Tunnelmia Seinäjoelta – Suuret Lehtipäivät 2021

Tänä vuonna Suuret Lehtipäivät järjestettiin Seinäjoella hotelli Sorsanpesässä. Torstai-ilta huipentui Vuoden parhaat- palkintogaalaan, missä julkistettiin paikallismediakilpailun tämän vuoden voittajat. Pahimmat höyryt ja pössikset juhlista ovat alkaneet jo laantua, mutta en siltikään lakkaa hehkuttamasta miten pääsimme onnittelemaan Kalajokiseudun toimitustiimiä henkilökohtaisesti paikan päällä.

”Kerran viikossa ilmestyvistä paikallislehdistä parhaana palkittiin raikas, hyväntuulinen ja ajankohtainen Kalajokiseutu, jonka journalistinen järjestys ja laatu, visuaalinen ilme ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa ansaitsevat tunnustusta, perusteluissa sanotaan. Kalajokiseutu erottuu joukosta, koska se käsittelee rohkeasti ja elävästi myös raskaita aiheita”

Terveisin perusteluiden kirjoittaja täällä hei! Ihan uskomaton tunne. Osallistuin tänä vuonna Paikallismediakilpailun opiskelijaraatiin, joten pääsin sitä kautta Kalajokiseudun esilukijaksi ja kirjoittamaan palkitsemisperustelut raadissa tehdyn arviointityön päätteeksi. Se ei ollut kovin vaikeaa, koska heti kun sain Kalajokiseudun esimerkkilehden käsiini, totesin että tämän vuoden voittaja taitaakin olla sitten tässä. Kesti vain muutama viikko tuosta hetkestä, että sain tämän ”runnottua läpi”, vaikka todellisuudessa raadit tekivät yhteisvalinnan neuvotteluiden jälkeen hyvässä yhteisymmärryksessä – ja tietenkin sen jälkeen kun 79 muuta lehteä oli luettu ja arvioitu tasapuolisesti. Raatityöstä kirjoitan kuitenkin lisää myöhemmin.

Aamukuudesta aamuyöhön @seinäjokicity

Kello herätti aamu kuudelta, että ehdin ajoissa Rovaniemen junaan, joka koukkasi Tampereen kautta Seinäjoelle. Oli jokseenkin jännä tunne kävellä aamuvarhaisella ihan unisena Triplassa, kun kaikki paikat olivat vielä kiinni ja liikkeellä oli pelkkiä työmatkalaisia. Normaalisti olen ollut siellä joko täydessä häslingissä keskellä päivää tai lähtenyt sieltä sulkemisaikaan, joten olen luullut, ettei Tripla nuku tavallaan ikinä. Kahvilinja jatkui kummasti ravintolavaunussa.

Se oli niitä aikaisia aamuja, kun oli valmis myymään sielunsa kupista kahvia. Tällä kertaa se maksoi Triplassa vain euron. Vedin kahvit huiviin, ja tajusin olevani niin ajoissa, että otin vielä junan ja jatkoin matkaa Steissille. Löysin toiset ja junan ja oli muuten rauhallisempi nousta sieltä kyytiin toisin kuin Pasilasta.

Olin saanut junassa paikan eri vaunusta kuin muut. Kävin tietty viemässä pyörillä varustetun matkalaukkuni ja takkini yläkertaan. Jossain vaiheessa ravintolavaunussa muistin kamppeitteni olemassaolon ja kipitin nopeasti tarkistamaan, että onko ne vielä paikoillaan. Heti kun pääsin takaisin, niin vastassa oli mies, joka sanoi, että matkalaukkuni on täällä ja osoitti ihan eri penkkiriviä. Siinä oli käynyt tasan niin kuin pelkäsin – jos itsekin huojuin aina kun juna oli kaarteessa, niin matkalaukku oli lähtenyt seikkailuille pyörät alla eikä ollut edes kaatunut. Mietin mitähän ne muut vaunussa ovat oikein kelanneet kun se musta mötikkä oli seilannut edestakaisin penkkien välillä varmaan pysähtymättä.

Tiivistettynä seminaari ja iltajuhla haukkasivat suurimman osan ajasta, ja ohjelma oli todella tiukka ja ohjattua alusta loppuun. Seminaarissa käsiteltiin paljon paikallislehtien palvelumuotoiluun ja markkinointiin liittyvää asiaa, ja yllätyin miten hyviä puhujia Uutismedian liitto oli saanut paikalle.

Vuoden parhaat -gaala

Tanssia, laulua ja sairaan hyvää ruokaa. Ei enempää sanottavaa.

Gaalassa käytiin läpi eri sarjojen Vuoden parhaimmat eli voittajat, mutta meidän opiskelijaraatia koski paikallismedioiden ykkös- ja kakkossarjat.

Pöytäseurueessani oli vanhoja alan konkareita, joille tapahtuma oli tuttu jo usean vuoden ajalta. Itselleni tämä oli vielä jännää johtuen siitä, että kaikki mikä liittyy journalismiin on tälle keltanokalle aina uutta. Senkin vuoksi olen täynnä sitä kummallista kiitollisuutta mistä puhutaan kaikissa naistenlehdissä. Tämä on jo vanhan toistoa, mutta olen onnellinen vuoden parhaimmaksi valitun tiimin puolesta ja olen otettu päätoimittajan reaktiosta kun riensimme opiskelutoverin kanssa onnittelemaan häntä ja toimituksen muita jäseniä palkintojen jaon jälkeen. Sain niin ison halauksen, että vaikea kuvitella että niin pieni nainen voi rutistaa kyyneleet silmissä niin lujaa kuin hän rutisti. Palkinnolla on myös toinenkin puoli: se on keskisormi heille, jotka yrittävät hallita vihalla. Tietäjät tietää, mutta toivotan voimia Kalajokiseudun päätoimittajalle, ja lupaan tehdä myös töitä vihasta vapaan maailman eteen – en vain suostu uskomaan, että sille ei mahtaisi mitään.

Loput on sarjaa ”Se mikä tapahtuu Seinäjoella, jää Seinäjoelle” – tai sitten meidän journalistien välille. Olimme suht kiltisti, joten ei ole enempää kerrottavaa illan kulusta. Tapasin paljon mahtavia ihmisiä ja kuulin mitä mahtavimpia uratarinoita ja sain olla osallisena kiinnostavissa keskusteluissa.

Opiskelijoiden paikallismediaraadista kerron lisää myöhemmin.

Pukeutumisesta kerron lisää täällä: https://www.lily.fi/blogit/rouva-gordejeffin-kofeiinipaivakirja/?p=521

xxx

Jotain mystistä naistenlehti- ja sisustustarrakiitollisuutta tuntien,

Henriikka Y.