Paha saa palkkansa, entäs hoitaja?

Vanha sanonta sanoo, että paha saa aina palkkansa. Väitetään myös, että jokainen meistä saa aina ansionsa mukaan, asiassa kuin asiassa. Kun puhe päätyy palkkaan, ansionsa mukaan saamiseen ja hoitajiin ei voi kuin surullisena pyöritellä päätään. Jos tässä maassa pahakin saa palkkansa, niin miksi me hoitajat emme saa?

Tai no saamme me sentään yleensä jonkinlaista palkkaa, mutta emme todellakaan ansiomme mukaan.

Tässä on uusin tilinauhani. Olkaa hyvä, stalkatkaa ihan luvan kanssa. Käteen ei jää edes 1500euroa kuukaudessa. Ystäväni Anne julkaisi taannoin oman tilinauhansa facebookissa ja siinä oli hädintuskin parisensataa euroa enemmän kuin omassani. Syynä tähän vuorotyölisät joita itse en nyt päivätyössä toistaiseksi olevana saa ollenkaan. Huomatkaa, että olen jo hoitajana ”urani huipulla”, koska esimerkiksi lisää kokemuslisiä ei enää tule.

1451 euroa.

Maksamme puolisoni kanssa melkein 800euroa kuukaudessa asuntolainaa. Työmatkoihin uppoaa melko pitkä penni myös, kun työmatka-ajoa kertyy kuukaudessa useampi sata kilomeriä molemmille. Lisäksi kaikki muut elämän pakolliset menot. Ruoka, sähkö, vesi, jätehuolto, lääkkeet, vaatteet (silloin tällöin kuin varaa uusiin on), vakuutukset, kodin tarvikkeet jne. (60eur vähennetään joka kuu suoraan palkasta ATK-lainaa, koska eihän hoitajalla olisi ollut ikinä varaa ostaa uutta läppäriä muuta kuin osamaksulla. Onneksi työnantaja tarjoaa tällaisen edun ettei tarvitse lisää lainoja ottaa. Tilinauhassa tuo näkyy kohtana ”liikaa maksettu pa..”)

Olen joskus, aivan poikkeuksellisen paljon pyhiä tai yövuoroja tehneenä tienannut maksimissaan 2000eur käteen. Näin on tainnut käydä kerran tai kaksi puolentoista vuosikymmenen aikana. Ja sekin on tarkoittanut esimerkiksi joululistaa, jonka aikana olin kaikki pyhät töissä. Illoissa ja öissä.

Mitä työni sitten on, silloin kun työskentelen kolmessa vuorossa tehostetun palveluasumisen yksikössä? Moni on vähätellen todennut, että osaahan sen vaipan mummoille kuka tahansa vaihtaa. Toki on paljon hoitotyön ”temppuja”, joita voi teknisesti opetella kuka vain. Kuinka moni silti niihin pystyy, toisen ihmisen intimiteettiä ja ihmisarvoa kunnioittaen?

Me olemme ne jotka kunnioittavasti, hellin käsin auttavat sinunkin mummusi tai pappasi aamupesuille. Syötämme tätiäsi joka ei enää itse kykene syömään. Ehkä se on sinun veljesi tai enosi, jonka sääri- tai makuuhaavaa hoidamme. Kerta toisensa jälkeen yritämme motivoida omahoitoon ja luoda uskoa siihen, että tästäkin selvitään.

Minä ja moni muu kollegani olemme ehkä se ainoa ihminen, jonka sinun läheisesi näkee päivittäin. Kotona yksinäinen vanhus jonka ainoa ihmiskontakti on ylityöllistetty hoitaja jolla hänen jälkeensä vuorossa odottaa vielä 20 muuta käyntiä. Silti pyrimme kohtaamaan sinunkin läheisesi inhimillisesti, ihminen ihmiselle ajatuksen siivittäminä. Liian usein tingimme omasta ruokatauosta tai emme ennätä edes vessaan koska aikataulu on niin tiukka.

