Ihmisen oikeudet.

Ajattele jos eläisit yhteiskunnassa jossa ihmisoikeutesi eivät olisi itsestäänselvä asia.

Mitä jos joutuisit lapsena pelkäämään kuolemaa, väkivalta ja kauhu seuranasi päivin ja öin. Turvaa ei löytyisi sieltä mistä yleensä turvan kuuluisi löytyä. Kotoa. Kukaan ei auttaisi vaikka näkisi, koska parempi on että jokainen hoitaa omat asiansa. Ei kuulu meille.

Mitä jos tekisit työtä selkä väärällään, mutta silti et voisi selvitä laskuistasi. Tekisit kaikkesi saadaksesi oman alan töitä, mutta kun niitä ei olekaan tarjolla, ottaisit mitä vaan hommia jotta saisit itsesi ja perheesi elätettyä. Mutta mitä jos sekään ei riittäisi?

Mitä jos et saisi rakastaa. Rakastaminen ja parisuhde kiellettäisiin sinulta. Pahimmillaan rakkauden osoituksista tai vain yhdessä puolisosi kanssa näyttäytymisestä tulisit pahoinpidellyksi. Ensirakkauden kautta ensiapuun. Naimisiin olisi turha edes kuvitella pääsevänsä, koska se ei vaan joillekin muille ihmisille sovi että sinä saisit olla onnellinen ja jakaa elämäsi rakastamasi ihmisen kanssa.

Entäpä jos kuolisit yksin. Hirveissä kivuissa, peloissasi. Keho täynnä haavoja ja ihorikkoja. Omissa eritteissäsi maaten. Kukaan ei tulisi, kukaan ei auttaisi. Lopullinen yö tulisi yksin, tuntien tai päivien kauhujen jälkeen.

Tässä kohtaa moni ehkä huokaa kuinka hyvä on asua Suomessa, että eihän meillä kukaan onneksi joudu tällaista kokemaan. Muualla kyllä mutta ei meillä. Tosiasia kuitenkin on että Suomessa nämä kaikki 4 esimerkkiä ovat täysin totta aivan liian monelle ihmiselle.

Lastensuojelussa työntekijät uupuvat taakkansa alla ja esimerkiksi lähes pakollisiakaan huostaanottoja jää tekemättä. Koska raha. Koska resurssipula. Ennaltaehkäiseviin toimiin ja etsivään työhön ei ohjata tarpeeksi rahaa eikä valmiuksia. Yhteiskunnan kurjistumisen mukana tulee väkisinkin laman ja muun ”pula-ajan” lieveilmiöitä. Päihteitä, mielenterveysongelmia, syrjäytymistä, epätoivoa. Se heijastuu perheisiin. Se heijastuu lapsiin. Ja lastensuojelussa ollaan yhä enemmän ja enemmän suossa.

Matalapalkka-aloilla käytössä on epäreiluja työsopimuksia, esimerkiksi nollatuntisopimuksia joilla ihminen ei elä. Tunteja voi jossain kuussa olla vain muutamia ja lisätunneista käydään kovaa kisaa työntekijöiden kesken.

Nykyiset säästöt kurittavat etenkin naisvaltaisia, pienipalkkaisia aloja. Esimerkiksi niitä tuhansia hoitajia jotka päiväkodeissa, vanhustenhuollossa ja kehitysvammaisten parissa hoitavat heitä jotka ovat yhteiskunnassamme haavoittuvimpia. Raskasta työtä jonka palkkaus on laahannut jäljessä jo vuosia, työn vaativuuteen ja tärkeyteen verraten. Monen hoitajan ja muun matalapalkka alan ammattilaisen perheessä lasketaan nyt jo senttejä ja mietitään mistä vielä voidaan karsia. Miten käy ensi vuonna kun yhä enemmän vain meidänkin pussillamme käydään säästöjä valtiolle kahmimassa.

