vaativan valtavan määrän hajustettuja suihkeita tai vaahtoja jos on lapsen muistikuviin (ja myöhempiin kirjotuksiin) uskominen. Teen tästä vielä joskus oman postauksensa, koska 1980-2000-lukujen hiusmuoti ei ollut vain pelkästään jäätävä, vaan myös kammottava siinä mielessä millainen ympäristökuormitus se oli maapallolle puhumattakaan siitä hajusteiden määrästä.

Laittautuminen hyvinvointi edellä

Näistä tupeerausharjojen ajoista maailma on muuttunut melkoisesti, koska pukuhuoneet ovat nykyisin täynnä itseään hellästi hoivaavia naisia. Fööneille ei ole samanlaista tunkua kuin kuuluisana ennen vanhaan -aikana, vaan pukkarissa sipsuttelee turbaanipäisiä puheensorittajia, jotka kosteuttavat ihoaan sheavoilla tai ainakin jollain hyvin tuoksuttomalla ja hellävaraisella aineella.

Valtaosa muiden käyttämästä kosmetiikasta osuu silmiini silloin kun etsin pesutilojen mehiläiskennomaisilta hyllyiltä omia tavaroitani. Suurin osa merkeistä ovat joko luonnonkosmetiikkaa tai purnukat sisältävät usein sellaisia sanoja kuten ”silikoniton”, ”tuoksuvapaa”, ”hajusteeton”, ”hellävarainen” tai ”sulfaatiton”. Omat Pirkan tai Herbinan purkkini ovat kuin kriminaaleja niiden seassa ja usein otettu mukaan vain sen takia, ettei niiden varastetuksi tuleminen hirveästi harmittaisi.

Ihmisten kulutuskäyttäytymisessä on selkeästi tapahtunut jokin muutos. Ekologisuus, tuoksuttomuus ja muovittomuus on pop ja hyvä niin. Luonnon lisäksi kiittävät myös hajusteyliherkät kuin muutkin kanssaolijat. Huomaan usein, että hajusteiden sijaan tilan täyttävät aivan toisenlaiset asiat, enkä edes muista milloin viimeksi olen nähnyt kenenkään käyttävän suihkutettavaa dödöä.

xoxo

Hen