”Se on niin sellanen…”
Suvaitsevaisuus, ah tuo tämän hetken ehkä trendikkäin ja kiistellyin termi. Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus herättää monessa monessa asiassa tälläkin hetkellä ajatuksia ja jopa tunnekuohuja laidasta laitaan ja puolesta sekä vastaan.
Suvaitsevaisuus eri kansallisuuksia, eri vähemmistöjä, eri ikäisiä, kokoisia ja näköisiä ihmisiä kohtaan puhuttaa.
Ilmiö johon olen törmännyt somessa ja useilla nettipalstoilla on ulkonäön ruotiminen ja ulkoisiin piirteisiin ja itsestään huolehtimiseen liittyvä suvaitsevaisuus, tai no jos rehellisiä ollaan niin suvaitsemattomuus. Aihetta lievästi liippasin läheltä jo edellisessä postauksessani mutta jatkanpa vielä aiheesta koska se selvästi nyt jostain syytä puhuttaa yksityisellä ja julkisella taholla.
Pitkään on jo ollut liikkeellä erilaisia Body Positive kampanjoita ja kaikenlaisen kauneuden puolustamista. Tämä on ihan mahtava juttu, ei kenekään tarvitse tuntea itseään rumaksi vaikka ei vallalla olevia kauneusihanteita tai perinteisiä mallinmittoja täyttäisikään pilkulleen. Koulussa jo opetetaan ettei ketään saa haukkua poikkeavan ulkonäön takia, sanotaan nyt vaikkapa ylipainon tai vamman takia.
Homma alkaa saada kuitenkin fanaattisia piirteitä suuntaan ja toiseen. Osa ihmisistä, etenkin naisista, vannoo luomun ja pynttäämättömyyden nimeen. Osa valuttaa verta, hikeä ja kyyneliä, rahavirrasta puhumattakaan saavuttaakseen 0-koon ja esim tietyn kuppikoon, hiusten pituuden ja ripsien tuuheuden.
Sanomattakin on selvää että monet luomu-kauneuden puolustajat eivät ymmärrä toisen ääripään ajatuksia ja sama tietenkin toisinpäin. Pulskemmat naiset puolustavat kurvejaan jakamalla somessa kaikenmaailman ”luut ovat koiria varten, tosi mies arvostaa lihaa” tyylisiä postauksia joilla vähätellään laihempien kanssasisarten naisellisuutta. Hoikemmat henkilöt saattavat toitottaa kuinka ”mikään ei maistu niin hyvältä miltä laihuus tuntuu”. Kyllä te tiedättä. Onhan näitä.
Luomu-siskojen mielestä itsestään huoltapitävä ja reilummin meikkaava tai laittautuva nainen on oitis pinnallinen muovinaama. Kauneudenhoidon ja itsensä korostamisen kannattajan mielestä taas luomu-liisa saattaa näyttää homssuiselta ja epäsiistiltä.
Pelkkään ulkonäön arvosteluun ei jäädä vaan streotypiointi ulkonäön perusteella isketään aina luonteeseen ja persoonaan asti. Lihavia mollataan laiskoiksi ja pahimmillaan jopa isompi kokoinen ihminen saa kuulla olevansa tyhmä ja mitään osaamaton. Pitäähän sen nääs olla vähän hölmö kun on päästänyt itsensä tuollaiseksi. Ihminen joka ei meikkaa ja ole kiinnostunut ulkonäöstään ajatellaan helposti esimerkiksi vaikkapa nörtiksi tai esteettisesti osaamattomaksi.
Ilman moitteita eivät jää myöskään itsestään ja ulkonäöstään huolehtivat. Laihduttaminen, ulkonäön korostaminen esimerkiksi irtoripsin tai hiuksin, kauneuskirurgia tai muu vastaava leimataan rajusti. Et ole vahva ja upea nainen jos sinun tarvitsee muokata itseäsi. Myöskään ne tosimiehet eivät tälläisiä muovi-maijoja tarvitse.
Itse seuraan tätä keskustelua silmät selällään ja mietin vaan mikä määrä kateutta ja turhaa energian haaskaamista negatiiviseen suhtautumiseen. Ymmärrän toki että on hyvä herättää ihmisiä hyväksymään monenlaista kauneutta. Ilmanmuuta. Se on valtava rikkaus! Unelma maailmassa jokainen saisi olla kaunis tavallaan. Isona, pienenä, kurvikkaana, poikamaisena, luomuna tai kirurgin taidonnäytteenä. Vanhana, nuorena, ripsillä tai ilman.
Mutta ei tähän ihanne maailmaan päästä tai kauneusihannetta muuteta vihaamalla omasta kauneusnäkemyksestä poikkeavaa kauneutta.
Ei se ole minulta pois jos joku korjauttaa tissinsä tai kohottaa silmäluomiaan. Jos se on hänen tapansa olla kaunis ja onnellinen. Jos se tuo kaivattua itsevarmuutta tai korjaa esimerkiksi sairauden tai vamman tuhoamaa kehoa. Ei ole minulta myöskään pois jos joku toinen ei halua meikata, värjätä tukkaansa, viihtyy 4:n äksällän kehossaan onnellisena ja omalla tavallaan ihanimpana.
Mutta yhdestä asiasta olen varma. Ilkeys ja käsittelemätön kateus tekee kauneimmastakin ihmisestä ruman. Ihminen joka oikeasti on vahva, nainen tai mies, ei näe tarvetta polkea muita. Oikeasti vahva ihminen keskittyy oman potentiaalinsa kehittämiseen, henkiseen tai fyysiseen, mitä nyt sattuu arvostamaan itsessään. Ei tarvitse repiä muita alaspäin päästäkseen itse ylöspäin.