Kun sinä olitkin poissa ~

Muistan sen hetken, kun se iski.

Venyttelin muiden tyttöjen mukana. Aloitimme liikesarjan. Jalat haara-asennossa, kumarruimme jonossa, avasimme oikean käden, nousimme peilien edessä pohkeiden varaan, kun vasemmilla käsillä pitelimme tangosta ja nousimme tehden liikesarjan loppuun (baletin liikkeet kuvattu tarkoituksella ei-täsmällisesti) Muistan vain aaltomaisen liikkeen muiden selkien laskiessa ja noustessa  – ja miten yhtäkkiä kesken liikesarjan taustalle laitettu kappale ja se koko tilanne pysäytti maailman.

”Iskä, olen täällä…” muistan ajatelleeni.

Kun nousimme yhtäaikaa 90 asteen kulmasta takaisin ylös ja potkimme jaloillamme niin korkealle kuin pystyimme, halusin vain itkeä.
Lopulta nielin itkua, ettei kukaan luule kenenkään kuolleen viimeisen 15 minuutin sisällä, kun se oli tapahtunut 15 vuotta sitten. Asian käsittäminen oli vienyt hieman aikaa.

Nielin itkua kun sipsuttelin alakertaan köysiteatterin läpi pukuhuoneeseen jonkun satunnaisen soittaen chopinia. Se jatkui kun riisuin mustia tossujani jalasta. ”Iskä, täällä minä tanssin, ja sinä et näe sitä”, ajattelin, kun pakkasin tanssikamojani. Olin alakuloinen vielä bussissa, kun matkasin halki tihkuisen Turun takaisin Helsinkiin. Sitä fiilistä ei voita mikään, kun tajuaa, ettei toinen palaa enää koskaan hartaista toiveista huolimatta.

Tajusin äkkiä tanssiessamme, että isi, tätä sinä toivot ja täällä minä nyt olen. Olisitko ylpeä siitä, että uskalsin lähteä tähän, olisitko iloinen, että minulla on myös balettitanssista innostunut tytär? Minulla on nyt kaikki hyvin, ja kunpa sinä näkisit tämän.

En tiedä mistä kuvittelin hänet farkkutakkeineen ja savukkeineen seisomaan ohjaajan läheisyyteen katselemaan meitä veikeä hymy naamallaan, ihan kuin hän olisi vinkannut, että tiedän, jatka vain. Ajatus hajoitti minut lopullisesti, kun tajusin, että todellisuudessa pianonvierus oli tyhjä eikä kukaan seissyt odottamassa minua. Kukaan ei ollut vastassa minua silloinkaan kun pääsin ysiltä tai lukion ensimmäiseltä, joten miksi hän olisi täälläkään, mutta asian ymmärtäminen vei näemmä vuosia.

Olen odottanut isiä kotiin jo vuosia. Tuolla hetkellä tajusin, ettei hän tule.