”En voi parantua ennen kuin mulla on joku sellainen ihminen joka on mun kanssa muutenkin kun että sille maksetaan”

 

Käsi ylös kuka katsoi eilen TV ykkösen dokumentin ”Tiikeriä etsimässä”. 

(http://areena.yle.fi/tv/2044689 Dokumentti CP-vammaisesta Heljästä joka taistelee jotta saisi rahaa elämiseen ja edes toisinaan käydä muiden nuorten tapaan esim keikoilla tai muissa tapahtumissa.)

Otsikko tekstilleni on mukaeltu lainaus dokumentista. Heljän tilanne on se että hänen äitinsä on kuollut hänen ollessaan 10v ja tänäpäivänä hän on (jos oikein käsitin) muutamia vuosia yli kahdenkymmenen. Hän elää lähes täysin henkilökohtaisten avustajien varassa, paidan saa itse puettua mutta vessakäynnit, ruoanlaitto, muu pukeutuminen, siirtymiset sängystä pyörätuoliin ja kaikki muutkin toimet vaativat apua. Rahat ovat tiukalla, hän saa 600euroa eläkettä ja ilmeisesti jonkinlaisen asumistuen. Vuokran hän kertoo olevan 800euroa.

 

 

Dokumentissa kuvataan mm tilannetta jossa avustaja empii jääkaapilla että mitä ihmettä Heljä söisi ja haistelee kattilaa jossa on edellsten päivien ruokaa ja totevat yhdessä että kyllä sitä voi vielä syödä. Maitoa laitetaan säästellen jotta siitä riittäisi aamullakin vielä. ”Eikö sulla ole yhtään rahaa?” ”Ei ole…”

Heljän elämän pohja putosi kun äiti kuoli, heidän suhteensa oli ollut hyvin kiinteä. Ilmeisesti isä hylkäsi Heljän äidin kuoleman jälkeen. Heljä itse toteaa jotakin tähän tyyliin:

Mä en voi parantua ennen kuin saan sellaisen suhteen kun mulla olis pitänyt olla lapsena. Mä en voi parantua ennen kuin mulla on joku sellainen ihminen joka on mun kanssa muutenkin kun että sille maksetaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Heljä hankkii rahaa pakollisiin menoihin, mm koiran eläinlääkäriin, elämiseen ja päästäkseen joskus edes vaikkapa festareille, MYYMÄLLÄ ITSEÄÄN.

Oikeesti, elämmekö me 2013 vuoden SUOMESSA jossa rahaa on mm siihen että kansanedustajat repii monien tonnien palkkaa, jossa rakennetaan kalliita upeita moottoriteiden katteita joihin tulee ah niiiiiin tärkeitä kauppakeskuksia. Elämmekö me todella näin eriarvoisesti että kunnan päättäjäpamput saavat kunnan rahoilla matkustella erilaisille tutustumiskäynneille ympäri maailmaa, käydä teattereissa ym ”firman piikkiin” mutta CP-vammainen nainen on niin tiukilla että joutuu myymään itseään kun muutakaan mahdollista keinoa ei oiken ole tienata. 

Missä on yhteiskunnan vastuu sen heikoimmista jäsenistä. Voiko todella asiat olla tällä tolalla että ihminen joka on niin pahasti työkyvytön ettei voi tienata elantoaan vaikka haluaisi muuta kun antamalla ihmisten suoraan sanottuna käyttää häntä hyväkseen seksuaalisesti.

Missä on ammattiapu ihmiselle joka kertoo että hänellä on epävakaa persoonallisuus ja ettei hänellä ole elämässään yhtään ihmistä joka kävisi hänen luonaan ilman maksua. Hänen ainoa ”perheensä” ovat terapeutit, avustajat ja hoitajat. Ainoa fyysinen hellyys tulee hoitajien satunnaisista halauksista ja näistä ihmisistä jotka käyvät tyydyttämässä seksuaalisia halujaan ja mahdollisia fantasioitaan hänen ruumistaan hyödyntäen.