Rakkaus, eihän sitä nyt sentään kukaan kiellä. Naurettava koko ajatuskin. Niinkö? Niin ei ehkä kielletäkään rakkautta jos ajatellaan että se on vain tietynlaista. Heteroa. Yhä edelleen Suomessakin löytää itsensä sairaalasta jos väärässä paikassa väärään aikaan suutelee rakastaan. Tai jos jonkun muun mielestä ei vastaa stereotyyppistä nais- tai mieskuvaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki saatiin jo hiton hyvälle mallille, mutta eihän sitä kaikkien ihmisten tarvitse omasta mielestään kunnioittaa vaan kovin käsin sitä yritetään repiä alas. Edelleenkään edes 2016 vuoden Suomessa ei saa itse valita ketä rakastaa, vain siksi ettei se sovi jollekin toiselle ihmiselle.

Kuolema. Onhan sitä nyt sentään hoitolaitokset ja sairaalat. Niin no. Kuinka kauan ja missä muodossa. Vanhustenhoidossa on pitkään jo ollut trendi että kaikki hoidetaan kotiin, halusivat he tai eivät. Siellä sitten kotona mummu tai pappa viettää helposti 20 tuntia vuorokaudestaan yksin, etenkin jos ei ole omaisia tai läheisiä jotka kyläilevät. Kotihoito on kiristetty äärimmilleen ja käynnit ovat lyhyitä.

Eikä laitoksissakaan ole edes nykyisellään enää hurraamista. Hoitajamitoitukset ovat nyt jo melkoisen riittämättömät ja monessa paikassa voidaan puhua käytännössä enää ihmisten säilyttämisestä. Miten käy jos jatkossa hoitajamitoitukseen lasketaan myös kouluttamattomia ihmisiä, joilla ei ole osaamista hoitotyöstä? Miten he hoitavat ja kohtaavat esimerkiksi kuolevaa ihmistä. Miten auttavat kun eivät voi antaa edes lääkkeitä joilla kuolevan kipuja voitaisiin lievittää?

Nyt jo monessa vanhustenhoidon laitoksessa saattaa yksi yökkö valvoa reilusti yli 20:n ihmisen yötä. Kuinka siinä toteutat hyvää saattohoitoa jos parikymmentä muutakin ihmistä tarvitsee apua, hoitoa ja valvontaa läpi yön.

Tänään on 10. Joulukuuta, Ihmisoikeuksien päivä (Human Rights Day)

YK:n yleiskokous hyväksyi 10. päivä joulukuuta vuonna 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Vuonna 1950 yleiskokous julisti tämän päivän ihmisoikeuksien päiväksi. Ihmisoikeudet ja oikeudet hyvään elämään eivät ole vain jotain suurta jossain kaukana. Ne ovat yhtälailla niitä pieniä tekoja joita teemme toisiamme kohtaa joka päivä.

Älä käännä päätä pois jos näet koulukiusaamista tai perheväkivaltaa. Tee ilmoitus! Puuttumatta jättämällä olet ihan yhtä suuri kiusaaja ja välillisesti myös itse pahoinpitelijä.

Älä hyväksy kenenkään sortamista esimerkiksi hänen ulkonäkönsä tai seksuaalisen suuntautumisensa takia. Jos et voi aidosti hyväksyä, niin noudata edes hyviä käytöstapoja ja pidä mölyt mahassasi. Homoseksuaalisuus, kuten mikään muukaan suuntautuminen ei ole valinta. Se ei ole jotain mistä pitää parantua tai jota pitää hävetä. Kaikki rakkaus on yhtä kaunista ja yhtä arvokasta.

Mieti ketä äänestät, millaisten ihmisten pyrkimyksiä tuet. Koska lopulta hallituksen ja muut päättäjät valitsee kansa. Haluatko jatkossa valita päättäjiä jotka leikkaavat niiltä joilla ei enää oikeasti olisi mistä leikata. Haluatko sinä olla tukemassa toimintaa jossa työllä ei enää pärjää ja jonka takia vanhukset kuolevat liian usein yksin?

 

 

Kirjoitaja on Hanna Jokinen, 36v ammatistaan ylpeä Lähihoitaja ja SuPer-aktiivi.