Old enough for sex?
Mediassa keskustelua on viime päivinä herättänyt Ajankohtaisen Kakkosen esiin nostama vanhusten seksuaalisuuden rajoittaminen.Asiasta raportoi mm iltalehti ja taisi iltasanomatkin siitä jutun vääntää.
Lehtijutuissa kerrottiin kuinka laitoksissa mm estetään vanhusten väliset ystävyyssuhteet/seksuaaliset kontaktit ja että esim. masturboimista rajoitetaan vaikkapa pukemalla asukkaalle hygieniahaalari (eli siis haalari jossa vetskari selässä ja jota ei pysty itse riisumaan).
Jutuissa käsiteltiin myös HLBT- vanhusten asemaa ja saako ihminen vanhainkodissa toteuttaa omaa sukupuoltaan tai omanlaistaan seksuaalista suuntautumista.
Aihe kuuluu omiin ehdottomasti läheisiin ja tärkeisiin aiheisiin, tästä olen omissa työpaikoissanikin paljon puhunut ja moneen kertaan pyytänyt lisäkoulutusta aiheesta. Kuulun myös ehdottomiin seksuaalisen tasa-arvon ja myös tasa-arvioisen avioliittolain puolustajiin. Oma ystäväpiirini on todella monipuolinen ja rikas, eikä kenenkään seksuaalinen suuntautuminen tai seksuaalisen aktiivsuuden taso ole koskaan ollut kummeksunnan aihe.
Uskallan kuitenkin väittää että tässä asiassa koulutus on vain osa totuutta. Tässä on aihe jossa jokaisen, niin hoitajan kuin omaisen, on kohdattava oma itsensä ja oma suhtautuminen seksuaalisuuteen, seksuaalivähemmistöihin, käsitykseen oikeasta ja väärästä. Jopa lapsen ja vanhemman muuttuvasta roolista, sekä ymmärtämyksestään esimerkiksi muistia vaurioittavista sairauksista.
Jos oma seksuaalisuuden käsite on kovin suppea tai suhtautuminen aiheeseen hyvin häveliäs niin miten voi kohdata seksuaalisuutta ja sen laajaa kirjoa muissakaan ihmisissä. Vallankaan ammatillisessa mielessä. Jos asioita ei ole käsitellyt itse vaan niihin liittyy paljon häpeää ja kipeitä kohtia niin toki reagointi on sen mukaista. Jos tuttavan tai vaikkapa työkaverin samaa sukupuolta oleva kumppani aiheuttaa hihittelyä tai kauhistelua niin miten voi ammattilaiena kohdata näitä asioita asiakas-kontateissakaan? Ihan vain yhdenlaisen esimerkin tässä heittääkseni.
En toki tarkoita että työmaan kahvipöydässä täytyy lyödä kaikki kortit pöytään ja kertoa koska viimeksi on saanut, miten päin ja montako kertaa. Mutta tiettyä keskustelua olisi hyvä tästäkin aiheesta käydä. Etenkin jo edellä viittaamani seksuaalivähemmistöt jakavat yhä rajusti mielipiteitä. Myönnän itse että kiehun pääni sisällä raivosta jokaisen ”homppeli-vitsailun” ja jokaisen ennakkoluuloisen stereotyyppisen lausahduksen aikana.
Itselläni kun koskaan ei ole aiheeseen liittynyt kummeksuntaa. Olen aina nähnyt rakkauden ja seksuaalisuuden kohdistuvan vain toiseen ihmiseen, en sukupuoleen, kansallisuuteen tai ikään (toki pedofiilit ovat asia täysin erikseen kun iästä puhutan). Siksi joskus on hyvin hyvin vaikea käsittää miksi edelleen esim. kahden miehen suhde herättää kauhistelua tai suorastaan lapsellista hihittelyä. Tietämättömyys?
Mietin vaan kuinka ihminen voi puolueettomasti hoitaa toista ja kohdata tämän kokonaisuutena jos itsellä on isoja ennakkoluuloja asiassa kuin asiassa. Olivat ne sitten ihmisen sukupuoleen, kansallisuuteen, kulttuuriin, ikään, ulkonäköön tai juurikin mainittuun seksuaalisuuteen liittyviä.
Vaikka itse olenkin hyvin avoin aiheen suhteen niin ymmärrän myös hoitaja näkökulmasta seksuaalisuuden ilmaisuun liittyvät ”haasteet” laitosolosuhteissa. En toki ymmärrä yhtään ainoaa luunappia hepin varteen tai yhtä ainutta paheksuntaa vaikkapa masturboinnin tai suukottelun suhteen. Mutta näen mekanismin ja syyt kyllä miksi jotkut näin toimivat.
