Siksi koska olet poika.

Mistä on pienet pojat tehty?

Autoista ja sotaleikeistä?

Mudassa möyrimisestä ja sinisestä väristä?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Prinsessa-mekoista ja äidin meikkipussin penkomisesta?

Kotileikeistä ja kilttinä olosta?

Arvaattekin ehkä mistä aihe juontaa juurensa. Somessa kuohuntaa, täysin aiheellisesti, aikaansaaneesta facebook-päivityksestä jossa äiti kertoo 4vuotiaaseen poikaansa kohdistuvasta täysin käsittämättömästä käytöksestä. Ja ehei, ei kavereiden taholta vaan AIKUISTEN taholta.

 Äiti kertoo lapsestaan : ” Meidän poika tykkää vaaleanpunaisesta, kimalluksesta, Hello Kittystä ja nukeista. Ja jalkapallosta, ryhmä Hausta, jääkiekosta, junista ja eläimistä. Mistä nyt lapset tuppaa pitämään. Hän pukeutuu tyylilleen uskollisesti milloin futispaitaan ja milloin vaaleanpunaiseen mekkoon, ja pitää pitkää, paksua tukkaansa usein pinneillä poissa silmiltä. Pojallamme on paljon kavereita, niin tyttöjä, kuin poikia. Hänelle ne tosin on vain kavereita kaikki.”

Aikuiset ihmiset heittävät kyseisestä lapsesta hänen kuultensa kommentteja tyyliin: ”hehheh, ettekö ole huolissanne, ettei siitä vaan h-o-m-o-a tule?” ”Korujakin on, siitähän tulee vielä hyvä drag queen!” 

Elämme 2015 vuoden Suomessa jonka luulisi kuuluvan sivistyneiden ja kehittyneiden maiden joukkoon. Lasten ei tarvitse työskennellä henkensä kaupalla tehtailla tai meillä ei äidiksi useinkaan tulla 12vuotiaana lapsi-morsiamena. Meillä voisi äkkiseltään kuvitella että lapset saisivat olla lapsia ja aikuiset osaisivat olla aikuisia? Mutta ei, näköjään erilaisuus ja monipuolisuus ihmisissä on olevinaan yhä joku aivan järkyttävä uhka. Jopa lapset täytyy alle kouluikäisenä tunkea muottiin ja vaientaa kaikki luova ja monipuolinen tapa olla oma itsensä.

Tuntuu aivan järkyttävän pahalta että lapselle aletaan jo muutaman vuoden iässä syytää yhteiskunnan taholta käyttäytymis-sääntöjä ja rajoituksia. Jo ennen esikouluun menoa halutaan lapsen oppivan että hän ei voi elämässään tehdä joitakin asioista siksi koska on poika! Tai siksi kun on tyttö! Itselle herää ajatus siitä kuinka paljon tällaisella ajattelemattomuudella ja rajoittuneella maailmankatsomuksella tuhotaan tulevien sukupolvien luovuutta ja uskoa siihen mitä he voivat elämässään saavuttaa. Ja ennen kaikkea syötetään jo lapsena ajatusta siitä että sinä et kelpaa omana itsenäsi vaan sinun pitää mahtua johonkin tiettyyn rooliin jotta olet hyväksyttävä.

Vaikka itse omaankin todella värikkään ja monipuolisen ystäväpiirin ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on mulle tosi tosi tärkeää, niin ymmärrän myös sen etteivät nämä asiat ole kaikille ihan itsestään selviä ja helppoja. Vanhemmat ikäpolvet ovat kasvaneet aikana jolloin vaikkapa homous luokiteltiin vielä mielen sairaudeksi, asiaa hävettiin ja piiloteltiin. Heidät oli kasvatettu siihen ettei esim. kahden naisen välinen rakkaus ole ok. Miehen ja naisen roolit olivat muutenkin aiemmin tarkemmin säädellyt ja tiukemmat kuin nykyään.

