Mihin sä uskot?

Maailmassa on monia toinen toistaan mutkikkaampia uskontoja, löytyy kaikenmaailman käyttäytymismalleja ja mantroja joita kokeilemalla ja hokemalla voi tulla (muka) paremmaksi ihmiseksi ja saavuttaa jonkun ultimaattisen onnellisuuden.

Mutta jos multa kysytään mihin mä uskon, ja vaikka ei kysytäkään, niin vastaan uskovani hyvyyteen. Jonkinlaiseen karmaan ja oman itsen tutkiskeluun. ja siihen ettei ottaisi elämää ja etenkään itseään niin kamalan vakavasti. Hetkittäin viisainta on todeta että ei menny nyt ihan putkeen, eikä etenkään niin kuin siellä legendaarisessa Strömsössä mutta mitä hittoa sitten. Okei päivä oli sysi-paska, mikään ei mennyt niin kuin suunnittelin ja lopulta itsekin olin mahdoton, piikki lihassa ja pain in the ass, mutta haloo, se on vaan elämää.

Mitä on se hyvyys johon mä uskon? isoja spektaakkelimaisia marttyyrinlailla omistauduttuja suorituksia joilla pelastetaan kerralla sinivalaat, Afrikan nälkää näkevät lapset ja vahingossa jopa naapurin aviokriisikin? Noup. Onko se sitä että antaa kaikkien kävellä ylitseen ja kynnysmattona pyytää vielä pyyhkimään kengät itseensä mennessään. No way.

Mä uskon että hyvyys on pieniä tekoja. Se on sitä että kantaa oman vastuunsa arjessa ja juhlassa. ja vastuuna näen sen että jokainen tiedostaa että onnellisuus lähtee meistä itsestämme, ei ulkoa ohjautuen muista ihmisistä, olosuhteista tai mammonasta. Mulle se on sitä että kysyy vähän useammin mitä minä voisin tehdä maailmalle kuin että voivottelee ettei maailma tuo koskaan mitään kivaa minulle. Se on niitä pieniä hauskoja juttuja ja ilahduttavia tekoja joista välittyy ilman sanoja että ”hei mä tykkään susta”. Ei siihen tarvita Tommy Tabermannin runosuonta ja seitsentoista sivuisia liekehtivä rakkauskirjeitä, ei kalliita lahjoja, ei aina edes tosiaankaan niitä sanoja.

Hyvyys on ”Hyvää huomenta ja hyvää työpäivää”- tekstareita. Se on toisen auton ikkunoiden raappaamista aamulla samalla kun raappaa omansakin. Se voi olla valmiiksi ladattu kahvinkeitin, lämmitetty sauna tai juttelun lomassa väsätty nopea lounas-salaatti. Se on sitä kun antaa toiselle viimeiset karkit pussista tai lähettää kesken arjen harmautta ystävälle pienen lahjan kertomatta siitä etukäteen. Se on pieni kosketus, hymy, ”kuinka sä voit?”-kysymys. Se on halaus kun näkee että toista surettaa, se on hyväksyvää hiljaa oloa kun ei ole sanoja. Joskus se on suoria, kipeitä, rehellisiä sanoja. Luottamuksella sanottuja ja rakkaudella viljeltyjä. Hyvyys on pieniä sanoja kuten ”kiitos”, ”anteeks mä olin ihan hölmö”, ”Mä uskon suhun”, ”mulla oli sua ikävä”, ”olipa kiva nähdä sua”, ”mulla oli kivaa”…

Hyvyys on myös vaativaakin. Se on toisen hyväksymistä ja itsensä hyväksymistä. Tiedostamista että tuo on tuosta kohtaa rikki ja minä olen tästä kohtaa säröillä. Se on toisen ihmisen puutteiden silittämistä eikä lyömistä. Se on oman itsen tutkimista ja miettimistä missä kohtaa voisin vielä kasvaa ja miettiä käyttäytymismallejani. Mutta se on myös sen hyväksymistä että olen vaan ihminen ja olen pahasti vielä keskeneräinen. Mutta keskeneräisyyteni kanssa voin tulla toimeen ja päättää itse mikä menee nahkoihin ja minkä annan minua loukata. Sillä eihän meitä oikeasti loukkaa toisten teot tai sanomiset jos emme itse anna niille lupaa satuttaa meitä. (Toki joku silmitön väkivalta ja niin päin pois on asia erikseen). Mutta myös se on hyvyyttä ettei verhoudu keskeneräisyytensä taakse ja käytä sitä tekosyynä toisen elämän hankaloittamiseen, ilkeyteen tai tahalliseen loukkaamiseen.

Itse uskon vakaasti siihen miten esim Wiccalaisuudessa ohje kuuluu ”tee mitä tahdot, mutta älä vahingoita”. Ja siihen että heidän Kolminkertaisuuden lain mukaan kaikki ihmisen teot palaavat hänelle takaisin moninkertaisina maailman vuorovaikutteisuuden seurauksena. ja tottahan se on että usein tekemällä pienen hyvän teon saatat pelastaa jonkun päivän, joka puolestaan hyvillä mielin saattaa pelastaa jonkun toisen ihmisen päivän ja näin hyvä leviää. Ja joskus se näin ollen myös saavuttaa minut itsenikin. Antamisen lisäksi myös saajan roolissa.

Eihän meistä kukaan toki ole täydellinen ja ihan selvää on että kukaan ei yllä näihin luettelemiini esimerkkeihin joka päivä. On päiviä kun on vaikkapahuonosti nukutun yön jälkeen kiukkuinen tai muuten vaan vituttaa. On jopa viikkoja kun on kipujen tai tukalan olon takia keskittynyt vain itseensä ja on allapäin. Se on sitä ihmisyyttä toki sekin kaikki. Mutta siinä kohtaa hyvyyden tekoja on itsestään huolehtiminen. Toki voi mennä rettelöidä ja tehdä kanssakulkijoidenkin olon huonoksi, mutta tuskin se lopulta omaa oloa parantaa. Kun oma olo ei ole hyvä, on todellisia hyvyyden tekoja itseä ja muita kohtaan hoitaa mieltään ja kehoaan. Järkevä hyvä ruoka, riittävä uni, sopiva liikunta… tarvittaessa lääkärin apu fysiikan tai psyyken suhteen.