Jos ajattelee että osastolla asuu 15 asukasta, on yhteiset ruokailutilat ja oleskelutilat. Mahdollisesti kahden hengen huonekin jossa yksi vessa/suihku. Tässä tilanteessa yhteisasuminen toki asettaa rajoja joillekin täysin avoimen seksuaalisuuden ilmaisuille.
Täytyy muistaa että esim. dementoivat sairaudet poistavat ihmisten estoja ja näin ollen alastomuus ja seksuaalisuus ei aina katso aikaa ja paikkaa. Pakko on hoitajana joskus rajata näissä tilanteissa myös näitä seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Ei kuitenkaan 15 hengen istuessa ruokapöydässä voi antaa yhden pariskunnan kosketella toistensa sukukalleuksia. Joskus täytyy myös seurailla mitä pohjimmiltaan kukakin vanhus hakee läheisyydeltä. Joskus on näitäkin tilanteita joissa toinen hakee läheisyyttä ja turvaa, haluaisi vain istua vierekkäin tai olla kainalossa. Mutta toinen osapuoli on seksuaalisempi ja hakee vain aktiin johtavaa kosketusta. Tällöin täytyy hoitajana pitää silmällä ettei kukaan myöskään joudu seksuaalisenhäirinnän tai ahdistelun kohteeksi.
Joskus myös omaisten kanssa tulee pulmatilanteita. Voi olla hyvin vaikeaa ensinnäkin ymmärtää muuttunutta vanhempaa/puolisoa jos hänellä on sairaus joka aiheuttaa muistin rapautumista tai käytösoireita. Voi olla hyvin hyvin vaikeaa katsoa muuttunutta puolisoaan/vanhempaa/isovanhempaa laitoksessa lemmekkäänä täysin vieraan ihmisen kanssa. Kaikki eivät sitä vain hyväksy ja hoitajana on melkoisessa välikädessä kun haluaisin ainakin itse turvata jokaiselle mahdollisuuden rakkauteen, hellyyteen ja seksuaalisuuteen, mutta en toki haluaisi kenenkään omaisenkaan kokevan tilannetta järkyttävänä tai loukkaavana.
Jos puhumme asukkaan oman huoneen rauhassa tapahtuvan seksuaalisen toiminnan rajoittamisesta niin siinä kohtaa jokainen saa mennä itseensä. Jos huoneeseen mennessä näkee että hommat on kesken ja menee siitä torumaan niin metsään mennään ja pahasti. Näihin tilanteisiin reagoimiseen tarvitaan henkilökunnalle lisää osaamista ja tietoa seksuaalisuudesta sekä avointa keskustelua aiheesta! Huudan kovastikin työnohjauksellisen ja luottamuksellisen avoimen keskustelun perään.
Toki myös täytyy luoda pelisäännöt esim hoitajiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Koska tätäkin tapahtuu että hyvin suorasukaisesti käydään kii privaatti-aluesiin ja puheet ovat pahempia kuin härskeimmeissä porno-novelleissa. Toki hoitajana täytyy pystyä ymmärtämään sairauden aiheuttamaa käytöstä mutta seksuaalista ahdistelua ei tarvitse kenenkään kestää.
Mutta summa summarum. Ennen kuin kauhistelet mediassa kuinka hoitajat taas ovat suvaitsemattomia törppöjä niin mieti näitä juttuja. Kuinka sinut olet itse seksuaalisuutesi kanssa? Kuinka suhtaudut jos kylään mennessäsi löydät vanhempasi/isovanhempasi/tädin/sedän tms koskettelemassa itseään? Osaatko suhtautua asiallisesti jos vuosia asiaa piilotellut läheisesi vanhainkodissa vihdoin uskaltaa toteuttaa todellista sukupuoltaan, vaikka se olisi hänen biologisen sukupuolensa vastakohta. Kun Veikosta tuleekin Vieno? Tai jos muistisairas puolisosi löytää uuden lemmen palvelutalossa eikä muista enää olevansa naimisissa? Entä jos uusi lemmen kohde onkin hänen kanssaan samaa sukupuolta?
Jokaiselle hoitaja-kolleegalle lähetän lämmöllä terveisiä että selvittäkää omat seksuaalisuutenne kipupisteet ja miettikää syitä ennakkoluuloihin omassa elämässänne. Vain kohtaamalla oman seksuaalisutemme ja sen kipupisteet voimme kohdata muissa heidän kipupisteitään ja heille tärkeitä asioita.