Se on varmasti ainoa asia maailmassa, jota tai mitä seuraisin minne vain kilometreistä huolimatta. Kulkisin jopa kolmella eri julkisella päästäkseni hänen luoksensa enkä edes huokaise kun tajuan miten paljon koko lysti vie aikaa ja rahaa. Voisin päästä paljon vähemmälläkin, mutten vain halua, koska meillä on jotain niin ainutlaatuista rikottavaksi. Olisin suruissani ja murtunut, jos hän ilmoittaisi muutosta toiselle mantereelle ja olisin alati huolissani jos kuulisin hänelle käyneen jotain. Tavatessamme vien hänelle mielelläni joulunaikaan kukkia ja ystävänpäivänä lähetän hänelle tervehdyksen jos suinkaan vain muistan, vaikka saatan olla hänelle vain yksi monista ja vaikuttaisinkin friikiltä takertujalta.

Kai kaikki nyt tietävät, että puhun luottokampaajasta?

Tällä kertaa seurasin Susannea, joka laittoi sakset pussiin Kauppakeskus Kaaressa ja vaihtoi yrittäjäksi Piece of Hairiin Isoon omenaan. Oli varmasti melkoinen loikkaus lähteä palkollisesta yksityisyrittäjäksi, mutta jotain riskin ottamisen hyödyistä kertoo se, etten ollut ainoa asiakas joka lähti hänen mukaansa. Löysin hänet samalla tavalla kuin olen löytänyt satunnaiset ja hauskimmat työkeikkani – suhteilla. Olimme vain samoissa bileissä, juttelimme, eksyin hänen somefiidiinsä ja vaikutuin. Kävin rohkeasti kokeilemassa ja siitä se sitten lähti. Rikkumaton romanssi oli alkanut.

Tässä puhun vain ja ainoastaan itsestäni ja omista markettivärikartan kokeiluerien runtelemista hiuksistani. Olen sitä mieltä että hyvä kampaaja on tavallaan pomminpurkaja. Hiukset ovat kuin tikittävä aikapommi, joka odottaa räjähtämistään hetkenä minä hyvänsä ja asiansa osaava ammattilainen on kykenevä hidastamaan väjäämätöntä. Omalla kohdallani ajastinta kiihdyttivät sauna, alituinen föönaaminen ja absoluuttista nollapistettä lähestyvä pakkanen mikä surkastutti silmäripsetkin tuhovoimallaan. Ainoat mitkä voivat pelastaa kuolleet hiukset ovat aika ja kasvu, mutta toisen kulumista odotellessa ja sitä myöten juurikasvua idätellessä voi pelata täsmäiskuilla. Omat täsmäiskuni ovat kampaaja saksiarsenaaleineen ja olaplex- hoito.

Kuuntelin kerran metrossa, kun yksi nainen taivasteli kun hänen vakkarikampaajansa oli lopettanut. Tuosta noin vain, ilmoittamatta. Nainen tuskaili mitä hän nyt tekisi, sillä kukaan ei osannut samalla tavalla tehdä hänelle lyhyttä tukkaa juuri hänelle sekoitetulla pigmentillä. Ihmettelin tarinointia kuunnellessani miksi nainen ei vain mene ja istahda uuden ihmisen tuolille, mutta nykyisin tiedän paremmin.

Kaikki tähänastiset hetken mielijohteesta tai pitkällisen suunnittelun jäljiltä olevat kampaamokeikat ovat olleet täydellisiä katastrofeja. Heillä oli yksi yhteinen tekijä: molemminpuolinen tuntemattomuus.

Aiemmat keikkani ovatnimittäin kaikki olleet sellaisia, että oksat pois ja koko kuusi ulos jo ennen joulua, sillä yksikään neulanen ei pelastunut.