Minä ja kolleegani olemme ne henkilöt joka ovat kuolevan rakkaasi vierellä silloin kuin sinä itse et pysty, uskalla tai ehdi. Olemme myös sinun rinnallasi, kun saatat kuolevaa ja olet uuden ja vaikean tilanteen edessä. Annamme kuolevalle kipulääkettä, kohennamme asentoa, kostutamme suuta, silitämme hiuksia ja kerromme ettei ole mitään hätää. Aina kuolema ei ole kaunis, mutta silloinkaan emme väisty rinnalta tai kammoksu tilannetta.  Laskemme kätemme myös sinun olallesi ja kysymme, miten sinä jaksat. Ja kun kuolema tulee, me laitamme vainajan ja hoidamme muut tilanteen vaativat toimenpiteet. Edelleen hellin käsin ja kunnioittaen.

Liian usein otamme palkkioksi lyöntejä, potkuja, haukkuja, huorittelua. Yhä useampi hoidettavamme on esimerkiksi vaikeasti muistisairas ja saattaa harhoissaan olla hyvinkin aggressiivinen. Samoin, ikävä kyllä, moni omainen käyttäytyy meitä kohtaan joskus todella sopimattomasti. Ensihoitajat, päivystyksessä työskentelevät kollegat ovat aivan liian usein nyrkkeilysäkin asemassa vaikka yrittävät vain pelastaa toisen ihmisen elämän. Mutta me yritämme ymmärtää epäasillisen käytöksen takana olevan hädän, pelon ja tuskan, vaikka se ei moiseen käytökseen oikeasti oikeuttaisi.

Me olemme niitä henkilöitä jotka hoitavat päiväkodissa lapsesi ja vanhainkodissa vanhempasi tai isovanhempasi, jotta sinä voit hyvillä mielin tehdä omaa työtäsi.Ilman meitä ei yhteiskunta pyörisi, vai mihin veisit lapsesi tai miten hoitaisit muistisairaan tai syöpäsairaan läheisesi jos hoitajia ei olisi?

Me olemme ne ihmiset jotka joutuvat menemään liian usein yksin esimerkiksi kotihoidoissa talouksiin joihin poliisikaan ei menisi yksin. Meidän on pakko, jos ei ole irrottaa ketään kollegaa mukaan. Useimmiten ei ole. Silloin mietimme vain että pääsemme pakoon tarvittaessa nopeasti, emmekä käännä selkäämme arvaamattomalle henkilölle. 

Nyt käydään parhaillaan neuvotteluja tulevista työehtosopimuksista ja palkoista. Onko oikeasti niin, ettei hoitotyön ammattilainen ansaitse saada edes likimainkaan 2000 euroa kuukaudessa käteen palkkaa? Vertailuksi voisi heittää, että esimerkiksi kaupunginjohtajan sihteeri tienaa 2586 eur, kaupunginpuutarhuri 3073 eur, kirjastonhoitaja 2399eur, kokoaikainen opettaja 4137eur ja yritysneuvoja 3415 eur.

 

 

EDIT. palautteen jälkeen lisään vielä, että vaikka toki puhunkin omasta käteen jäävästä palkastani ja vertailu palkat ovat bruttopalkkoja, niin lähihoitajan bruttopalkka on myös selvästi löydettävissä tilinauhasta. Ja se häviää silti tässä vertailussa näille muille selvästi. Kuten häviää sangen monelle muullekin ammattiryhmälle.

Mielestäni hoitaja on palkkansa ansainnut, huomattavasti nykyistä isomman sellaisen.

palkkoja: https://www.kt.fi/tilastot-ja-julkaisut/palkkatilastot)

 

Kirjoittaja on Hanna Jokinen, ammatistaan ylpeä lähihoitaja ja SuPer-aktiivi.