Tyttö, sinä olet tähti! (usko se!)
Säntäilin perjantaina kaupoilla etsimässä alesta ”uskottavaa mekkoa”, matchaavia sukkahousuja ja koruja. Olen tullut valituksia mukaan KSL:n ja vasemmistoliiton yhteistyössä järjestettävään Poliitikkokouluun ja sen ensimmäiset lähipäivät olivat viikonloppuna. Iso ja upea tilaisuus johon mukaan henkilökohtaisesti kutsuttiin 23 potentiaalista tulevaisuuden päättäjää eri puolilta suomea.
GREAT! Rinta rottingille ja selkä suoraksi. Minun on ollut pakko tehdä jotakin tosi oikein, kun kutsu kävi.
Mutta miksi oma olo oli sitten sangen ristiriitainen. Miksi säntäilin kaupoilla ostamassa itselleni vaatteita joilla osallistua koulutukseen?
Miksi melkein itkin kun perjantai iltana auto hajosi ja en ehtinyt värjäämään hiuksia ennen koulutus-viikonloppua.
Siksikö, että olen itserakas ja pinnallinen?
Miksi puin kotona kengät jalkaan jo vartin ennen lähtöä ja istuin hiljaa autossa lähes koko matkan Espooseen koulutuspaikalle?
Koska minua pelotti. Koska minun ajatus oli, että ”ne kaikki muut” on niin osaavia, fiksuja ja varmaan nauraa mulle. Että menen sinne vähän niin ja näin, en vakavasti otettavana uutena poliitikkona. Etten osaa, etten tiedä, etten ole tarpeeksi hyvä. Kela päässä alkoi itseasiassa pyöriä jo heti Li Anderssonin puhelun jälkeen; nyt varmasti tää kutsu oli tarkoitettu oikeasti jollekin muulle. Väärä numero, väärä henkilö. Miten niin minä? Olen myös jauhanut samoja asioita kyllästymiseen asti bestikselleni, miehelleni ja muille lähipiirin ihmisille.
Kun jalat täristen kipitin koulutuspaikalle ja päästiin lauantain mittaan tutuiksi ”luokkakavereiden” kanssa, oli yllättävää huomata kuinka moni etenkin meistä nuorista naisoletetuista, miettii samoja asioita. Puhun nyt cis-naisena etupäässä omasta sukupuolestani koska sen erityispiirteet tunnen omakohtaisesti parhaiten. Uskon että samoja keloja pyöritellään sukupuoleen katsomatta kyllä monessa päässä.
Itseasiassa moni meistä oli miettinyt tosi samanlaisia asioita. Ei ehkä matchaaviin sukkahousuihin asti, mutta omaan osaamiseen ja kyvykkyyteen liittyen. Useampi kertoi yllättyneensä koulutuskutsusta ja miettineensä onko tarpeeksi hyvä. Osaako. Pystyykö. Uskaltaako.
Se tuntui äärettömän lohdulliselta, mutta myös surulliselta.
Vaikka Suomi onkin tasa-arvon edelläkävijä monissa asioissa, on sukupuolten välinen tasa-arvo kuitenkin monin osin hyvinkin nuorta maassamme. Työtä on tehtäväksi yhä paljon, etenkin kun esimerkiksi sukupuolen moninaisuus puhututtaa, palkka tasa-arvoa ei ole saavutettu ja yhä naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma myös meillä suomessakin.
Ensimmäisinä maailmassa, suomen 19 naiskansanedustajaa aloittivat eduskuntatyön vuonna 1907. Ensimmäisinä vuosikymmeninään eduskunta teki lukuisia merkittäviä lakiuudistuksia, jotka auttoivat naisia heidän monissa, muuttuvissa rooleissaan yhteiskunnassamme.
Suomen ensimmäinen naisministeri oli Miina Sillanpää. Hän aloitti apulaissosiaaliministerinä vuonna 1926. Samana vuonna säädettiin laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin.
Tuntuu hurjalta ajatella, että vasta 1900-luvun toisella neljänneksellä naiset on nähty kykeneviksi esimerkiksi valtion virkoihin ja että vasta 2000-luvulla saimme ensimmäisen naispresidentin ja -pääministerin.
Tehtävää on vielä äärettömän paljon ennen kuin Suomi on tasa-arvoinen esimerkiksi naisten, miesten ja muunsukupuolisten kesken. Samoin esimerkiksi translakiin tulisi saada jo kiireen vilkkaan muutos ja päivittää se vastaamaan nykypäivää, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoista kansalaisten kohtelua.
Jäin miettimään mikä määrä potentiaalia jää, etenkin nuorissa naisissa, piiloon. Onko niin, että yhä vieläkin saamme liikaa osaksemme ajatusta siitä, ettemme ole yhtä älykkäitä, osaavia ja pystyviä kuin miehet. Että tee sinä vain niitä naisten töitä, istu hiljaa ja näytä söpöltä. Mutta anna miesten hoitaa isot asiat, esimerkiksi politiikka tai yritysmaailman johtotehtävät. Bullshit. Naisen paikka on joka paikassa, kuten yksi meistä Me Naiset-lehden #sanoseparemmin- kampanjan voittaja lauseiden kirjoittajista totesi.
Tänään Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä, sanon teille tytöt ja naiset (ja toki yhtä lailla kaikkien muiden sukupuolten edustajatkin), TE OLETTE TÄHTIÄ! Älkää ikinä enää miettikö pystyttekö tai osaatteko, koska kyllä te osaatte! Meissä on yhtä paljon sitä kuuluisaa munaa kuin miehissä, itseasiassa meistä useilla on sitä ihan (muna)sarjojen verran! Älä jätä tekemättä asioita, tavoittelematta unelmiasi tai mahdollisuuksia käyttämättä siksi että sua pelottaa. Mene ja tee, opit kyllä matkan varrella jos jotain tietoa puuttuu.
Hiiteen huijari-syndrooma, me osataan!
Kirjoittaja on Hanna Jokinen,
Ammatistaan ylpeä lähihoitaja, SuPer-aktiivi ja Vasemmistoliiton kuntavaikuttaja.