Viikko vieri, toinen alkoi. Jossain välissä hukkasin itseni.
Perin erikoinen viikko. Ja perin heikosti handlattua tunteiden ja väsymyksen käsittelyä.
Viikko meni melkolailla kiireessä ja paljon kivaa jutua siihen mahtuikin, en ees taida muistaa mitä kaikkea. Oli terveys-luentoa, oli kynttiläkutsut, oli tanssitapahtuman loppukiri valmisteluissa ym. Käytiin Hyvinkäällä Willassa ”shoppailemassa”, lähinnä siis kahvilla ja pyörimässä ympyrää ja puhumassa, puhumassa, puhumassa… Tykkäsin kovasti että saatiin rakkaan ystävän kanssa puristettua aamupäivästä sen verran et ehdittiin yhdessä tuonne reissulle. Vaikkakin olin menossa duuniin illaksi. Mutta näinhän se menee että aikaa kyllä on, sen käyttäminen on vaan järjestely-kysymys.
Willa-päivän tukka, asussa ei nyt sen ihmeempää olekaan. Perussettiä.
Mutta tukasta tykkäsi erityisesti mummot ja papat töissä <3
Hommaa ja meininkiä siis piisasi. Loppuviikosta kroppa alkoi kertomaan että viitsisitkö nainen vähän rauhoittua ja kuumetta on nyt pidellyt 4päivää, aina iltaa kohden nousten. uskon kyllä että osa syynä on se että Humiran pistäminen on myöhässä pari päivää. En oo muistanut hakea apteekista, hitto vie. Ja tänään kun olin ihan viime minuuteilla ennen apteekin sulkemista sen ovella niin tajusin ettei mulla oo sitä hemmetin reseptiä ollenkaan mukana. Dorka.
Noh josko huomenna sen saisi haettua kunhan löydän sen hiton reseptin jostain… Onneksi selkä on ollut siedettävä vaikka tuo kuumeilu kyllä vie voimat ihan tyystin. Tuntuu et pää ja jalat painaa tonnin ja haluaisi vaan nukkua. Muutenkin kun tässä on kaikenlaista jännitys-momenttia ja vastoinkäymistä ja huolta niin kyllähän se kroppa kertoo omaa karua tarinaansa ja koittaa rauhoittaa tahtia.
Odotin koko viikonlopun koska mulle iskee ahdistus siitä etten ole mukana meidän omassa upeassa isossa tanssitapahtumassa jota taas pitkään ja hartaasti on järjestelty. Työt siis piti mut poissa ja muutenkin oon jotenkin niin totaalisen lukossa tanssimisen suhteen että mahtaneekohan musta olla enää ikinä kisalattioille. Jotenkin vaan en löydä sitä kipinää. Ja tunsin vaan, no tyhjyyttä, viikonlopun. Hurjaa väsymystä, sitä hiton kuumeilua ja väsymystä.
Hoidin tietty tuota inhaa olotilaani mm roskaruoalla ja karkilla ja nyt on mieliala taas melkolailla apea kuten aina kun päästän irti useammaksi päiväksi kunnollisesta syömisestä ja hankin fyysisen pahan olon silkkaa tyhmyyttä karkeilla ja muilla myrkyillä. Koska mulla TODELLAKIN vaikuttaa suraan mielialaan se jos skippaan terveellisen syömisen ja hölmöilen herkku-maassa useamman päivän. Toki elämään kuuluu karkkipäivätkin, mutta mun kroppa ei kestä niitä useita putkeen. No tänään taas hyväksi havaitulle gluteiinittomalle, minimi maitotuotteiselle ja terveelliselle kunnon syömiselle takaisin. Tästä se olo taas freesaantuu.
Perjantaina tunnelmoitiin vähän viinin ja kynttiläkutsujen kera.
Sen kummempaa hienostelematta. Mukavasti ja ehdottoman hyväsäs porukassa. Ihania tyyppejä.
Itsellekin tarttui pari edullista kynttilä-settiä mukaan, vaikka meinasin eka etten tilaile nyt kyllä mitään.
Ihana ystäväni kokkaili aivan järkyttävän hyvää karppi-pitsaa ja sitähän sitten syötiin oikein urakalla. Ja pullaa kanssa.
Tänään oonkin sitten viettänyt totaalisen lunkia päivää. Sen verran oon liikkunut kodin ulkopuolelle että kävin kaupassa, löysin perjantaina odottavalle Hesan reissulle täydellisen väriset farkut. Gossipin ihanat tumman siniset kapeat farkut. Ah autuutta. Oon tänään myös aloittanut vastikään valmistuneelle villasukalle (joka on ensimmäinen perinteinen villasukka sitten yläasteen, eihäns iinä mennyt kun melkein 20vuotta!) paria ja vakaa aikomus on se saada valmiiksikin tässä pian!! Ois melkoinen saavutus kyllä meitsiltä. Mutta yritetään….
Ah, täydelliset Gossipin farkut, sukalle kaveria ja mun uusi AARTEENI. Rakkaalta ihmiseltä yllätyslahjana saatu Guessin laukku. Itkin vesiputouksena kun laukku löysi teinsä luokseni. Se on täydellinen ja melkeinpä nukkuessanikin pidän sen käsivarrella <3 KIITOS.