Korona-nauloja vanhustenhoidon arkkuun
Maailma ikäihmisten hoidossa työskentelevän lähihoitajan silmin on heittänyt parissa kuukaudessa täyden voltin. Vuosi alkoi suurten odotusten ja hyvän taisteluhengen merkeissä. Vanhuspalvelulakiin luvattiin vihdoin 0,7 mitoitus ja kevään TES-neuvotteluita kohden käytiin rinta rottingilla.
Oma tunne kentältä oli vankka tahto, että nyt ne kikyt historiaan, oma sote-sote sopimus ja täysin ansaitut korotuksen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Näillä kaikilla on kriittisen suuri merkitys sille, että tulevaisuudessakin alalle riittää tulijoita ja ikääntyvä suomi saa nauttia hyvää, raudan lujaan ammattitaitoon perustuvaa inhimillistä hoivaa.
Ja sitten päästiin helmi- maaliskuulle… CRASH! BOOM! BANG! It´s corona-time. Tuo mikroskooppisen pieni perkele, covid19 pisti kerralla koko maailman polvilleen.
Totta kai tilanne on kaikille yhteiskunnassa ihan totaalinen katastrofi. Ihan järjetön määrä ihmisiä lomautetaan, jää työttömäksi ja yrityksiä kaatuu. YTK on ilmoittanut myös, että sen päivärahojen maksu voi viivästyä kuukausia. Koko tuntemamme, tuttu ja turvallinen, yhteiskunta on ajautunut tilaan josta kellään meillä ei ole ennalta minkäänlaista ymmärrystä.
Tilanne koskettaa kaikkia, mutta kriittisten alojen työntekijät heitetään nyt suden suuhun aivan uudella ja kammottavalla tavalla. Valmiuslaki otettiin käyttöön ja näin ollen hoitajien työehtoihin ja elämään voidaan kajota tavalla, joka herättää kysymyksiä, pelkoa ja osassa jopa epätoivoa. Ei ole helppoa vaikkapa 20 vuotisen varhaiskasvatuksessa tehdyn työuran keskeltä tuosta vain tulla heitetyksi ikäihmisten vuodeosastolle saattohoidon pariin, tai kotihoitoon kaiken tämän kriisin ja epätietoisuuden lasti niskassaan.
Meiltä ei kysytä haluammeko tulla siirretyksi vieraaseen yksikköön, täysin uudenlaisen työn pariin. Meiltä ei kysytä haluammeko vaarantaa oman ja perheemme terveyden hoitamalla korona-tartunnan saaneita, pahimmillaan ilman riittäviä suojavarusteita ja alati muuttuvien ohjeiden keskellä. Vaikka kuinka esimerkiksi lähiesimies tekisi parhaansa tiedottamisessa, ohjeita saattaa tulla useammat päivässä ja elämme jatkuvan varpaillaan olon ja epävarmuuden keskellä.
Samaan aikaan kun tehohoitoon ja sairaalaan tulvii kiitosta, muistamisia ja kannustusta, jää ikäihmisten hoidon hoitajat tässäkin kohtaa hyvin yksin.
Ei pidä käsittää väärin, ihan jokainen tehon ja sairaalan hoitaja ansaitsee kiitokset. Minun puolestani ehdottomasti vaikka tuplana tai triplana nykyiseen verraten. Mutta keskustelussa ei pidä unohtaa etteivät ne ole ainoat tahot jotka kuormittuvat.
Etenkin kotihoito tekee työtään äärettömässä paineessa. Samaan aikaan kun sosiaalisenmedian kommenttipalstoilla kommentoidaan hyvinkin brutaalisti jopa hoitajia syytellen mm. siitä, ettei maskeja ja muita suojavarusteita riitä joka puolelle Suomea. Ilkeimmät kommentit vaativat jopa hoitajia omasta pussistaan maksamaan työssään käytettävät maskit tai hanskat, mikäli työnantaja ei niitä voi syystä tai toisesta hankkia.
