SuPeristi Pridessa!
Helsinki saa tänään super-paljon pinkkiä pintaan ja satoja, tuhansia sateenkaarevia ihmisiä läheisineen saapuu kruunaamaan Pride-viikon upeaan kulkueeseen yhdessä. Tänään juhlitaan rakkautta, tasa-arvoa ja oikeutta olla hyvin hyvä juuri sellaisena kuin on.
On ollut ilo huomata että esimerkiksi Kela, Poliisi, useampi ammattiliitto ja jotkut ministeriötkin ovat ilmoittaneet osallistuvansa kulkueeseen. Mielestäni vähintä mitä sivistyneessä, modernissa hyvinvointivaltiossa voidaan tehdä, jotta jokainen sen jäsen voisi kokea itsensä yhtä arvokkaaksi ja häpeän leimaa saataisiin purettua.
Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä siitä pitääkö esimerkiksi ammattiliittojen osallistua Prideen, tai onko se ollenkaan edes sopivaa. On vedottu, että kun kaikki ammattiliittojen jäsenet eivät jaa samaa ajatusmaailmaa ja osan vakaumus ei salli seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä niin ei pitäisi lähteä marssimaan. Itse näen asian täysin toisin. Esimerkiksi meillä SuPerissa on 90 000 jäsentä, kaikki tavalla tai toisella hoitoalan ammattilaisia. Meissä on myös takuulla monia seksuaalivähemmistöön tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Heitä jotka ovat ehkä tulleet vuosia kiusatuksi, syrjityksi ja epäluulojen vallassa kohdelluiksi. Niin koulussa, työssä kuin vapaa-ajallakin. Kaikki eivät ole varmasti vielä edes uskaltautuneet kaapista ulos. Liittojen tehtävä on puolustaa jäsentensä oikeuksia. Millaisen signaalin antaisi liitto joka jättää osallistumatta näinkin vahvasti tasa-arvon ja rakkauden asialla olevaan tapahtumaan? Eikö se olisi kaikille HLBTIQ- jäsenillemme ja heidän läheisilleen isku vasten kasvoja ja viesti siitä ettemme hyväksy heitä sellaisena kuin he ovat.
Lähihoitaja-opinnoissa painotetaan, että ihminen on psyykkisen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus ja sellaisena hänet tulee hoitotyössä kohdata. Hoitajan tulee osata kohdata aina myös hoidettavansa omaiset ja läheiset arvostavasti.
Hoidon kohteeksi joutuessaan ihminen on yleensä hädissään, peloissaan ja hämmentynyt. Jos siinä kohtaa tarvitsee pelätä vielä myös tuomituksi tai vieroksutuksi tulemista niin olemme kaukana hyvästä ja laadukkaasta hoidosta.
Mitä enemmän yhteiskunta vapautuu ja tasa-arvoistuu, sitä avoimemmin vanhainkodeissa, sairaaloissa ja vaikkapa päiväkodeissa nähdään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia niin asiakkaan, omaisen kuin vanhemmankin roolissa. Tämä täytyy myös jokaisen hoitajan tiedostaa ja selvittää itselleen omat kipupisteensä esimerkiksi seksuaalisuuden suhteen. Jos vanhainkodissa vaari haluaa pukeutua perinteisesti naiselliseksi mielettyihin vaatteisiin pitää hänellä olla siihen täysi oikeus. Eikä se saa jäädä toteutumatta hoitajan asenteen takia.
Tämä kaikki kunnioittava ja tasapuolinen kohtaaminen korostuu kaikissa muuisakin asiakaspalvelu-ammateissa. Asiakaspalveluahan se poliisin ja Kelankin työ lopulta on.
En myöskään ymmärrä miksi pelätään, että antamalla HLBTIQ- ihmisille samat oikeudet kun perus cis-heteroillekin vie se jotakin muilta ihmisiltä pois? Ei kai se että homopari saa mennä naimisiin tai transsukupuolista ihmistä ei pakoteta sterilisaatioon ole pois keltään hetero-suhteessa elävältä. Ei myöskään kannata pelätä että seksuaalivähemmistöt vaatisivat heterouden kieltämistä tai heidän asemansa heikentämistä. Pridessa ja kaikessa tässä haetaan vain tasa-arvoa ja sopuisaa rinnakkain eloa yhteiskunnassa.
Kaiken tämän valossa, kannan oikein hyvillä mielin tänään SuPerin banderollia Pride-kulkueessa ja aion nauttia päivästä tuhansien muiden ihmisten kanssa. Uskon että valtaosa jäsenistämme ei pahoita tästä mieltään ja nekin jotka ajatusta vierastavat voivat asiaa tältä kantilta ajatellen ymmärtää mistä on kyse. Koska meidän liitossa on harvinaisen fiksua jengiä jotka kuitenkin kunnioittavat ihmisen jakamatonta arvoa.
Kirjoittaja on Hanna Jokinen, 36-v ammatistaan ylpeä Lähihoitaja ja SuPer-aktiivi.