Heljä parka ripustautuu hoitajiinsa joista useiden on vaikea jaksaa hänen kanssaan kauan koska hän on haastava persoona. No ihmekös tuo jos ihmisellä ei ole KETÄÄN näiden hoitosuhteiden lisäksi jolle avautua. Ei ketään joka kuuntelisi ilman että siitä pitää maksaa. Ei ystäviä? Ei perhettä? Hylätyksi tulemisen kokemuksia ja henkisiä pulmia. Monelle hoitajalle, vallankin kouluttamattomalle avustajalle kova paikka.

Myös esim tapaukset joissa hoitaja tulee käynnilleen sen jälkeen kun joku on käynyt seksi-visiitillä Heljän luona varmasti ottaa koville ja koettelevat ammattimaisuuden rajoja. Hoitajalta vaaditaan melkoista ammatillisuutta esim viedessään kyseistä asiakasta suihkuun jotta seksin jäljet saadaa pestyä pois, koska hänhän ei itse pysty.

Vammaiset ja seksuaalisuus? Seksin ostaminen ja myyminen? 

Dokumenti herättää paljon tunteita, minussa ainakin. Heljä kertoo että hänen luonaan on käynyt Timoksi nimetty mies joka aikanaan on maksanut seksistä, mutta ilmeisesti Heljä luuli  (ja toivoi) että jutussa olisi muutakin kuin vain seksiä ja ilmeisesti siis enään seksistä ei makseta edes. Eli dokumentissa annetaan kuva että tämä Timo laittaa viestiä ”ootko yksin”, juoksee ovelle yhtä aikaa osunutta Heljän hoitajaa/avustajaa karkuun ja tulee hetken päästä uudelleen ”hoitelemaan hommansa”. Poistuu jättäen Heljän sänkyyn alasti, koska on niin kiire kun avustaja on taas tulossa. ja mitä ilmeisemmin ei edes maksa seksiaktistaan.

Sattuu kyllä sydämeen. Nuori nainen ja vieläpä vaikeasti avuton, tyytyy siihen että joku käy vähän sutaisemassa, jotta saisi edes jotakin hellyyteen viittaavaakaan. Antaa tämän toivossa ilmaiseksi käyttää kehoaan. 

Tottakai vammaisille kuuluu oikeus seksiin ja hellyyteen, siinä ei ole mielestäni mitään rumaa tai pahaa. Olemme aikanaan koulussa etiikan tunneilla käyneet keskustelua kuinka pitkälle hoitajana olisimme valmiit menemään esim seksiaktin ”avustamisessa”. Moni koki asian todella vaikeana. Itselle asia oli asia muiden joukoissa ja kyllä, voisin avustaa asiassa pariskuntaa joka harrastaa seksiä tasa-arvoisena ja molemmille oikeista lähtökohdista. 

Mitkä ovat oikeat lähtökohdat. Saako seksiä myydä? Saako ostaa? Jos ihminen haluaa vapaasta tahdosta ja omasta halusta prostituoiduksi niin siitä vaan. MUTTA MUTTA. Kuinka monta tapausta on olemassa jossa seksin myyminen on täysin kaikissa järjen ja ruumiin voimissa tehty päätös. Jossa siihen ei liity minkäänlaista traumaa tai hyväksikäyttöä. Onko olemassa tapausta jossa ihminen haluaa alkaa harjoittaa maailman vanhinta ammattia ilman että se on ns ”viimeinen keino” saada rahaa tai saada hellyyttä. Valtaosaan huoraamiseen päätymisistä kuitenkin varmasti on taustalla mielenterveyden horjumista, epätoivoa, päihteitä, hyväksikäyttöä, ihmiskauppaa. Yleensäkin tilanne että ihminen ei tunne itsellään olevan muita vaihtoehtoja.

En voi muuta sanoa kun että maailma on aika perkeleen epätasa-arvoinen paikka. Eikä tarvitse lähteä edes sinne kehitysmaihin tai sodan runtelemiin yhteiskuntiin vaan tavallaan jopa järkyttävämpää on että tälläsitä tapahtuu omissa naapurustoissamme, omissa kaupungeissammekin.

Heljä toteaa koiralleen: sä oot mun äidin korvike ja lapsen korvike. Kysyn vaan miten yksin tässä maailamssa voikaan jäädä…