Yksi ammattilainen värjäsi tummaksi vaivalla vaalennetut hiukseni, koska oli tottunut tekemään enimmäkseen vaalennuksia eikä värikäsittelyitä. ”Hups, en tiennytkään että tämä tarttui näin hyvin”, oli harmillista kuultavaa, vaikka sain kymmenen prosenttia alennusta. Toisaalta osaamattomuudesta tuli lisätodisteita siinä, että se tumma sävy lähti muutamassa pesussa, joten vahinko ei ollut liian iso. Eräällä kerralla Turussa minulle nyrhittiin Uma Thurmanin Pulp Fictionista tuttu otsatukallinen polkkamalli fiskarssin oransseilla saksilla. Jälki oli samanlaista kuin saksijalla itsellään, vaikka olin toivonut jotain vähemmän hispteriä, enemmän posh, mutta se saattoikin olla jokseenkin haastavaa toteuttaa ensinnäkin keittiösaksilla. Seuraava kampaaja ei uskonut kun kerroin mitä olin tapahtunut. ”Joojoo”:ni ei lisännyt uskottavuutta, mutta ammattilaisuus kielsi inttämisen.

Toisaalta olen nähnyt myös sen toisen puolen – vaikka jälki olisikin ollut hyvää ja kaunista, niin kohtelu on ollut kuin synnintekijällä rippituolissa. Olen joskus kuunnellut, kun kampaaja on tehnyt numeron hiusteni kunnosta tajuamatta, että hänen tulolähteensä riippuvat täysin siitä miten tarpeellisiksi koin hänen palvelunsa. Tuskin olisin tullut istumaan maksullisen seuran vuoksi hänen tuoliinsa, jos hiusteni kunto olisi miellyttänyt. Sama ammattilainen alkoi kinata hiukset tumpuissaan hiusten leikkaamisesta, ja kun sanani ei oli liikaa, hän alkoi kysellä liikkeeseen astuneilta toisilta asiakkaalta mielipidettä taustatueksi. Olin loukkaantunut, mutta silti oli pakko myöntää että riitaisasta yhteistyöstä huolimatta jälki oli hyvää ellei erinomaista. Kinoista huolimatta latvaa ei tarvinnutkaan leikata, joten riidanhaastaminen jäi mysteeriksi ja palasin uskollisesti hänen tuoliinsa kuukausi toisensa jälkeen. Nyt viisaampana tiedän, että tuossa kohtaa kuuluisi vain nostaa käsilaukku olalle ja häipyä, mutta olin liian nuori, liian kiltti ja liian rajaton lähteäkseni. Yhteistyömme päättyi aikanaan kun siirryin työläisestä opiskelijaksi.

Aiemmat ongelmat johtuivat siitä, että kampaajani ei tuntenut hiuksiani eikä tyyliäni enkä taas itse toiveneni tuntenut kampaajani bravuureita. Toiset osaavat käsitellä paremmin pörröistä kiharaa, toiset ovat hakoja värjäilemään harley quinn half and halfeja tai sateenkaarihiuksia. Sitten on sellaisia kuin Susanne.

Vakkarit löytyvät vain kokeilemalla, ja yhteinen sävel on se mistä kannattaa pitää kiinni. Aina se kampaajan poikkeava mielipide ei ole väärä vaan pelkkää realismia. Alkuun kun Susannen tuoliin istuin, kyselin ombren sijaan half and half- värjättyjä latvoja tai jotain shokkiväriä.

En saanut mitä halusin; mutta homman juju taisikin olla siinä, sillä hän tivaamisen ja riitelyn sijaan kysyi kauniisti, että kelpaisiko jokin vähemmän näyttävä, mutta hiuksille terveellinen vaihtoehto. Lopputuloksen nähtyäni ja liikkeestä ulos astuessani olin kerrankin tyytyväinen siihen, että sain mitä oikeasti halusinkin. Hiusten sävy parani pesujen myötä eikä haalistunut rumaksi ja kampa meni läpi itkemättä vielä viikkoja.

Palasin toistekin.

xoxo

Henriikka