Siitä on aikaa, kun olen viimeksi postannut.

Tajusin yhtäkkiä uponneeni jonnekin kaninkoloon, missä ei ole aikaa tai se on suhteellinen käsite. Kuvittelin olleeni siellä viikon, mutta kalenterin mukaan siellä on kulunutkin useita kuukausia. Alkoi ahdistaa. Niiden kuukausien aikana en ole liikkunut ulkona kodin ulkopuolella, käynyt edes kaupassa. Olen vain kellunut nenä pinnalla ja nähnyt muiden räpistelevän ympärillä kuin rottakokeessa. Välillä tuon pyörteen katkaisi rekrytoijalta saapunut viesti: ”Valitettavasti valintamme ei kohdistu tällä kertaa…” jonka jälkeen pyörre jatkui.

Oikeasti mitään rottakoetta ei ole olemassakaan. Se on vain masentuneen silmin näyttänyt sellaiselta. Vaikuttanut täynnä vettä olevalta altaalta, josta on tulppa vedetty irti.

I decided to change my life & its start today

Olo ei vieläkään ole mikään maailman parhain. Tekemistä on niin paljon, että voisin musertua sen paineen alle enkä tiedä mistä aloittaa, mutta tiedän, että jostain pitää aloittaa. Joten, minä rva Gordejeva, en kuluta enää päivääkään siihen, että kulutan päiväni näin. Minua odottaa tuolla jokin, mutten tiedä vielä mikä.