Maskeja jos jostain saa, niin hinta voi olla hyvinkin esimerkiksi 50 eur/60 kpl paketti. Tällainen paketti saattaa helposti kulua kahdessa tai kolmessa päivässä. On täysin kohtuutonta edes käydä keskustelua siitä, että haluaisi velvoittaa lähihoitajan pienestä palkastaan maksamaan jopa yli 200 euroa kuussa maksavia välineitä, jotka työnantaja on velvollinen hankkimaan. Tällainen kommentointi lisää ahdistusta, henkistä kuormaa ja tyytymättömyyttä täysin turhaan tilanteessa jossa hoitajista ruoskitaan irti se viimeinenkin voimanripe jota on vahingossa jäänyt vuosien kiristämisen jälkeen jäljelle.
Nyt kun korona-pandemia iski samaan aikaan meidän työehtosopimus-neuvotteluidemme kanssa, meiltä vietiin samalla myös mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteemme. Koko alkuvuoden saimme lukea, miten muualla lakkoa pukkasi lakon perään, kikyjä saatiin karsittua toisilta aloilta, palkkoja korotettiin jne. Postiin vaikea tilanne sai aikaan kansanliikkeen ja postilaisten perheitä tuettiin, täysin oikeutetusti, vaikeina aikoina oikein urakalla.
Nyt koronan keskellä hoitajat pakotetaan kohtaamaan virus etujoukoissa, osin puutteellisesti suojattuina ja aseet käydä taistoa omien tulevien vuosien työehdoista viedään tyystin. Jäämme täysin yksin kuulemaan sitä, miten nyt ei ole taaskaan oikea aika korjata palkkojen epätasa-arvoa tai nostaa naisvaltaista alaa palkkakuopasta.
No money, no honey. Mutta tässä olisi yksi hengenvaarallinen virus, ole hyvä ja jäähän muuten taas tuplavuoroon koska ketään muuta ei saada koronaan jo sairastuneiden kollegoiden tilalle.
Henkilökohtaisesti menen uhkakuvissa vielä pidemmälle, sillä pelkään että jo nyt alkanut opposition ja osan hallituksestakin puhe tulevista säästöistä ja leikkauslistoista tulee osumaan kipeästi myös hoitoalalle. Kun kuntien talous on pahemmin kuralla kuin pahimman noroviruksen kourissa kärsivä potilas, ei rahaa ikäihmisten hoitoon liikene jatkossakaan ehdotonta minimiä enempää.
Ei pidä myöskään luulla, että tilanne on jotenkin ohi heti kun korona päästää Suomen otteestaan. Sote-ala on ihan yhtä syvällä tai vielä syvemmässä suossa tämän kriisin jälkeenkin. Nyt tarvitaan oikeasti valtiolta tukea ja puuttumista peliin, tai saamme sovittaa suruhuntua kasvoille jo ihan pian, kun laadukas sairaanhoito, varhaiskasvatus ja ikäihmistenhoito Suomessa kuopataan lopullisesti.
Hoitajat revitään nyt seuraavina kuukausina äärirajoille ja sen rajan yli. Meitä sairastuu ja osa saattaa jopa itsekin kuolla covid19-tautiin. Silti työnantaja-puoli esitti ainakin vielä aivan hiljan kikyjen jatkumista ja ettei mitään palkka tasa-arvoon tähtäävää ohjelmaa tule.
Olemme siis tilanteessa jossa hoitaja saa sairastua ja jopa kuolla työnsä takia, mutta sekään ei herätä ”ketään”. Jos nyt TES-neuvotteluissa tulee märkää rättiä päin hoitajien kasvoja, uskallan väittää että epidemian jälkeen nähdään ennennäkemätön pako pois hoitoalalta.
Ikäihmisten hoidon parissa, esimerkiksi kotihoidossa tilanne on ollut jo pitkään sietämätön tai sen rajoilla. Mitä syitä meille jää tämän kaiken jälkeen enää jatkaa jos edes tällainen tilanne ei meidän arvoamme kirkasta päättäjille. Kutsumusko se syy on? Älkää nyt naurattako! Syksyllä saatte sytyttää sinisiä valoja ja taputtaa Suomalaisen ikäihmistenhoidon haudalla, jos tämäkään ei vielä teidän silmiänne avaa.