Mutta onko oikein ja kannattavaa enää nykyään syöttää tätä samaa mallia lapsillemme? Lapsi on tyhjä kangas, viaton, luova, vailla ennakkoluuloja. Miksi turmella se kaikki jo alle kouluiässä vain siksi että minä aikuisena olen tullut survotuksi kuka millaiseenkin ennakkoluulojen karsinaan. Maailmassa on ihan varmasti riittämiin haasteita ja kovaa kilpailua kun lapsi kasvaa ja vähitellen aikuistuukin. Miksi ottaa häneltä pois valttikortteja jo ennen kuin hän aloittaa edes koulunkäynnin?

Luovuus, ennakkoluulottomuus, uudet tulokulmat, uudet ideat, rajojen ja raamien rikkominen ovat asioita joita monissa paikoin myöhemmin koitetaan opettaa ihmisille jotta he olisivat innovatiivisempia ja näkisivät ja tuottaisivat uusia ideoita. Miksi lapsi pitää survoa johonkin boksiin kun parinkymmenen vuoden päästä häntä esim. työelämän toimesta yritetään saada ajattelemaan boksinsa ulkopuolelle? Luovasti. Ennakkoluulottomasti.

Usein ajatellaan että erilaisuuden, tai itse käytän mieluummin termiä monipuolisuus, hyväksyminen on jotain isoa ja monimutkaista työtä. Tottakai se sitä varmasti isossa mittakaavassa onkin. Mutta muutokset asenteissa eivät tapahdu sillä että pelkästään joku iso järjestö tai järjestelmä sanelee meille ohjeita. Muutos tapahtuu jokaisessa kohtaamisessa. Sinun ja minun asenteeni ei tarvitse välittyä negatiivisesti toiseen ihmiseen. En toki elä vaaleanpunaisessa hattarassa ja kuvittele että keijupölyä riputtelemalla saamme hokkus pokkus tuosta vaan Suomen ja Suomalaiset suvaitsemaan kaiken.

Mutta omia ennakkoluulojaan ei tarvitse syöttää muille. Jos oman päänsä sisällä ei voi hyväksyä mekkoon pukeutuvaa poikaa, maahanmuuttaja työtoveria tai naapurin naisparia niin sitä ajatusta ei tarvitse kuitenkaan tyrkyttää muille. Ihmisen voi kohdata ihmisenä vaikka omassa ajatusmaailmassaan kaikki hänessä ei olisikaan ihan helposti sulatettavissa. Mölyt voi pitää mahassaan ja tehdä näin valinnan luoda tulevaisuuden aikuisille, nykyajan lapsille, suvaitsevaisempaa maailmaa. Kohtaaminen kohtaamiselta. Et sinä siitä rikki mene jos kohtelet toisia ystävällisesti ja asiallisesti, taustoihin katsomatta.

Älä usko siihen että sinussa olisi vikaa siksi että poikkeat stereotyyppisestä naisen tai miehen roolista. Älä tunne huonommuutta siitä jos synnyit rakastamaan omaa sukupuoltasi olevaa ihmistä tai koet että olet vankina väärin värkein varustellussa kropassa. Elämä on aivan liian lyhyt hukattavaksi häpeän alle. Anna jokaisen toteuttaa omaa unelmaansa ja anna etenkin lasten nauttia viattomuuden ajasta niin kauan kuin mahdollista. Hanki oma tyydyttävä elämä ja pysy kiireisenä tavoitellessasi omia unelmiasi niin sinulle ei yksinkertaisesti jää edes aikaa puida muiden tekemisiä ja olemuksia.

Kyllä iltapuku sopii myös parran kanssa ja tytöstä voi tulla tykkimies.

 

 

Täällä alkauperäinen ansaittua kohua herättänyt FB-postaus:  www.facebook.com/mari.niinikoski/posts/10153043861558772